Alas lyökää koko vanha maailma

Suuri Proletaarinen kulttuurivallankumous

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

 

 

Marxilaiset ymmärtävät maailman kehityksen. Kommunisteille oli maailma vielä 1950-luvulle asti selkeä ja hyvin jäsentynyt kokonaisuus, kaikki tapahtui suurin piirtein niin kuin piti. Kun kansainvälisessä liikkeessä räjähti raju taistelu käyntiin tieteellisen sosialismin ja revisionismin välillä, jäi monelta suomalaiseltakin kommunistilta alusta pitäen käsittämättä, mistä oikein oli kysymys. Kaikki jotka eivät ole pysyneet mukana, kun marxismi on kehittynyt kolmanteen, uusimpaan ja korkeimpaan vaiheeseen maoismiin, ovat menettäneet kykynsä eritellä maailman tapahtumia. Maailma on heille käsittämätön paikka, jossa kehitys ei tunnu menevän lainkaan eteenpäin. Suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen aikainen Kiina oli ja on nykytyöväenliikkeelle selittämätön askel. Kaikki selitykset mitä revisionistit ja porvarit ovat selittäneet, kuuluvat historialliselle kaatopaikalle.

 

Luokkataistelua vaiko yksilöiden valtataistelua?

 

Eräs revisionistien tapa on selittää kulttuurivallankumous yksilöiden väliseksi kilpailuksi Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) sisällä. Puheenjohtaja Mao Tsetung oli revisionistien mukaan haudan partaalla ja Kiinassa kiisteltiin muka vain johtajan paikasta. Tämä naurettava väite onkin tyypillistä idealistista historiankäsitystä: huomioidaan johtohenkilöiden pyrkimykset, ja niillä selitellään maailman tapahtumia. Vähäinenkin tutustuminen kulttuurivallankumoukseen pudottaa pohjan tällaisilta näkemyksiltä. Kuinka muutaman henkilön ristiriita saisi liikkeelle Kiinan kansan monisatamiljoonaiset kansanjoukot, muuttaakseen maailmaa?

Revisionistit ja porvarit väittävät usein että puheenjohtaja Mao Tsetung muka "aloitti" Suuren proletaarisen Kulttuurivallankumouksen v. 1966, kitkeäkseen puolue ja hallintokoneistosta omat vihollisensa. Tämäkin on idealismia ja valehtelua. Tosiasia on, ettei KKP "aloittanut" kulttuurivallankumousta. Silloin kun KKP:n keskuskomitea antoi elokuussa 1966, 16 -kohtaisen kulttuurivallankumousta koskevan päätöslauselman, oli tämä päätöslauselma jo levinnyt spontaanisti kaikkialle Kiinaan, tälle joukkoliikkeelle ei vedä mikään aikaisempi historiallinen liikehdintä vertoja.

Suuren Proletaariseen Kulttuurivallankumouksen eräs tarkoitus oli kyllä kitkeä puolue -ja hallintokoneistosta kaikki porvarilliset ainekset, eli ne jotka vastustavat proletariaatin diktatuuria ja vallankumousta. Kun tutustutaan siihen arvosteluun joka kohdistettiin mm. Lin Piaoon, Deng Hsiaopingiin ja kumppaneihin, Kiinan hrustsjoveihin, niin huomaa helposti, että on kysymys luokkataistelusta. Selvästi osoitettiin, että nämä henkilöt edustivat revisionismia. Lähes koko sosialismin rakentamisen ajan nämä henkilöt puolsivat liikevoiton sallimista ja aineellisen kiihokkeen korostamista, taloudessa ja työssä. Kun tällaiset porvariston edustajat paljastetaan niin voimme katsoa proletaarisen linjan voittaneen. Näistä edellä mainituista hämärämiehistä oli Lin Piao kavalin. Muut, kuten Teng Hsiaoping, eivät peitelleet porvarillisia näkökantojaan, mutta Lin Piao osoittautui NKP:n revisionistijohdon suoranaiseksi asiamieheksi.

 

Henkilöpalvonnasta

 

Vuoteen 1982 puhuttiin ideologiastamme nimellä marxismi-leninismi, Mao Tsetungin ajattelu. Vuonna 1982 puheenjohtaja Gonzalo katsoi Mao Tsetungin ajattelun sopivan maailmanlaajuiseen käytäntöön ja alettiin puhua marxismi -leninismi -maoismista. Tässä artikkelissa käytämme nimitystä

marxismi-leninismi, Mao Tsetungin ajattelu koska käsittelemme kulttuurivallankumouksen aikaa jota käytiin Kiinassa v 1966-76. Nyt vuonna 2009 meidän tulee puhua Suomessa marxismi-leninismi-maoismista.

Eniten porvarillisia ja revisionistisia arvostelijoita ärsytti Kulttuurivallankumouksen aikaisen Kiinan politisoituminen, revisionistien ja porvareiden mukaan Mao Tsetungin ajattelu "sotkettiin" kaikkeen. Meidän tulee aina muistaa, että porvarillisessa diktatuurissa politiikka on aina likaista peliä kansan kustannuksella. Koska porvarillinen ajattelu näkee kaiken politiikan likaisena se pitää heidän mukaansa rajata omalle alueelleen ja yksilöiden hallintaan, politiikka ei saa porvariston mukaan liittää ihmisten yksityiselämään, vaan näiden täytyy antaa hoitaa asioitaan "rauhassa". Proletariaatille sen sijaan politiikassa on kyse yhteisestä luokkataistelusta. Proletariaatin yhteiskunnallinen asema vaatii, että yksityiset asiat liitetään yhteisiin, yhden ihmisen elämä muiden elämään.

Porvarit ja revisionistit näkivät ja näkevät "henkilöpalvontaa" siinä, kun Kiinassa oli kaikkialla puheenjohtaja Mao Tsetungin kuvia ja otteita hänen kirjoituksistaan. Porvaristo ja revisionistit kutsuivat tätä aivopesuksi. Voisimme aivan yhtä syyttä Suomen porvaristoa mannerheimin palvonnasta ja aivopesusta. Mutta koska aiheena on Kiinan suuri Proletaarinen Kulttuurivallankumous, emme ala käyttämään aikaa mannerheimin palvonnasta puhumiseen.

Puheenjohtaja Mao Tsetungin nimessä ja kuvassa symbolisoituu se tie, jota kulkemalla Kiinan kansa oli murskannut "kolme suurta vuorta" imperialismin, feodalismin ja kompradoriporvariston vuoret. Maon kirjoituksiin on keskittynyt kaikki se mitä Kiinan kansa oli kokenut vapautuksensa puolesta käydyissä taisteluissa. Huomattavan arvoista on se, että Kiinan kansan kunnioitus puheenjohtaja Mao Tsetungia kohtaan syntyi spontaanisti.

Henkilöpalvonnasta olisi kyse silloin, jos joitain henkilöitä alettaisiin ylistämään "historian luojina". Näin ei Kiinassa koskaan toimittu, vaan aina korostettiin, että Mao Tsetungin ajattelu on Kiinan kansanvallankumouksen satoa.

Mao Tsetungin ajattelu ei kuvannut vain pelkästään Kiinan vallankumouksen siihen asti kulkemaa tietä, vaan se näytti tien eteenpäin. Luonnollisesti Kiinassa pyrittiin suuntaamaan kansanjoukkojen Maoa kohtaan osoittama kunnioitus hänen teostensa opiskelemiseen ja käytäntöön soveltamiseen.

 

Kapinointi on oikeutettua

 

Kennelekään marxilais-leniniläis-maolaiselle, joka pyrkii muodostamaan käsityksensä kulttuurivallankumouksesta yksityiskohtaisen aineiston pohjalta, ei tämä vallankumous muutu miksikään "ratkaisemattomaksi arvoitukseksi". Marxisti-leninisti-maoisti pystyy käsittämään Kiinan tapahtumat, toisinkuin porvarilliset ja revisionistiset arvostelijat. Puheenjohtaja Mao Tsetung eritteli eri maista saadut historialliset kokemukset ja teoriassa osoitti, mistä kulkee tie kohti luokatonta yhteiskuntaa, kommunismia. Maon ajatusten tunteminen onkin ainoa tae kulttuurivallankumouksen ymmärtämiselle.

Kiinan kansa kävi pitkän ja raskaan taistelun vapautumisensa puolesta. Tämä synnytti korkean vallankumouksellisen tietoisuuden. Kulttuurivallankumous on jatkoa sille kahden(kommunistinen ja porvarillinen) tien taistelulle, jota on jatkunut koko Kiinan vallankumouksen ajan KKP:n sisällä.

Meidän, toisin kuin revisionistien ja dogmaatikkojen, ei ole vaikea käsittää, miksi proletariaatin on jatkettava kapinointia vielä senkin jälkeen kun valtiovalta on saavutettu ja sosialismin aineellinen perusta luotu. Koska riistävien luokkien valta on vuosituhansia vanhaa, on myös niiden ideologia juurtunut kansan joukkojen mieliin. Senkin jälkeen kun porvaristo on menettänyt taloudellisen valtansa, jatkuu luokkataistelu edelleen, ja nyt enne kaikkea ideologisella alueella. Olisi mekaanista kuvitella, että kommunistien tietoisuus kasvaisi vähitellen itsestään sosialismin taloudellisesta perustasta. Porvarilliset ajatukset, tavat, tottumukset ja kulttuuri ovat pitkän ajan vallankumouksen jälkeen vallitsevampia kuin proletaariset. Proletaarinen ideologia voi levitä sosialismin aikanakin vain murskaamalla porvarillinen ideologia tieltään.

Vasta kun proletariaatti on tuhonnut viimeisenkin porvarillisen ajatuksen, kykenee se turvaamaan poliittisen ja taloudellisen valtansa. Jos porvarilliset ajatukset, tavat, tottumukset ja kulttuuri pysyvät vallalla sosialistisen yhteiskunnan päällysrakennelmassa, alkavat ne väistämättä rappeuttaa taloudellista perustaa. Puheenjohtaja Mao Tsetungin sanoin: "kun päällysrakennelma (politiikka, kulttuuri, jne) estää taloudellisen perustan kehitystä, tulee politiikan ja kulttuurin piirissä tapahtuvista muutoksista ratkaisevia. Ristiriidat kärjistyvät sosialismin oloissa, jos vanhaa porvarillista tapaa työskennellä -vain omaksi edukseen- ei saada kitkettyä pois.

Mao lähtee eritellessään sosialistisen yhteiskunnan ristiriitoja siitä, että myös sosialismin oloissa on porvariston ja proletariaatin välinen ristiriita antagonistinen, sitä ei voida ratkaista sovitellen työväenluokan on otettava diktatorinen asenne vanhan yhteiskunnan kaikkia voimia kohtaan.

Proletariaatin on harjoitettava diktatuuriaan Maon mukaan myös kaikkialla ideologian alueilla, sillä porvarilliset ajatukset, tavat, tottumukset ja kulttuuri eivät voi elää rinnakkain proletaaristen vastaavien kanssa. Kulttuurivallankumouksen aikana porvaristoa palveleva kirjallisuus ja taide lakaistiin pois näyttämöltä ja korvattiin kansanjoukkojen pyrkimyksiä kuvastavilla tuotteilla.

 

Joukkolinja

 

Riistävien luokkien ideologian ydin on egoismi(=itsekkyys). Kommunistinen tuotanto ja jakotapa sen sijaan edellyttää kaikilta kykyä omistautua, antaa kaikkensa, yhteisille asioille. Tämän vuoksi kulttuurivallankumouksen johtava periaate olikin "revisionismin tuomitseminen ja omassa mielessä esiintyvien itsekkäiden ajatusten kritisoiminen". Vain tällä tavalla voidaan poistaa revisionismi juurineen, sillä edes vähäinenkin porvarillinen ajattelu, tapa, tottumus ja kulttuuri, luovat pohjan kapitalismin paluulle. Kulttuurivallankumous tarkoittaa olennaisesti vallankumousta ihmisten mielissä. "joukot voivat vapauttaa vain itsensä" :porvarillisia ajatuksia, tapoja, tottumuksia ja kulttuuria ei voida poistaa pakkokeinoin, ne voidaan hävittää vain siten, että kansanjoukot ottavat omaksi asiakseen niiden arvostelemisen. Kiinan Kommunistinen puolue on vakaasti sitä mieltä, että toveri Stalinin elämä oli suuren kommunistin elämä. Stalin teki aikanaan virheitä, ja heidän oli välttämätöntä arvostella niitä. Tässä eräs esimerkki. Stalin teki aikoinaan suuren virheen tavassa jolla hän taisteli NKP:n piirissä esiintyneitä porvarillisia vaikutuksia vastaan: byrokratiaa vastaan hän taisteli sen omin asein, mikä johti vain byrokratian vahvistumiseen. Tämä heikensi puolueen ja joukkojen välisiä suhteita ja siten lujitti puolueeseen luikerrelleiden porvarillisten ainesten asemaa. Porvariston valta nojaa aina joukkojen passiivisuuteen, proletaarinen taas niiden aktiiviseen osallistumiseen.

Puheenjohtaja Mao Tsetungin aikakaudella Kiinassa tehtiin tärkeitä lisäyksiä marxismiin. Kansansota joka on koko maailman proletariaatin sotilaallinen teoria. Lisäksi kehitettiin kritiikin ja itsekritiikin menetelmä. Suuri Proletaarinen Kulttuurivallankumous on vielä tänäkin päivänä proletariaatin suurin saavutus. Kiinan sosialistisen yhteiskunnan kohtaloksi koitui organisaatiorakenne, jossa puolue oli erillään armeijasta, ammattiliitoista jne. Edes puheenjohtaja Mao Tsetung ei huomannut kuinka helppoa tässä rakenteessa porvarillisten ainesten on luikerrella koneistoon. Deng Hsiaopingin kopla hyökkäsi loppujen lopuksi puoluetta vastaan armeijan avulla. Vain kaksi vuotta puheenjohtaja Mao Tsetungin kuoleman jälkeen. Alkoi Kiinan paluu kapitalismiin.

Perussa puheenjohtaja Gonzalo teki yhteenvedon näistä tapahtumista ja uudisti Perun kommunistisen puolueen rakenteen. Mutta meidän maolaisten on muistettava, että vaikka Kiinassa kävi kuten kävi, merkitsee suuri proletaarinen kulttuurivallankumous ensimmäistä vallankumousta, jonka proletariaatti teki sosialismin vallitessa ja siksi sen merkitys jää yhtä käänteentekeväksi historiassa kuin Lokakuun vallankumouskin.

Tähti Moskovassa ja Pekingissä on menettänyt kaiken valovoimansa, Neuvostoliitto on jo kuollut ja kuopattu. Kiina ei edusta maailman vallankumouksellisille kansoille enää mitään muuta kuin uutta painosta porvarillisesta valtiosta. Tänään on Peru se maa, johon jokainen tietoinen marxilainen kiinnittää katseensa. Meidän on opiskeltava ahkerasti marxismi-leninismi-maoismia, ja Neuvostoliiton, Kiinan sekä Perun taistelun opetuksia. Yleisesti meidän on tutkittava Marxin-Engelsin-Leninin-Stalinin-Maon-Gonzalon teoriaa, tutkittava kansamme, Suomen kansan historiaa.

 

Vain soveltamalla marxismi-leninismi-maoismia voimme viedä kansamme lopulliseen voittoon, kansansodalla kommunismiin asti!

 

 

Eläköön maoismi-opintopiiri,                                                      Marras - joulukuu 2009