Isänmaallisuudesta

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

 

"Voiko kommunisti joka on internationalisti, olla samalla isänmaanystävä? mielestämme hän ei ainoastaan voi, vaan hänen tuleekin olla" (Mao Tsetung)

Kommunistien vihollisten asevarastossa ei liene koskaan ollut toista yleisemmin käytettyä asetta, kommunisteja vastaan, kuin syytös epäisänmaallisuudesta. Senkin jälkeen kun maailmassa on nähty Neuvostoliitto, Kiinan kansantasavalta ja Perussa uuden vallan alueet, joissa kommunistit osoittivat heti teoin olevansa kaikkein antautuvampia ja kiihkeimpiä isänmaan puolustajia, on porvaristo leimannut kommunistisen ideologian isänmaallisuuden vastakohdaksi. Toisen maailmansodan aikana kutienkin alitettiin koetukselle kommunistien ja heidän syyttäjiensä isänmaallisuus. Kansojen orjuutukseen tähtäävä Saksan ja Japanin imperialismi pakotti eri yhteiskuntakerrokset näyttämään havainnollisesti, ketkä olivat todellisuudessa valmiit puolustamaan isänmaata ja ketkä valmiit kavaltamaan sen. Mitä historia on meille opettanut? Ensinnäkin sen, että saksalaisten miehittämässä Euroopan maissa ja Japanin miehittämissä Kiinan osissa, samoin kuin tänä päivänä Perussa, tuli isänmaan pettureita niistä, jotka ennen ulkomaalaista interventiota olivat pitäneet eniten ääntä kommunistien "epäisänmaallisuudesta". Ranskan kavalsi kommunismin paatunein vastustaja Petain kumppaneineen sekä hänen takanaan olleiden suuryhtiöiden porvarit. Maanpetturiksi osoittautui myös Norjan Quisling joka oli suuri kommunismin vastustaja. Sama tapahtuma toistui myös Tanskassa, Hollannissa, Belgiassa ja Bulgariassa. Ketkä värväytyivät saksalaisten imperialistien apulaisiksi Suomessa, Ranskassa, Tsekkoslovakiassa, Itävallassa, Jugoslaviassa ja Kreikassa? Halpamaiset mannerheimiläiset ja heidän takanaan olevat porvarit. Kiinassa isänmaan petti Vang Tsing-Vein, joka ryhtyi japanilaisten apuriksi. Hänkin oli kommunismin vastustaja, kuten myöskin toinen kiinalainen maanpetturi, Tsiang Kai -Sek, joka myi itsensä amerikkalaiselle imperialismille. Perussa maansa myivät jenkki-imperialismille Carsian ja Fuzimorin(Fujimori) kaltaiset kommunismin vastustajat. Toiseksi sen, että kommunistit osoittava teoin puolustavansa kansansa riippumattomuutta imperialistien hyökkäyksiltä, kommunistit ovat täysin aiheellisesti ylpeitä niistä uroteoista joita Neuvostoliiton, Kiina, Perun kansa, ovat suorittaneet. Ja kaikki tietävät että nämä urotyöt jotka jäävät ikuisiksi ajoiksi historiaan, ovat kommunistien puolueen johtaman kansan tekoja. Nämä tosiasiat todistavat kommunismin vastustajien ideologisen tappion ja heidän on järjetöntä kiistellä siitä, kuka on isänmaanystävä ja kuka ei ole. Porvaristo pyrkii Suomessa yhä harhauttamaan asioihin perehtymätöntä yleisöä siinä toivossa, että kommunismin vastaiset ennakkoluulot ovat tuon yleisön keskuudessa sitkeähenkisiä. Sen vuoksi on syytä tarkastella niitä todistusperusteita, joita heillä oin vielä käytettävissään.

Isänmaallisuus ja sota.

Kommunismin kannattajat ovat valmiita vain oikeudenmukaiseen sotaan, kansansotaan. Mutta sehän on ainoaa oikeaa isänmaallista sotaa. Eihän imperialistisella valloitussodalla ole mitään tekemistä isänmaallisuuden kanssa, kaunisteltakoon sen tarkoitusperiä miten hyvänsä. Lisäksi haluamme huomauttaa, että imperialistiset anastussodat vaarantavat muiden kansojen tulevaisuuden ja myös oman kansan elämän. Jos siis porvarit ovat syösseet maansa epäoikeudenmukaiseen sotaan, niin, todellisen isänmaanystävän tulee tehdä kaikkensa kääntääkseen tämän kansansodaksi kapitalismia vastaan. Suomi oli toisessa maailmansodassa saksalaisen fasismin ja imperialismin satelliittivaltio. Onnvasin kuvaavaa että Suomen porvaristo katsoi parin vuosikymmenne ajan kommunistisen puolueen jäsenyyden "maanpetokseksi" ja tuomitsivat siitä moniksi vuosiksi vankilaan. Mikä oli Suomen kommunistien isänmaallisin tehtävä, kun porvaristo ajoi isänmaamme sotaan sodan kurimukseen. heidän tehtävänsä oli taistella mannerheimiläisiä vastaan eikä tukea näitä. Osallistuminen Rydin ja kumppaneiden sotaan ei voinut olla loukkaamatta kansan etuja. Suomen hitleriläismieliset vallanpitäjät edistivät aivan ilmeisesti toiminnallaan Saksan imperialistien pyrkimyksiä päästä Euroopan valtiaiksi ja saattoivat maamme perikadon partaalle. Nuo Rydin , Erkot ja Mannerheimit peittelivät rikollisen toimintansa isänmaallisuuden naamiolla ja piinasivat vankiloissa ja vankileireillä sekä teloittivat todellisia isänmaanystäviä, kommunisteja, jotka olivat halunneet palvella kansaansa, Suomen kansaa. Historia on näin ollen todistanut , että kommunismi on johdonmukaista, aktiivista ja uhrautuvaa isänmaallisuutta.

Ilman nationalistisia ennakkoluuloja.

Porvariston taktiikkaan on aina ollut isänmaallisuuden ja nationalismin sotkeminen. Mutta nationalismiin kuuluu jo kaukaisista ajoista lähtien kansakuntansa tai rotunsa paremmuutta vahvistavia, nationalistisia ennakkoluuloja, joilla lietsotaan kehittymättömät kansanjoukot taistelemaan edistystä vastaan. Lietsoen alituisen "oman" kansakuntansa ylemmyyttä ja opettaen halveksimaan muita kansakuntia taantumukselliset muuttavat ennakkoluulot myrkylliseksi fasismin huumaksi. Taantumus panee toimeen juutalaisvainoja, lynkkaa mustaihoisia ja hyökkää muiden kansakuntien kimppuun. Mutta kun kotimaan ja kansan puolustamiseksi vaaditaan isänmaallista taistelua, nuo samat porvarit ja nationalistit ryhtyvät, kuten tiedämme, imperialismin miehittämissä maissa yhteistoimintaan vihollismaan kanssa. Näin on käynyt aina historiassa. Porvaristo liittoutuu kansaa vastaan, vieraan imperialismin kanssa. On selvää, että valmius taistella oman kansakuntansa vapauden puolesta on aivan eriaisa kuin taistelu toisen kansakunnan orjuuttamiskesi. Edellinen on isänmaallisuutta, jälkimmäinen ei. Isänmaallisilla näkökohdilla ei voida mitenkään perustella esim. siirtomaaherruutta ja niiden etuoikeuksien säilyttämistä, jotka suovat imperialisteille mahdollisuuden sortaa ja riistää köyhien maiden kansoja. Siirtomaa -ja kansallisuussorron politiikka ei palvele imperialististen maiden proletariaatin etuja, vaan se on edullista ainoastaan porvaristolle, jotka saavat köyhien maiden riistosta aineellista vaurautta valta-asemansa lujittamiseen. Palavin isänmaanrakkaus on täysin sopusoinnussa kaikkiin kansankuntiin kohdistuvan kunnioituksen kanssa. Jokainen kommunisti haluaa palavasti nähdä ihmiskunnan ihanteen toteutuvan isänmaassaan.

Kosmopolitismi on meille vierasta.

Kansanviholliset kiistävät usein kommunistien isänmaallisuuden viittaamalla siihen, että nämä puoltavat proletariaatin kansainvälistä solidaarisuutta. Porvarit selittävät tämän kosmopolitismiksi, välinpitämättömäksi ja ylimieliseksi suhtautumiseksi isänmaahan, Se on aivan selvää parjausta. Marxismi -leninismi -maoismilla ei ole mitään yhteistä kosmopolitismin kanssa. Jokaisen maan kommunistinen poulue, tämä kansanjoukkojen johdattaja, seisoo lujasti kuin kallio kotoisella maaperällä taistellessaan proletaarisen maailmanvallankumouksen lipun alla. Marxismi-leninismi -maoismilla ei aseta vastakkain vaan yhdistää isänmaallisuuden ja internationalismin, Ainoastaan kansanviholliset saattavat vakuuttaa, ettei kommunistien pyrkimyksenä voi olla veljellinen solidaarisuus muiden maailman maiden työläisten ja talonpoikien kanssa, jos he rakastavat isänmaataan. Ainoastaan kovakalloiset porvarit saattavat väittää ettei työväenluokka rakasta isänmaataan, vaan että siitä tulee isänmaastaan irtautunut kosmopoliitti, jos se pyrkii proletaariseen maailmanvallankumoukseen. On naurettavaa edes olettaa, että työväenluokka saattaisi irtautua kansasta. onhan esim. nykyajan Suomessa työväenluokka kansan elimistön perusrunko, ei yksin lukumääränsä, vaan myöskin taloudellisen ja poliittisen merkityksensä kannalta. Kansan koko tulevaisuus lepää työväenluokan harteilla. Koska työväenluokka on juottautunut niin kiinteästi kansakuntaansa, ei myöskään kommunistinen puolue voi luopua kansakunnastaan, ellei se halua katkoa elinjuuriaan. Puheenjohtaja Mao Tsetung onkin sanonut; jos kommunistit, jotka ovat osa suurta Kiinan kansaa, lihaa tämän kansan lihasta, käsittelevät marxilaisuutta irrallaan Kiinan erikoisuuksista, niin siitä tulee abstraktista, voimatonta marxilaisuutta. Eli meidän on tutkittava ja sovellettava marxismi-leninismi-maoismia oman kansamme palvelemiseksi. Kun taas kosmopolitismi on kommunisteille täysin vierasta ideologiaa. Se on imperialististen pankkiiriliikkeiden, kartellien, pörssikeinottelijoiden yms. ja heidän renkiensä ideologiaa.

Eläköön marxismi-leninismi-maoismi!

Eläköön Maoismi-opintopiiri                                                                          Joulukuu 2009(92)