Kaikkien maiden
proletaarit, liittykää yhteen!
Perun kansa taistelee ase kädessä sortajiaan vastaan. Kansan vapautusarmeija (KVA) Perun kommunistisen puolueen (PKP) johdolla, käy kansan kanssa kansansotaa. On niitä jotka tuomitsevat taistelun Perussa, vaatien vallankumouksellisia laskemaan aseensa. Ymmärtääkseen vallankumouksellista väkivaltaa on tutkittava Perun kansan suhdetta orjuutukseen. Tässä artikkelissa me pyrimme analysoimaan ja luomaan yleisen kuvan vallankumouksellisesta väkivallasta. Marxismi ja vallankumouksellinen väkivalta PKP on korkein muoto poliittisessa järjestäytymisessä, on mahdotonta ymmärtää sen politiikkaa ilman marxismin tuntemusta. Tarkastellaanpa lähemmin mitenkä PKP / marxilaisuus suhtautuvat väkivallan kysymykseen . Kysymys väkivallasta liittyy erottomasti valtioon. Marxismin lähtökohta on se, että valtio on aina tietyn luokan väline, jolla tietty luokka sortaa muita luokkia. Se on siis jonkun luokan diktatuurin väline. Kaikki valtiot historiassa ovat olleet jonkun luokan diktatuureja ja tulevat aina olemaan, kunnes valtiot kuoleutuvat pois. Valtio on monia erilaisia hallintoja, mutta sen selkäranka on aina armeija, joka ylläpitää valtion valtaa ja tahtoa väkivallan avulla. Hallitseva luokka ei ole milloinkaan vapaaehtoisesti luopunut vallastaan, mutta on aina keksinyt monia keinoja kukistaakseen nousevia luokkia. Karl Marxin sanoin: "Väkivalta on kätilö jokaiselle vanhalle yhteiskunnalle joka on raskaana uudesta yhteiskunnasta." Marx todisti, että väkivalta ei esitä pelkästään pahaa roolia historiassa, vaan väkivalta on välttämätöntä, että ihmiskunnan kehitys voi mennä eteenpäin. Tämä on yksi tärkeimmistä marxismin teorioista, jonka historia on osoittanut todeksi ja se pätee myös nyky-yhteiskuntaan. Voimme nähdä miten porvaristo on toistuvasti osoittanut, että se ei aio luovuttaa valtaa työväenluokalle vapaaehtoisesti. Suuri Lenin onkin sanonut: " Porvarillisen valtion kumoaminen on mahdotonta ilman väkivaltaista proletaarista vallankumousta". Tämä teoria on vahvistettu uudelleen ja uudelleen. Kaikki opportunistien levittämät valheet parlamentista ja rauhanomaisesta kehityksestä sosialismiin on tosiasiallisesti marxismin hylkäämistä. Opportunistit eivät toimi työläisten parhaaksi vaan ovat porvareiden koiramaisia orjia. Työväenluokka ei voi ottaa käsiinsä porvarillista valtiokoneistoa, vaan se pitää murskata, jotta voidaan luoda proletariaatin diktatuuri. V.I. Lenin näki, että vallankumouksen on oltava väkivaltainen, jossa luokka alistaa toisen luokan. Puheenjohtaja Mao Tsetung sanoikin: Vallanottaminen asevoimin, kysymyksen ratkaiseminen sodalla, on vallankumouksen keskeinen tehtävä ja korkein muoto. Tämä marxilais- leniniläinen vallankumousperiaate pitää paikkansa ylimaailmallisesti, niin Kiinan kuin kaikkien muidenkin maiden osalta. Näin ollen väkivaltaisen vallankumouksen välttämättömyys on selvästi määritelty Marxin, Leninin ja Mao Tsetungin toimesta. Revisionistit ja opportunistit yrittävät kieltää väkivaltaisen vallankumouksen välttämättömyyden. Mutta sanoillaan he osoittavat olevansa marxismin kieltäjiä. Heidän valheensa voivat upota vain ihmisiin jotka eivät tiedä mitään marxismista. Marxismi on oikeassa. Se on todistettu, jokaisessa maassa jossa on saavutettu proletariaatin diktatuuri on käytetty vallankumouksellista väkivaltaa. Lokakuun vallankumous joka loi ensimmäisen proletaarisen valtion, sosialistisen Neuvostoliiton joka oli aseistettu ja väkivaltainen. Kiinan kansansota oli myöskin aseistettu ja väkivaltainen. Vallankumous ei marxismin mukaan ole hiljainen ja rauhanomainen tapahtuma, vaan väkivaltainen taistelu jossa luokka alistaa luokan. Mikä erottaa vallankumouksellisen väkivallan vastavallankumouksellisesta väkivallasta? Kuten aikaisemmin totesimme, on PKP sitä mieltä, että sota on politiikan jatkoa toisin keinoin, vallankumouksellinen sota on luokkien taistelua. Vallankumouksellinen sisällissota on luokkasotaa. Tässä sodassa taistelevat eri luokat, ase kädessä luokka etujensa puolesta. Proletariaatin ja sen liittolaisten suurin etu on vapauttaa luokkansa, tuhota luokat ja saavuttaa luokaton yhteiskunta (kommunismi) Porvariston edunmukaista on säilyttää imperialistinen maailmanjärjestys, lujittaa yksityisomistajuutta ja säilyttää palkkaorjuus. Toisin sanoen, työntekijät haluavat vapauttaa ihmiskunnan sorrosta ja hyväksikäytöstä. Kun Taas porvaristo taistelee säilyttääkseen vanhan, haisevan ja mätänevän yhteiskunnan. Miten tarkastella sotia? Jotta feodaaliherrat saivat harrastaa itselleen mieluisia asioita, juoda viiniä, soittaa harppua, syödä hyvin oli heidän aina välillä lähetettävä ritarinsa tappamaan herroja uhkaavia kapinoivia talonpoikia. Jotta tänä päivänä porvaristo voisi nauttia eduistaan on heidänkin pakko pommittaa ihmisiä jotka ovat nousseet imperialismia vastaan. Heidän on vangittava, kidutettava ja murhattava ihmisiä jotka uhkaavat heidän etujaan. Kun jollakin on voimaa taistella porvaristoa vastaan onko hänet leimattava "terroristiksi". Porvaristo pitää kurinalaista fasistista järjestelmäänsä yllä armeijalla. Lyhyesti, porvaristo on muokannut maailman mieleisekseen ja hallitsee sitä keinolla millä hyvänsä. Työväenluokan on myös oltava sotilaallinen. Marx ja Engels olivat tietoisia siitä, että aseellinen taistelu on suurin muoto vallankumouksessa. Proletaarisen taistelun päämuoto oli tuohon aikaan barrikaditaistelu, mutta Marx ja Engels näkivät tarpeen jalostaa proletariaatin sotilaallista teoriaa. Lenin jatkoi Marxin ja Engelsin työtä ja lähti etsimään sotilaallista teoriaa, marxismia soveltaen. Venäjän vallankumouksessa proletariaatti käytti pieniä mobilisoituja joukkoja ja aseistettuja joukkoja, mutta vieläkin puuttui kansainvälinen proletaarinen sotilaallinen teoria. Sen kehitti Mao Tsetung. Mao Tsetung sovelsi Marxismi-leninismiä ja johti Kiinan kansan voittoon imperialismista ja sen kätyreistä. Hän käytti koko kansainvälisen proletariaatin kokemuksia hyväkseen, Kiinassa saatujen kokemusten ohella ja loi sotilaallisen teorian kansansodasta. Kansansota teoria ei sovellu vain Kiinaan, vaan se on kaikkiin maihin soveltuva. Mao Tsetung on todennut, että proletariaatin on järjestäydyttävä puolueeseen, armeijaan ja yhteisrintamaan. Tärkein taistelun muoto on aseellinen taistelu ja siinä tärkein on armeija (huom. EI SAA SEKOITTAA KORKEIMPAAN MUOTOON JOKA ON, PUOLUE!) Vallankumouksellinen armeija (KVA) koostuu vallankumouksellisista luokista (Työläiset, talonpojat, pikkuporvarit) ja armeijaa johtaa kaikissa sen toimissa kommunistinen puolue. Kansansodalle on asetettu neljä kohtaa joidenka on täytyttävä
Sabotaasi-iskuilla on merkittävä vaikutus kapitalismia ja imperialismia vastaan. Ne haittaavat taloutta ja syventävät kriisiä, erityisesti kaivosteollisuutta vastaan tehdyt tuhotyöt iskevät kovaa valtion talouteen. Sabotaasi-iskut sähköverkkoihin ovat tulleet tunnetuiksi. Ne ovat tärkeitä. Ne vaikuttavat pankkeihin, vanhan vallan tietojärjestelmiin ja teollisuuteen yms., mutta hyvin vähän laajoihin massoihin. Sähkö palvelee ensimmäisenä porvareiden etuja ja suuret yritykset kärsivät eniten sähkön puutteesta. Iskut nostavat massojen tietoutta. Sabotaasi- iskuilla on laaja merkitys. Varsinkin tilanteessa, jossa porvaristo käyttää valtiokapitalismia, korporativismia, fasismia "ihmisten elämän parantamiseen", (todellisuudessa ihmisistä tulee enemmän orjia). Esimerkki sabotaasista. 1. joulukuuta 1989 KVA lamautti Cara Velin, pankki-,poliisi-, ja sotilastoiminnot, lisäksi TV:t vaikenivat. Vanhat viranomaiset vetäytyivät maan alle. Aseellinen agitaatio ja propaganda Propaganda levittää ideologiaa jotta ihmiset tajuavat kansansodan tavoitteen ja agitaatio saa massat konkreettiseen toimintaan. Propaganda ja agitaatio palvelevat PKP:n ideologiaa, politiikkaa, vallankumousta, kansansotaa ja massoja. PKP tavoittaa oikealla propagandalla, ja agitaatiolla massat joista iso osa ei voi lukea eikä kirjoittaa. Ihmisten mielet ravistellaan liikkeelle. Tällaiset toimet PKP ja KVA toteuttaa menemällä kyliin ja järjestämällä siellä kokouksia joissa selitetään puolueen tavoitteita ja kansansodan tarkoitusta. Joskus PKP järjestää näyttäviä tapahtumia, kuten suuret tulimuodostelmat joissa huudetaan iskulauseita (kaupungin lähellä yöllä), mutta propaganda voi olla myös "laimeampaa" kuten tunnuslauseiden maalaus rakennuksiin. Valikoiva tuohoaminen Tämä on toimintaa, jossa tuhotaan yksittäiset viholliset. Puoluetta vastaan toiminut julkinen vihollinen tulee tuhota esim. vihollispuolen hyväksi toimivat tiedonantajat, kiduttajat, murhaajat ja muut ihmiset joilla on kansan verta käsissään täytyy raivata pois. Valikoivalla tuhoamisella on suuri merkitys, jotta PKP ei täyty rotista vaan oikeasti vallankumouksellisilla aineksilla. Opportunistit huutavat, että valikoiva tuhoaminen on murha?. Opportunistit eivät ymmärrä tai eivät vain halua ymmärtää vallankumouksellista sotaa. Opportunistit voivat korostaa jotain rottaa "kansanjohtajana", joka ei ansainnut kuolemaa. Vallankumouksellinen sota on sotaa, jossa luokka kukistaa luokan, vastakkain vanha mätänevä Peru ja Uusi Peru, Perun kansantasavalta. Vanha Peru edustaa vain sortoa ja hyväksikäyttää, naamioi sen edustaja itsensä vaikka kuinka edistykselliseksi. Esimerkki valikoivasta tuhoamisesta: 15.2.1991 likvidoitiin Maria Elena Moyano Limassa, hän oli kaupungin apulaisjohtaja ja aiemmin naisten fem. järjestön Fepomuvesin johtaja. Fepomuves-organisaatio järjesti Perun valtion, kirkon ja ulkomaisten "avustusjärjestöjen" kanssa "apua" kaupunkien asukkaille, heidän tunnetuin hankkeensa oli Maito-hanke. PKP ei vastusta nälkäisten ruokkimista, toisaalta taas vastustaa sitä, koska näin massoista tehdään kuuliaisia Moyamolle, valtiolle ja kirkolle, eli porvareille. Moyano oli juuri tällainen ihminen joka yritti tehdä itsestään " kansanystävän" lahjonnalla. Hän yritti vain hyödyntää kansan kärsimyksiä ja hän hyökkäsi vallankumousta vastaan. Hän oli ainakin vastuussa ainakin 15 ihmisen kuolemasta, sillä hän antoi näiden ihmisten nimet ja muut tiedot viranomaisille, kertoen, että nämä ihmiset ovat PKP:n kannattajia. Moyano kannatti myös fasistidiktaattori Fujimorin maajakoa. PKP varoitti Moyanoa useaan kertaan ja kehotti tätä vetäytymään likaisesta työstään. Moyano kieltäytyi ja hankki kaksi poliisia henkivartijakseen. Kun hänet oli likvidoitu julisti vanha Peru hänet "sankarittareksi terrorismin vastaisessa taistelussa" Perun taantumus ja revisionistit yrittivät kääntää hänen hautajaisensa propaganda tilaisuudeksi Perun kommunistista puoluetta vastaan. Mutta he eivät onnistuneet vaikka taantumus pysäytti maan kaikki junat yms. hautajaisten ajaksi. He käskivät kaikki porvarilliset ja revisionistiset ainekset tukijoineen osallistumaan hautajaisiin, vaikka El Salvadorissa on 100-tuhatta asukasta ja Fepomuves-järjestössäkin yli 1000 jäsentä osallistui hautajaisiin vain n. 3000 ihmistä. Näistäkin osa oli valtiokoneistossa työskenteleviä ihmisiä jotka joutuivat tulemaan hautajaisiin "virkansa puolesta". Koko hautajaistapahtuma osoittaa että Moyano ei nauttinut massojen suosiota. Ainoastaan taantumus ihailee ja kaipaa häntä. Kansansodan aikana nämä neljä muotoa (sissitoiminta, sabotaasi, aseellinen agitaatio ja propaganda ja valikoiva tuhoaminen ) esitettiin toiminnan muodossa joka yhdistää ne kaikki, tätä sanotaan aseelliseksi lakoksi. Aseellinen lakko Aseellisella lakolla on valtava sotilaallinen merkitys ja sillä saadaan suuret massat liikkeelle. Lyhyt kuvaus, PKP ja KVA toteuttavat aseellista toimintaa jollakin alueella ja samalla kansanjoukot lakkoilevat. Aseellinen lakko auttaa eristämään alueita, kuten strategisesti tärkeän tien joka vie Limaan ja tämän tien katkaiseminen saa vanhan Perun heilumaan. Esimerkki Aseellinen lakko 17-19.5.1993, jolloin porvarillisen valtion armeijan eräät osastot lakkoilivat PKP:n johdolla. Tämä tapahtui pääkaupunki Limassa ja useassa maakunnassa. Aseellinen lakko oli suuri voiman osoitus, sen aikana saatiin suoritettua yli 250 sotilaallista operaatiota. Koko maa halvaantui ja miljoonat PKP:n lehtiset jaettiin. Lehtisissä kutsuttiin massat puolustamaan puheenjohtaja Gonzalon elämää. Pysäyttääkseen aseellisen lakon vanha valtio asetti 3000 sotilasta ja poliisia Limaan. Taantumus suoritti valtavia pidätyksiä Limassa, vangituksi joutui yli 2000 ihmistä joita väitettiin PKP aktivisteiksi, lisäksi taantumus saartoi panssariajoneuvoillaan lakkoon osallistuneiden armeijan kasarmien lisäksi koulut ja tehtaat. Strategisesti tärkeässä Ayacuchon kaupungissa on puolueella ollut jo kauan vahva asema, kaupungissa kapina onnistui täydellisesti. Siellä taantumuksen edustajat joutuivat pakenemaan tai piiloutumaan kuin viemäri rotat. Koko maassa kapinan kukistaminen oli vaikeaa. Aseellinen lakko toukokuussa 1993, oli osoitus porvaristolle siitä mikä heillä olisi edessään! Vanha valtio usein selittää asian niin, että PKP pakottaa massat lakkoon ja noudattaa mottoa ?jokainen joka ei osallistu lakkoon ammutaan?. Tämä on täysin mieletön väite. Ensimmäisenä se on täyttä valetta, toiseksi työväenluokkaa ei todellakaan tarvitse painostaa lakkoon. Kolmanneksi, PKP:n olisi mahdotonta pakottaa miljoonat ihmiset lakkoon ilman näiden tahtoa (tämän pitäisi olla sanomatta selvää). Puolueen vahvuus on siinä, että se liittyy massoihin. Aseellisessa lakossa myös vastustetaan porvariston ostamia ammattiliitto byrokraatteja. Heitä ei enää kiinnosta kansan edut, vaan he ajattelevat itseään. Nämä byrokraatit (jotka kuuluvat eri opportunisti puolueisiin) hyökkäävät raivolla aseellisia lakkoja vastaan. He sanovat "aseelliset lakot ovat autoritaarista valtaa" ja " se ei ole liiton tahdonmukaista". Annamme puheenjohtaja Gonzalon vastata näille luopioille: "Se (aseellinen lakko) ei ole ammattiosasto tai ammattiliitto toimintaa. Mutta se on sotilaallista toimintaa jatkossakin. Eristämme, lyömme ja heikennämme vanhan Perun valtion rakenteita ja todistamme kansalle sen voimattomuuden. Siksi me toimimme näin. Ei päivittäistä taistelua liiton hyväksi, ei reformistista taistelua. Meidän tulee kehittää sotilaallista toimintaa, heikentääksemme vanhaa valtiota, osoittaa sen voimattomuus, muokata yleistä mielipidettä ja vaikuttaa suuriin massoihin." Voimme nähdä miten PKP toteuttaa erinomaisesti vallankumouksellista väkivaltaa kansansodassa. Olemme tutustuneet millaista on vallankumouksellinen väkivalta ja nyt tutustumme pikaisesti taantumukselliseen väkivaltaan. Vastavallankumouksellinen sota
|