SUOMEN KANSANVALTAISEN TASAVALLAN PERUSTAMISESTA 70-VUOTTA
Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
SUOMEN KANSANVALTAISEN (DEMOKRAATTISEN) TASAVALLAN PERUSTAMISESTA 70-VUOTTA
Suomen Kansanhallituksen perustaminen, sotavuosien 1939-40 tapahtumat.
Suomen Kansanhallituksen perustamisesta:
Kansan tahdosta - kansan, jonka valtasi ja suuttumus Cajanderin-Erkon-Tannerin kurjan hallituksen rikollisen politiikan johdosta, - muodosti Itä-Suomessa(Terijoella) maahamme uuden hallituksen, väliaikaisen Kansanhallituksen, joka kutsui koko Suomen kansaa ratkaisevaan taisteluun pyövelien ja sotaprovokaattorien hirmuvallan kukistamiseksi.
Se taantumuksellinen, ahnas rahavalta, joka vuonna 1918 ulkomaisten imperialistien sotaväen avulla hukutti verivirtoihin Suomen työtätekevän kansan kansanvaltaisen vapauden, muutti meidän synnyinmaamme lahtarihelvetiksi työtätekeville. Myytyään maamme itsenäisyyden edut, Suomen rahavaltiaat yhdessä kaikenlaisten Suomen ja Neuvostoliiton kansojen imperialististen vihollisten kanssa lakkaamatta punoivat neuvostovastaisia provokatoorisia sotajuonia ja lopuksi syöksivat maamme sodan pätsiin Sosialistista Neuvostoliittoa, Suomen kansan suurta ystävää vastaan.
Tässä kriitillisessä tilanteessa Suomen työtätekevän kansan syvät rivit, jotka tahtoivat elää sovussa Neuvostomaan kansojen kanssa, katsoivat luonnolliseksi oikeudekseen ja pyhäksi velvollisuudekseen ottaa synnyinmaan kohtalon omiin varmoihin käsiinsä. Eri puolilla maata kansa nousi ja julisti voimaan Kansanvaltaisen Tasavallan. Osa Valko-Suomen armeijan sotilaista siirtyi kansan kannattaman uuden hallituksen puolelle.
Neuvostoliitolle, joka ei uhannut eikä häirinnyt Suomea, piti arvossa sen riippumattomuutta ja kahden vuosikymmenen ajan sieti katalaa sotaprovokatiota valko-Suomen seikkailevain vallanpitäjien taholta, kävi välttamättömäksi tehdä Punaisen Armeijan voimin loppu sen turvallisuutta uhkaavasta vaarasta. Tämä tarkoitus vastasi täydellisesti meidänkin kansamme elinetuja. Senvuoksi Suomen kansanjoukot ottivat valtavalla innostuksella vastaan uljaan, voittamattoman Punaisen Armeijan ja tervehtivät sitä, tietäen, että Punainen Armeija saapui Suomeen ei valloittajana, vaan kansamme ystävänä ja vapauttajana.
Suomen Kansanhallitus, varmasti vakuutettuna siitä, ettei Neuvostoliitolla ollut minkäänlaisia maamme riippumattomuutta vastaan tähdättyjä tarkoituksia, hyväksyi täydellisesti Punaisen Armeijan toiminnan Suomen alueella ja kannatti sitä. Suomen Kansanhallitus piti sitä arvaamattoman suurena apuna Suomen kansalle Neuvostoliiton taholta sitä varten, että yhteisin ponnistuksin saataisiin mahdollisimman pian hävitetyksi se varsin vaarallinen sodan pesäke, jonka sotaprovokaattorien rikollinen hallitus Suomeen oli luonut.
Tämän tehtävän suorittamiseksi mahdollisimman nopeasti Suomen Kansanhallitus kutsui Neuvostoliiton hallitusta antamaan Suomen Kansanvaltaiselle Tasavallalle kaikkea välttämätöntä apua Punaisen Armeijan voimin.
Vuoden 1939 tapahtumien taustaa
Lahtari-Suomessa oli tapahtunut koko 1930-luvun ajan laajoja kommunistien vainoja, useat toverit istuivat vankilassa, osa oli tapettu ja monet kokivat lapualaista terroria ja vainoa. Koko porvarillinen valtiokoneisto läheni koko ajan lähemmäksi Hitlerin Saksaa. Neuvostovastaisuus oli huipussaan. Lahtari - Suomessa vallitsi käytännössä fasismi vuodesta 1930. 1937-havaittiin Saksan kaikenlaisten korkea -ja alempiarvoisten lähettien vierailevan ahkerasti Suomessa. Armeijan yleisesikunnan sotavalmistelut eivät rajoittuneet pelkästään Suomen armeijan aseistuksen vahvistamiseen. Suomessa rakennettiin esim. lentokenttiä kymmenen kertaa enemmän kuin tarvittiin Suomen armeijan ilmavoimia varten (niistä yli 40-suurta lentokenttää, joista suuri osa sijaitsi Neuvostoliiton rajalla) Itä-Suomeen rakennettiin rauta -ja maanteitä jotka johtivat Neuvostoliiton rajoille. Ennen kaikkea Karjalan kannakselle rakennettiin saksalaisten asiantuntijoiden avulla satoja lujia varustuksia, joista voisi alkaa yllätyshyökkäyksen Leningradia vastaan. Tämä ns. Mannerheimin linjan tarkasti kesällä 1939 Saksan armeijan yleisesikunnan päällikkö kenraali Halder. Vuoden 1939-syksyyn mennessä oli Karjalan kannas jo valmis sotilaallinen tukikohta Neuvostoliiton kimppuun hyökkäämistä varten. Suomen porvaristo perusti laskelmansa ensikädessä Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Kun Hitler, Chamberlain ja Daladier tekivät Munchenissä sopimuksen syksyllä 1938, olivat Suomen porvarit vakuuttuneita, että sota SNTL:ää vastaan oli tulossa ja valmistautuivat pontevasti ottamaan siihen osaa. Syksyllä 1939 saksa hyökkäsi Puolaan ja alkoi Saksan sota Englantia ja Ranskaa vastaan.
Euroopassa muodostui suursota jossa piili vaaroja myös Neuvostoliiton kannalta. Erittäin epävarma oli Leningradin turvallisuus Suomen rajan tuntumassa, sillä Suomessa oli vallassa kiihkeästi kommunismin vastainen porvaristo ja Leningrad oli tykinkantaman päässä. Saksalaiseen fasismiin jo ankkuroitunut Suomen porvaristo tulisi käyttämään aluettaan Leningradin vastaiseen sotaan. Niinpä Neuvostoliitto ehdotti Suomelle rajan siirtämistä Karjalan kannaksella jonkin verran kauemmaksi Leningradista ja korvaukseksi Suomi olisi saanut huomattavasti suuremman alueen toisesta paikasta. Mutta Suomen porvaristo ei halunnut antaa tuumaakaan periksi linjasta vaan hylkäsi kaikki ehdotukset, katkaisi neuvottelut, toteutti liikekannallepanon "ylimääräisten harjoitusten(YH)" nimissä komentaen kaikki reserviläiset sotavalmiiksi, ja jatkoi jo vuodesta 1918-jatkuneita rajaprovokaatioita(tiedustelua ja ammuskelua rajan yli lyhyin asein). 30.11.1939 avattiin tykkitulikin porvari -Suomen puolelta Mainilan kylään SNTL:n alueelle. Perustettiin Suomen Kansanhallitus Terijoen kaupungissa ja julistettiin Suomen Demokraattinen(Kansanvaltainen) Tasavalta.
Miksi Suomen porvaristo sitten lähti provosoimaan sotaa? -jo aikoja sitten oli ollut selvä, että fasistinen Saksa tulee hyökkäämään SNTL:n kimppuun. Jotta tuo sota voitaisiin perustella, saada kansan tukea sotaan, tarvittiin ensin vuodattaa Suomen kansan verta jotta sitten hyökkäystä SNTL:n kimppuun("jatkosota") myöhemmin voitiin perustella revanssina, kostoretkenä ja "menetettyjen alueiden valtaamisena uudelleen", kuten Kokoomuksen pääministeri Linkomies totesi muistelmissaan.
Lahtareista vapautetuille alueille muodostettiin kansankomiteoita joissa Suomen Kansanhallituksen politiikka sai väestön kannatuksen(jopa siinä määrin, että porvaristo kosti koko rajaseudun kansalle myöhemmin: Suomussalmen kylien asukkaat teljettiin vankileirille Paltamoon rauhan tultua) Toteuttaakseen Suomen ja Karjalan kansan vuosisataisen toiveen, liitti SNTL Suomen Kansanvaltaiseen Tasavaltaan ne alueet joissa suomenkieliset ja karjalaiset olivat enemmistönä. Kansankomiteoita perustettiin Ruhtinansalmen Juntusrannalle, Hyrsylään, Huolimatta rautabetonilinnakkeista Karjalan kannaksella, Punaisen Armeijan joukko-osastot murskasivat Mannerheimin linjan ja tuottivat valkosuomalaiselle armeijalle ratkaisevan tappion. Tästä pelästyneenä Valko-Suomen porvaristo kääntyi neuvostohallituksen puoleen ja aneli rauhaa. Tällä sodalla oli aivan päinvastainen vaikutus kuin mitä Suomen porvaristo oli asevoimin yrittänyt: ei Neuvosto-Karjalan liittäminen Suomeen, vaan Karjalan vapauttaminen porvariston diktatuurista ja yhdistäminen perustettuun Karjalais -Suomalaiseen Neuvostotasavaltaan.
Saksalaiset fasistit aloittivat hyökkäyksensä Neuvostoliittoon 22:s kesäkuuta 1941. Porvari-Suomeen oli jo sitä ennen tuotu saksalaisia joukkoja jotka aloittivat pommituslentonsa Neuvostoliittoa vastaan Suomen alueelta. Mannerheim julisti päiväkäskyssään "pyhän sotansa" Karjalan tosiasialliseksi orjuuttamiseksi. Perustettiin Suomen vastarintaliike, joka aloitti taistelun lahtareita ja saksalaisia fasisteja vastaan. Rovaniemellä paloi lautatarha, siltoja räjähteli ja kiskoja räjäytettiin. Useita asevarastoja onnistuttiin tuhoamaan. Useat vastarintataistelijat jotka pääasiassa olivat kommunisteja, kuolivat taistelussa lahtareita vastaan. Tässä oli muutama esimerkki kommunistien, todellisten suomalaisten isänmaanystävien toiminnasta.
Rajaseudun/Karjalan pakkoevakuointi oli rikos kansaa vastaan!
Mannerheimiläisten valmistautuessa sotaan he aloittivat 17.10.1939 väestön pakollisen evakuoimisen Karjalan rajakunnista 5-10 kilometriä leveältä vyöhykkeeltä.
Satojatuhansia nälkäisiä, puoliksi paleltuneita naisia, lapsia ja vanhuksia käsittävät ihmisjoukot pakotettiin rajaseuduilta ja Karjalasta kohti länttä talvella 1939-40. Suomen koko itäinen raja-alue oli järkyttävien tapahtumien kohteena joista nuo kauheudet kokeneet ihmiset vieläkin muistavat. Suomen kansaa vapauttamaan tullutta Puna-armeijaa ja Suomen Kansanarmeijaa paeten lahtarit tempasivat mukaansa siviliväestön. Niitä jotka eivät tahtoneet jättää kotinsa, valkohurtat pieksivät ja murhasivat. Samalla kun väestö karkoitettiin, tuhosivat lahtarit kaiken omaisuuden. Talot sytytettiin palamaan, usein jo silloin kun asukkaat olivat vielä sisällä. Karja tapetiin, tiet miinoitettiin, sillat särjettiin. Historia ei tunne yhtään sotaa, jossa olisi sellaisella perusteellisuudella tyhottu vihollismaata kuin tuolloin pelon villiinnyttämät upseerit ja suojeluskuntalaiset tuhosivat omaa maatansa. Pöyristyttävilä kauhujutuilla, petoksella ja verisellä terrorilla ihmiset saatiin mielipuolisuuden partaalle. Herrat mannerheimit, rydit ja tannerit pelkäsivät kansaa, sillä he tiesivät että väestön enemmistö odotti Punaista ja Kansanarmeijaa vapauttajinaan. He tiesivät että jos väestön olisi sallittuu jäädä kotiseuduilleen lahtarien johtaman armeijan sieltä paetessa, niin valkoisen terrorin sulkemat suut tulisivat silloin puhumaan, kuten tapahtui Seiskarissa, Suursaarella, Raivolassa, Lehtovaarassa, Petsamossa, Ruhtinansalmella, Hyrsylässä, Ignoilassa ja kaikilla vapautetuilla alueilla.
Kun puna-armeijalaisten ja lentäjien kaikesta varoivaisuudesta huolimatta sotilaallisiin kohteisiin keskitetty siviiliväestö sittenkin joutui kärsimään, niin silloin kaikenkarvaiset itsensä myyneet musteentuhrijat tannerilaisista sosialidemokraateista lapualaisiin fascisteihin saakka saivat uutta aineistoa kommunistien ja Neuvostoliiton mustaamiseksi.
Sähkeitä
Toveri STALIN,
Kreml, Moskova
Suomen Kansanhallitus esittää Suomen työtätekevän kansan puolesta, joka taistelee rinta rinnan sankarillisen Puna-armeijan kanssa vapauttaakseen maansa valkokaartilaisten pyöveleiden ja ulkomaisten imperialististen sodanlietsojien palkkalaisten ikeestä, itsenäisen Suomen demokraattisen tasavallan puolesta, Josef Vissarionovitsh Stalinin 60-vuotissyntymäpäivän johdosta syvimmän kunnioituksensa Suomen kansan suurelle ystävälle, jonka nimi tulee aina olemaan niin Neuvostoliiton ja Suomen kansojen kuten myös maailman kaikkien kansojen ystävyyden ja veljeyden tunnuskuva.Suomen Kansanhallituksen puolesta
OTTO KUUSINEN
TOVERI OTTO KUUSINEN,
Suomen Kansanhallituksen päämies,
Terijoki.
Kiitän Teitä onnitteluistanne. Toivon Suomen kansalle ja Suomen Kansanhallitukselle nopeaa ja täydellistä voittoa Mannerheimin-Tannerin koplasta, Suomen kansan sortajista.
Tiivistelmä Kansankomissaarien Neuvoston Puheenjohtajan ja Ulkoasiain Kansankomissaarin V.M.Molotovin selostuksesta Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston VI sessiassa maaliskuun 29:ltä päivältä v. 1940
(Karjalais-Suomalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan Valtion Kustannusliike Petroskoi 1940)
"Toverit edustajat!
Korkeimman Neuvoston viimeisestä sessiasta (istuntokaudesta) on kulunut viisi kuukautta. Tänä lyhyenä aikana on sattunut tapahtumia, joilla on ensiluokkainen merkitys kansainvälisten suhteiden kehityksessä. Tämän johdosta on välttämätöntä Korkeimman Neuvoston tällä istuntokaudella käsitellä meidän ulkopolitiikkaamme koskevia kysymyksiä.
Siirryn Suomen kysymykseen.
Mikä oli yli kolmen kuukauden aikana Suomessa käydyn sodan tarkoitus? Te tiedätte, että näiden tapahtumien tarkoituksena oli Neuvostoliiton luoteisten rajojen turvallisuuden takaaminen ja ennen kaikkea Leningradin turvallisuuden takaaminen.
Viime vuoden loka- ja marraskuun ajan Neuvostohallitus kävi neuvotteluja Suomen hallituksen kanssa ehdotuksista, joiden toteuttamista nykyisessä yhä enemmän, kärjistyvässä kansainvälisessä tilanteessa me pidimme aivan välttämättömänä ja viivyttelyä sietämättömänä maamme turvallisuuden ja erikoisesti Leningradin turvallisuuden takaamiseksi. Näistä neuvotteluista ei tullut mitään Suomen edustajien vihamielisen kannan vuoksi. Kysymyksen ratkaiseminen siirtyi sotakentälle. Voidaan varmuudella sanoa, että jos Suomen suhteen ei olisi ollut ulkopuolista vaikuttamista, jos Suomen suhteen olisi eräiden kolmansien valtioiden taholta ollut vähemmän yllytystä Neuvostoliitolle vihamieliseen politiikkaan, niin Neuvostoliitto ja Suomi olisivat jo viime vuoden syksyllä tulleet sovintoon keskenään ja sota olisi vältetty.
Mutta siitä huolimatta, että Neuvostohallitus supisti mahdollisimman vähiin toivomuksensa, ei asiaa onnistuttu päättämään diplomaattista tietä.
Nyt, jolloin sotatoimet Suomessa ovat päättyneet ja Neuvostoliiton sekä Suomen tasavallan välinen rauhansopimus allekirjoitettu, pitää ja voidaan puhua Suomessa käydyn sodan merkityksestä kiistämättömien tosiasioiden pohjalla. Nämä tosiasiat taas puhuvat itse puolestaan.
Nämä tosiasiat osoittavat, että Leningradin lähellä, koko Karjalan kannaksella, ulottuen 50-60 kilometrin syvyyteen, olivat Suomen viranomaiset rakentaneet monilukuisia ja vahvoja linnoitettuja rautabetoni- sekä graniitti- ja maasuojia tykistöineen ja konekivääreineen. Näiden suojien lukumäärä nousee moniin satoihin. Nämä sotilasvarustukset, varsinkin vahvat rautabetonisuojat maanalaisine yhdyskäytävineen, erikoisten tankkitorjuntahautojen ja graniittipylväiden ympäröimät suojat, joiden apuna olivat monilukuiset miinakentät, muodostivat yhdessä n.s. "Mannerheimin linjan", joka oli rakennettu asianomaisten ulkomaalaisten ammattimiesten johdolla "Maginot-linjan" ja "Siegfried-linjan" malliin. On mainittava, että näitä varustuksia on pidetty meidän päiviimme saakka voittamattomana, s. o. sellaisina varustuksina, joita tähän saakka ei vielä yksikään armeija ollut murtanut. On myöskin todettava, että suomalaiset sotilasviranomaiset olivat koettaneet jo etukäteen muuttaa näillä seuduilla joka kylän aseilla, radioantenneilla, ja bensiinisäiliöillä varustetuksi linnakkeeksi. Monin paikoin etelä- ja itä-Suomessa aivan meidän rajoillemme saakka oli rakennettu strategisia rautatieratoja ja maanteitä, joilla ei ollut minkäänlaista taloudellista merkitystä.
Lyhyesti sanoen, sotatoimet Suomessa osoittivat, että Suomesta ja erikoisesti Karjalan kannaksesta oli jo vuoteen 1939 mennessä tehty valmis sotilaallinen tukialue kolmansien valtioiden hyökkäystä varten Neuvostoliiton kimppuun, Leningradin kimppuun"
Kannatusta Suomen Kansanhallitukselle vapautetuilta alueilta ja maailmalta
Ruhtinan kylän kansalaisten kokous:
Me Ruhtinan kylän kansalaiset yksimielisesti hyväksymme uuden Suomen Kansanhallituksen politiikan ystävyydestä ja avunannosta Suomen ja Neuvostoliiton kansallisuuksien kesken, sekä niiden katkeamattoman liiton lujittamisesta. Eläköön kansanvaltainen hallitus ja sen johtaja O.W.Kuusinen! Kokouksen puolesta(kaikkiaan 29:n allekirjoitusta)
Raivolan kylän työtätekevät tervehdyksessään kirjoittavat:
"Me olemme lujasti vakuutettuja siitä, että hallitus, joka on muodostettu kansan tahdosta, turvaa meille vapauden ja onnen, pelastaa maamme kapitalistipedoilta ja valkokaartilaisten mielivallasta"(Suomen Kansan ääni, Sunnuntaina 10:s 12. v. 1939)
Loutsilan kylän kansalaisten kokouksen päätöslauselmassa sanotaan:
"me tulimme vakuutetuiksi siitä, että Punainen Armeija saapuu meille ei valloittajana vaan Suomen kansan vapauttajana kapitalistien ja tilanherrojen ikeestä. Me kutsumme Suomen työtätekevää kansaa osoittamaan kaikinpuolista apuaan Punaisen Armeijan osastoille ja Suomen Kansan Armeijan Ensimmäiselle korpukselle heidän sankarillisessa taistelussa vapautetun kansamme pyöveleitä vastaan"(Suomen Kansan ääni, Sunnuntaina 10:s 12. v. 1939)
Yhdysvallat:
New Yorkissa Amerikan Yhdysvalloissa järjestettiin 20 000 ihmisen mielenosoitus Otti Ville Kuusisen Suomen kansanhallituksen puolesta. Bertnand Shaw ja John Steinbeck esittivät julkilausumansa Kuusisen puolesta, ja toivoivat oikeudenmukaisuuden ja sivistyksen voittoa Suomessa.
New York, 19:sta helmikuuta 1940. New heaven kaupungin paikallisen ammatillisen järjestön keskusneuvosto johon kuuluu lähes 40 paikallista ammattiosastoa, on yksimielisesti hylännyt Hooverin komitean kehoituksen varojen keräämisestä valkosuomalaisille.
Englannista:
Lontoo 17:sta helmikuuta 1940. Cambridgen yliopiston sosialistinen klubi on hyväksynyt päätöslauselman, jossa sanotaan"lausumme me päättäväisesti kantamme valko-suomen avustamista vastaan".
Lontoo 12:sta Tammikuuta. New Castlen ammattiliittojen piirineuvosto hyväksyi päätöslauselman jossa se esittää vastalauseensa valko-suomeen aseiden lähettämistä vastaan. Lontoossa yksi suurimmista kunnallistyöläisten ammattiliittojen neuvostojen istunnoista tammikuun 13:sta p:nä vaati ryhtyä toimenpiteisiin pyöveli Mannerheimille lähetettävän avunannon ehkäisemiseksi.
Tanska:
Tanskalainen Martin Andersen Nexö Suomen kansan puolustajana: "Me tiedämme varsin hyvin, että ne 30 000 työläistä, jotka kansalaissodan(1918) jälkeen istuivat vankileireillä oli aiottu lähettää länsirintamalle kaivamaan juoksuhautoja etulinjoilla. Heidät aiottiin ottaa sillä tavalla hengiltä vähemmän "kohteliaasti". Totuutta ei voida polttaa, ei hukuttaa mihinkään lokaan! Suomen kansa tietää sen. Se tietää, että mannerheimilla, rydillä ja tannerilla on säkit täynnä kansalta varastettua kultaa, mutta Suomen kansalta itseltään, joka on tuon kullan luonut, puuttuu leipää.Suomen kansa tietää, ettei totuus ole Tannerin, vaan Otto Kuusisen puolella, joka on antanut koko elämänsä isänmaansa ja oman kansansa vapauden asialle. Punainen Armeija samoin kuin Andersen Nexökin tahtoo, että Suomen kansa, ravistaen hartioiltaan kansan verta imeneet tannerit ja mannerheimit, alkaisi viettää rauhallista elämää, ystävyydessä kaikkien naapuriensa kanssa.
Norja:
Oslo 18:sta tammikuuta 1940. Kaikkialla Norjassa laajenee kamppailu valkosuomalaisten avustustoimintaa vastaan. Huomattava ammattiliittotoimitsija Arthur Berg antoi julistuksen: "Norjan työväenluokka-joka vuotena 1918 antoi kannatuksensa Suomen työläisten taistelullle hovikenraali Mannerheimia vastaan, on nytkin oltava Suomen kansan pyövelin avustamista vastaan"
Suomen kansanhallituksen julistusta mukaillen sanomme tänään:
Nouse, Suomen kärsinyt työtätekevä kansa! Käy uljaasti kansansotaan nykyisten sortajiesi ja pyöveliesi hirmuvaltaa vastaan!
Nouskaa kaikki kansalaiset, joille synnyinmaan tulevaisuus on kallis!
Karkoittakaamme kansan hartioilta synkän taantumuksen rahavaltainen joukkio!
Raivatkaamme tie kansan hyvinvoinnin ja kulttuurin nousulle, kansamme vuosisataisten kansallisten toiveiden toteuttamiselle!
VOITTAKOON SUOMEN TYÖLÄISTEN, TALONPOIKIEN JA TYÖTÄTEKEVÄN SIVISTYNEISTÖN ELÄMÄN JA SYDÄMEN ASIA!
VAPAAN JA RIIPPUMATTOMAN SUOMEN KANSANTASAVALLAN LIPUN ALLA
ELÄKÖÖN IKUINEN KUNNIA KANSANTASAVALLAN PUOLESTA KAATUNEILLE!
KANSANSOTA KOMMUNISMIIN ASTI!
ELÄKÖÖN MARXISMI-LENINISMI-MAOISMI!
- ETEENPÄIN, VOITTOON!
Eläköön Maoismi-opintopiiri, 1 pnä joulukuuta v. 2009
