OTTEITA PUHEENJOHTAJA MAO TSETUNGIN TEOKSISTA

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

 

Opiskelkaa puheenjohtaja Maon teoksia,

seuratkaa hänen opetuksiaan ja toimikaa hänen ohjeittensa mukaan!

 

SISÄLLYS 1 Kommunistinen puolue 2 Luokat ja luokkataistelu 3 Sosialismi ja kommunismi 4 Kansan keskuudessa esiintyvien ristiriitojen oikea käsittely 5 Sota ja rauha 6 Imperialismi ja kaikki taantumukselliset ovat paperitiikereitä 7 Uskaltakaa taistella ja uskaltakaa voittaa 8 Kansansota 9 Kansanarmeija 10 Puoluekomiteoiden johtava osuus 11 Joukkolinja 12 Poliittinen työ 13 Upseerien ja sotamiesten väliset suhteet 14 Armeijan ja kansan väliset suhteet 15 Demokratia kolmella pääalalla 16 Kasvatus ja sotilaiden koulutus 17 Kansan palveleminen 18 Isänmaallisuus ja kansainvälisyys 19 Vallankumouksellinen sankarillisuus 20 Maamme rakentaminen ahkeruuden ja säästäväisyyden avulla 21 Omiin voimiin nojautuminen ja tarmokas taisteleminen 22 Ajattelumenetelmiä ja työmenetelmiä 23 Tutkimus 24 Virheellisten ajatusten oikaiseminen 25 Yhtenäisyys 26 Kuri 27 Kritiikki ja itsekritiikki 28 Kommunistit 29 Kaaderit 30 Nuoriso 31 Naiset 32 Kulttuuri ja taide 33 Opiskelu

 

1 - KOMMUNISTINEN PUOLUE

 

Asiaamme eteenpäin johtavan voiman ydin on Kiinan kommunistinen puolue.

Ajatuksiamme opastava teoreettinen perusta on marxismi-leninismi.

Avajaispuhe Kiinan Kansantasavallan 1:n kansallisen kansankongressin ensimmäisessä istunnossa. (15.9.1954).

Jos halutaan vallankumousta, täytyy olla vallankumouksellinen puolue. Ilman vallankumouksellista puoluetta, ilman marxilais-leniniläisen vallankumouksellisen teorian pohjalle ja marxilais-leniniläiseen vallankumoukselliseen tyyliin rakennettua puoluetta on mahdotonta johtaa työväenluokkaa ja kansan laajoja joukkoja voittoon imperialismista ja sen apureista.

Ilman Kiinan kommunistisen puolueen ponnistuksia, ilman Kiinan kansan tukipylväänä olevia kiinalaisia kommunisteja Kiina ei voi milloinkaan saavuttaa itsenäisyyttä ja vapautusta tai teollistumista ja maataloutensa nykyaikaistumista.

Kiinan kommunistinen puolue on koko Kiinan kansan johdon ydin. Ilman tätä ydintä sosialismin asia ei voi olla voitollinen.

Marxismi-leninismin teorialla varustautunut kurinalainen puolue, joka käyttää itsekritiikin menetelmää ja on yhdistynyt kansanjoukkoihin; tällaisen puolueen johtama armeija; kaikkien vallankumouksellisten luokkien ja kaikkien vallankumouksellisten ryhmien yhteisrintama tällaisen puolueen johdolla nämä ovat ne kolme pääasetta, jolla olemme voittaneet vihollisen.

Meidän on luotettava kansanjoukkoihin ja meidän on luotettava puolueeseen. Nämä ovat kaksi pääperiaatetta. Jos epäilemme näitä periaatteita, emme saa aikaan mitään.

Marxilais-leniniläisellä teorialla ja ideologialla varustautunut Kiinan kommunistinen puolue on tuonut uuden työtyylin Kiinan kansalle, työtyylin, jonka olennaisia piirteitä ovat teorian yhdentäminen käytäntöön, läheisten yhteyksien takominen kansanjoukkoihin ja itsekritiikin harjoittaminen.

Poliittinen puolue ei voi mitenkään johtaa suurta vahankumousliikettä voittoon, ellei sillä ole vallankumouksellista teoriaa ja historian tuntemusta ja ellei se syvällisesti käsitä käytännöllistä liikettä.

Kuten tapanamme oli sanoa oikaisuliike on »laajaa marxilaista kasvatusliikettä». Oikaisu merkitsee sitä, että koko puolue opiskelee marxismia kritiikin ja itsekritiikin kautta. Voimme varmasti oppia enemmän marxismista oikaisuliikkeen kuluessa.

Paremman elämän turvaaminen Kiinan monisatamiljoonaiselle kansalle ja taloudeltaan ja kulttuuriltaan takapajuisen maamme rakentaminen vauraaksi ja voimakkaaksi maaksi, jolla on korkea kulttuuritaso, on vaativa tehtävä. Ja nimenomaan voidaksemme ottaa suorittaaksemme tämän tehtävän entistä pätevämmin ja työskennelläksemme entistä paremmin kaikkien niiden puolueeseen kuulumattomien ihmisten kanssa, joita korkeat ihanteet kannustavat ja jotka ovat päättäneet toimeenpanna reformeja, meidän on harjoitettava oikaisuliikettä sekä nyt että vastaisuudessa ja alituisesti pyrittävä eroon kaikesta virheellisestä.

Politiikka on vallankumouksellisen puolueen kaiken käytännön toiminnan lähtökohta ja ilmenee sanotun puolueen toiminnan kuluessa ja lopputuloksessa. Vallankumouksellinen puolue toteuttaa politiikkaa aina kun se ryhtyy johonkin toimintaan. Ellei se toteuta oikeata politiikkaa, se toteuttaa virheellistä politiikkaa; ellei se toteuta tiettyä politiikkaa tietoisesti, se tekee sen sokeasti. Se mitä nimitämme kokemukseksi, on politiikan toteuttamisen kulku ja lopputulos. Vain kansan käytännön kautta, so. kokemusten kautta, voimme todentaa, onko politiikka oikeata vai virheellistä, ja määrittää, missä määrin se on oikeata tai virheellistä. Mutta ihmisten käytäntö, varsinkaan vallankumouksellisen puolueen ja vallankumouksellisten kansanjoukkojen käytäntö, ei voi olla liittymättä yhteen tai toiseen politiikkaan. Niinpä joukoille. Muussa tapauksessa puolueen toimimaan sokeasti ja toteuttamaan virheellistä politiikkaa.ennen kuin mihinkään toimintaan ryhdytään, meidän on selitettävä tiettyjen olosuhteiden valossa formuloimamme politiikka puolueen jäsenille ja kansanjäsenet ja kansanjoukot tulevat poikkeamaan politiikkamme opastuksesta, toimimaan sokeasti ja toteuttamaan virheellistä politiikkaa

Puolueemme on määritellyt Kiinan vallankumouksen päälinjan ja yleispolitiikan samoin kuin erilaisia konkreettisia työlinjoja ja menettelytapoja. Mutta samalla kun monet toverit muistavat puolueemme konkreettisen työlinjat ja menettelytavat, he unohtavat sen päälinjan ja yleispolitiikan. Jos me todellakin unohdamme puolueen päälinjan ja yleispolitiikan, silloin olemme sokeita, puolikuntoisia, sameajärkisiä vallankumouksellisia, ja kun toteutamme jotakin konkreettista työlinjaa ja menettelytapaa, me kadotamme suuntamme ja horjumme milloin vasempaan ja milloin oikeaan, ja työ tulee kärsimään.

Politiikka ja taktiikka ovat puolueen elämä; johtavien tovereiden kaikilla tasoilla on kiinnitettävä niihin täysin huomionsa eivätkä he saa missään olosuhteissa olla niiden suhteen leväperäisiä.

 

2 – LUOKAT JA LUOKKATAISTELU

 

Luokat taistelevat, jotkut luokat voittavat, toiset eliminoidaan. Tällaista on historia, tällaista on sivistyksen historia vuosituhansien ajalta. Historian tulkitseminen tältä näkökannalta on historiallista materialismia; tälle näkökannalle vastakkainen kanta on historiallista idealismia.

Luokkayhteiskunnassa jokainen elää jonkin tietyn luokan jäsenenä, ja luokkaleima on painunut poikkeuksetta jokaiseen ajattelutapaan.

Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset johtuvat pääasiassa yhteiskunnassa esiintyvien sisäisten ristiriitojen kehityksestä, ts. tuotantovoimien ja tuotantosuhteitten välisen ristiriidan, luokkien välisen ristiriidan sekä vanhan ja uuden välisen ristiriidan kehityksestä; näiden ristiriitojen kehitys vie yhteiskuntaa eteenpäin ja antaa yllykkeen vanhan yhteiskunnan korvaamiselle uudella.

Tilanherraluokan harjoittama talonpoikien säälimätön taloudellinen riisto ja poliittinen sorto pakotti nämä lukuisiin kapinoihin sen valtaa vastaan... Talonpoikien luokkataistelut, talonpoikaiskapinat ja talonpoikaissodat ovatkin muodostaneet Kiinan feodaalisessa yhteiskunnassa historiallisen kehityksen todellisen liikkeellepanevan voiman.

Loppuun asti eriteltynä kansallinen taistelu on luokkataistelua. Yhdysvalloissa valkoihoisten keskuudessa vain taantumukselliset hallitsevat piirit sortavat mustaihoisia. Ne eivät suinkaan voi edustaa työläisiä, maanviljelijöitä, vallankumouksellista sivistyneistöä ja muita valistuneita henkilöitä, jotka käsittävät valkoihoisten valtaenemmistön.

Meidän tehtävänämme on organisoida kansa. Mitä Kiinassa oleviin taantumuksellisiin tulee, meidän tehtävänämme on organisoida kansa kukistamaan heidät. Kaikki taantumuksellisuus on samanlaista; ellei sitä iske, se ei kaadu. Tämä on myös kuin lattian lakaisemista; yleensä sieltä, minne luuta ei yllä, pöly ei häviä itsestään.

Vihollinen ei tuhoudu itsestään. Kiinalaiset taantumukselliset enempää kuin USA:n imperialismin Kiinassa olevat hyökkäysvoimatkaan eivät tule astumaan alas historian näyttämöltä omasta halustaan.

Vallankumous ei ole päivälliskutsuilla oloa eikä esseen kirjoittamista, taulun maalaamista tai koruompelua; se ei voi olla niin kovin hienostunutta, niin verkkaista ja hienovaraista, niin maltillista, ystävällistä, kohteliasta, hillittyä ja ylevämielistä. Vallankumous on kapinaa, väkivaltaista toimintaa, jolla yksi luokka kukistaa toisen.

Tshiang Kaishek yrittää aina kiristää itselleen jokaisen murenen valtaa ja jokaisen murenen hyötyä kansalta. Entä me? Meidän politiikkanamme on maksaa hänelle samalla mitalla ja taistella jokaisesta tuumasta maata. Toimimme hänen tapaansa. Hän yrittää aina pakottaa kansan sotaan, yksi miekka vasemmassa ja toinen oikeassa kädessään. Mekin tartumme miekkaan hänen esimerkkiään seuraten... Koska Tshiang Kaishek on nyt teroittamassa miekkojaan, meidänkin on teroitettava omat miekkamme.

Ketkä ovat vihollisiamme? Ketkä ovat ystäviämme? Tämä on ensisijaisen tärkeä kysymys vallankumouksen kannalta. Perussyynä siihen, miksi kaikki aikaisemmat vallankumoustaistelut Kiinassa saivat niin vähän aikaan, oli se että niissä ei liitetty yhteen todellisia ystäviä hyökkäyksen tekemiseksi todellisia vihollisia vastaan. Vallankumouksellinen puolue on kansanjoukkojen opas, eikä mikään vallankumous onnistu silloin kun vallankumouksellinen puolue johtaa ne harhaan. Varmistuaksemme siitä, että tulemme ehdottomasti saavuttamaan menestystä vallankumouksessamme emmekä johda kansanjoukkoja harhaan, meidän on kiinnitettävä huomio yhteen liittymiseen todellisten ystäviemme kanssa hyökkäyksen tekemiseksi todellisia vihollisiamme vastaan. Osataksemme erottaa todelliset ystävät todellisista vihollisista meidän on suoritettava yleinen erittely kiinalaisen yhteiskunnan eri luokkien taloudellisesta asemasta ja niiden vastaavasta asennoitumisesta vallankumoukseen.

Vihollisiamme ovat kaikki imperialismin kanssa liitossa olevat – sotaherrat, byrokraatit, compradoriluokka, suurtilanherraluokka ja heihin liittynyt sivistyneistön taantumuksellinen osa. Teollisuusproletariaatti on vallankumouksemme johtava voima, Koko puoliproletariaatti ja pikkuporvaristo ovat lähimpiä ystäviämme. Mitä horjuvaan keskiporvaristoon tulee, sen oikeistosiivestä voi tulla vihollisemme ja sen vasemmistosiivestä voi tulla ystävämme – mutta meidän on oltava alati varuillamme eikä annettava sen aiheuttaa epäjärjestystä riveissämme.

Jokainen joka asettuu vallankumouksellisen kansan puolelle, on vallankumouksellinen. Jokainen joka asettuu imperialismin, feodalismin ja byrokraattikapitalismin puolelle, on vastavallankumouksellinen. Jokainen joka asettuu vallankumouksellisen kansan puolelle vain sanoissa, mutta toimii toisin, on vallankumouksellinen vain sanoissaan. Jokainen joka asettuu vallankumouksellisen kansan puolelle niin teoissa kuin sanoissakin, on vallankumouksellinen sanan täydessä merkityksessä.

Mitä meihin tulee, mielestäni on paha, jos joku henkilö, poliittinen puolue, armeija tai koulu ei ole vihollisen hyökkäilyjen kohteena, sillä siinä tapauksessa asia olisi epäilemättä niin, että olemme vajonneet vihollisen tasolle. On hyvä, jos me olemme vihollisen hyökkäilyjen kohteena, koska se todistaa, että olemme tehneet selvän rajan vihollisen ja itsemme välille. Vieläkin parempi on, jos vihollinen hyökkäilee meitä vastaan hillittömästi ja maalaa meidät täysin mustiksi ja sanoo meidän olevan vailla ainoatakaan hyvettä, koska se osoittaa, että emme ole ainoastaan tehneet selvää rajaa vihollisen ja itsemme välille, vaan myös saavuttaneet varsin paljon työssämme.

Meidän on kannatettava kaikkea mitä vihollinen vastustaa ja vastustettava kaikkea mitä vihollinen kannattaa.

Kantamme on proletariaatin ja kansanjoukkojen kanta. Kommunistisen Puolueen jäsenelle tämä merkitsee pitäytymistä puolueen kannassa, pitäytymistä puolueen hengessä ja puolueen politiikassa.

Sen jälkeen kun aseelliset viholliset on tuhottu, tulee vielä olemaan aseettomia vihollisia; he tulevat varmasti taistelemaan epätoivoisesti meitä vastaan, ja näihin vihollisiin emme saa koskaan suhtautua kevyesti. Ellemme nyt ota esiin ja ymmärrä ongelmaa tällä tavalla, teemme mitä vakavimpia virheitä.

Imperialistit ja kotimaiset taantumukselliset eivät suinkaan alistu tappioonsa vastustelematta, ja he tulevatkin taistelemaan viimeiseen saakka. Sen jälkeen kun rauha ja järjestys on saatu koko maahan, he tulevat yhä harjoittamaan sabotaasia ja aiheuttamaan häiriöitä eri tavoin ja yrittämään joka päivä ja joka minuutti paluuta näyttämölle. Tämä on väistämätöntä ja täysin varmaa, emmekä saa missään tapauksessa päästää valppauttamme herpaantumaan.

Vaikka sosialistinen muutos onkin omistusjärjestelmän osalta saatettu Kiinassa suurin piirtein loppuun ja vaikka aikaisemmille vallankumouskausille luonteenomaiset kansanjoukkojen laajamittaiset ja melskeiset luokkataistelut ovat suurimmaksi osaksi päättyneet, kukistettujen tilanherra- ja compradorluokkien jäännöksiä on yhä olemassa, porvaristoa on yhä olemassa, ja pikkuporvariston muovautuminen uudelleen on vasta alkanut. Luokkataistelu ei suinkaan ole päättynyt. Proletariaatin ja porvariston välinen luokkataistelu, eri poliittisten voimien välinen luokkataistelu sekä ideologisella alalla käytävä luokkataistelu proletariaatin ja porvariston välillä jatkuvat vielä pitkään ja mutkittelevalla ja aika ajoin varsin jyrkäksikin muuttuen. Proletariaatti pyrkii muuttamaan maailman oman maailmankatsomuksensa mukaiseksi, ja niin tekee porvaristokin. Tässä suhteessa kysymystä siitä, kumpi on voittava, sosialismi vai kapitalismi, ei ole vielä todellakaan ratkaistu.

Kuluu melko kauan aikaa ennen kuin sosialismin ja kapitalismin väliseen ideologiseen taisteluun liittyvä kysymys saadaan ratkaistuksi maassamme. Se johtuu siitä, että porvariston ja vanhasta yhteiskunnasta peräisin olevan sivistyneistön vaikutus tulee säilymään maassamme vielä pitkän aikaa, ja samoin on niiden luokkaideologian laita. Ellei tätä ymmärretä riittävästi tai ellei sitä ymmärretä lainkaan, silloin tehdään mitä vakavampia virheitä eikä ideologian alalla käytävän taistelun välttämättömyyttä oteta lainkaan huomioon.

Porvarillista ja pikkuporvarillista ideologiaa, antimarxilaista ideologiaa tulee esiintymään maassamme vielä kauan aikaa. Sosialistinen järjestelmä on pohjimmiltaan vakiinnutettu maassamme. Olemme saavuttaneet perusvoiton tuotantovälineiden omistuksen muuttamisessa, mutta emme ole vielä saavuttaneet täydellistä voittoa poliittisella ja ideologisella rintamalla. Kysymystä siitä, kuka on voittava ideologisella alalla proletariaatin ja porvariston välisessä taistelussa, ei ole vielä todellakaan ratkaistu. Meidän on yhä käytävä pitkällistä taistelua porvarillista ja pikkuporvarillista ideologiaa vastaan. On väärin olla ymmärtämättä tätä ja luopua ideologisesta taistelusta. Kaikkia virheellisiä ajatuksia, kaikkia myrkyllisiä rikkaruohoja, kaikenlaisia kummituksia ja hirviöitä on arvosteltava; niiden ei saa antaa levitä esteettömästi missään olosuhteissa. Mutta arvostelun tulisi olla täysin järkisyin perusteltua, erittelevää ja vakuuttavaa eikä karkeata, byrokraattista, metafyysistä tai dogmaattista.

Sekä dogmatismi että revisionismi ovat marxismille vastakkaisia. Marxismin on tietenkin mentävä eteenpäin; sen on kehitettävä käytännön kehittymisen myötä sella rintamalla on revisionismin arvoseikä se voi pysyä paikallaan. Se muuttuisi hengettömäksi, jos se pysyisi paikallaan ja kaavamaisella. Mutta marxismin perusperiaatteita ei saa koskaan rikkoa, tai muutoin tehdään virheitä. Marxismiin suhtautuminen metafyysiseltä kannalta ja sen pitäminen jäykän muuttumattomana on dogmatismia. Marxismin perusperiaatteiden ja sen yleispätevän totuuden kieltäminen on revisionismia. Revisionismi on eräs porvarillisen ideologian muoto. Revisionistit kiistävät sosialismin ja kapitalismin sekä proletariaatin diktatuurin ja porvariston diktatuurin eroavuudet. Tosiasiassa he eivät aja sosialistista linjaa, vaan kapitalistista linjaa. Nykyisissä oloissa revisionismi on turmiollisempaa kuin dogmatismi. Yksi nykyisiä tärkeitä tehtäviämme ideologitelun kehittäminen. Revisionismi eli oikeisto-opportunismi on porvarillinen ajatussuunta, joka on dogmatismiakin vaarallisempi. Revisionistit, oikeisto-opportunistit, teeskentelevät kannattavansa marxilaisuutta; hekin hyökkäävät »dogmatismia» vastaan. Mutta heidän hyökkäyksensä todellisena kohteena on marxilaisuuden olennainen ydin. He vastustavat tai vääristelevät materialismia ja dialektiikkaa, vastustavat tai yrittävät heikentää kansan demokraattista diktatuuria ja kommunistisen puolueen johtavaa osuutta sekä vastustavat tai yrittävät heikentää sosialistista muutosta ja sosialistista rakennustyötä. Sosialistisen vallankumouksen perusvoiton jälkeen maassamme on yhä joukko ihmisiä, jotka turhaan toivovat kapitalistisen järjestelmän palautumista ja taistelevat työväenluokkaa vastaan kaikilla rintamilla, myös ideologisella. Ja heidän oikeana kätenään tässä taistelussa ovat revisionistit.

 

3 – SOSIALISMI JA KOMMUNISMI

 

Kommunismi on proletaarisen ideologian täydellinen järjestelmä ja samalla uusi yhteiskuntajärjestelmä, Se eroaa kaikista muista ideologisista järjestelmistä ja yhteiskuntajärjestelmistä, ja se on kaikkein täydellisin, edistyksellisin, vallankumouksellisin ja järkiperäisin järjestelmä ihmiskunnan historiassa. Feodalismin ideologisella ja yhteiskunnallisella järjestelmällä on paikkansa vain historian museossa. Kapitalismin ideologinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä on myös jo muuttunut museokappaleeksi yhdessä osassa maailmaa (Neuvostoliitossa), kun taas muissa maissa se muistuttaa »kuolevaa, jonka loppu lähenee nopeasti kuin laskeva aurinko läntisiä kukkuloita», ja pian se tulee siirretyksi museoon. Vain kommunistinen ideologinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä on täynnä nuoruutta ja elinvoimaa ja leviää yli maailman lumivyöryn vauhdilla ja salaman voimalla.

Sosialistinen järjestelmä tulee lopulta astumaan kapitalistisen järjestelmän sijalle; tämä on ihmisen tahdosta riippumaton objektiivinen laki. Miten kovasti tahansa taantumukselliset yrittävätkään pidätellä historian pyörää, vallankumous on ennemmin tai myöhemmin tapahtuva ja väistämättömästi voittava.

Me kommunistit emme koskaan salaa poliittisia tarkoituksiamme. Varmasti ja ilman mitään epäilyä tulevaisuuden ohjelmanamme eli enimmäisohjelmanamme on viedä Kiinaa eteenpäin kohden sosialismia ja kommunismia. Sekä puolueemme nimi että marxilainen maailmankatsomuksemme viittaavat tähän tulevaisuuden ihanteeseen, verrattoman valoisan ja loistavan tulevaisuuden korkeimpaan ihanteeseen.

Kommunistisen puolueen johtama Kiinan vallankumouksellinen liike käsittää kokonaisuutena ottaen kaksi vaihetta, ts. demokraattisen vallankumouksen ja sosialistisen vallankumouksen, jotka ovat kaksi olennaisesti erilaista vallankumousprosessia, ja toinen prosessi voidaan suorittaa vasta sitten kun ensimmäinen on saatettu päätökseen. Demokraattinen vallankumous on sosialistisen vallankumouksen välttämätöntä valmistamista, ja sosialistinen vallankumous on demokraattisen vallankumouksen väistämätön jatko. Lopullinen päämäärä, johon kaikki kommunistit pyrkivät, on sosialistisen ja kommunistisen yhteiskunnan aikaansaaminen. ”Kiinan vallankumous ja Kiinan kommunistinen puolue” (joulukuu 1939),

Sosialistinen vallankumous tähtää tuotantovoimien vapauttamiseen. Siirtyminen yksityisestä omistuksesta sosialistiseen, kollektiiviseen omistukseen maatalouden ja käsityön alalla sekä kapitalistisesta omistuksesta sosialistiseen omistukseen yksityisen teollisuuden ja kaupan alalla saa varmasti aikaan valtavan suuren tuotantovoimien vapautumisen. Siten luodaan yhteiskunnalliset edellytykset teollisuus- ja maataloustuotannon valtavalle laajenemiselle.

Suoritamme nyt vallankumousta ei ainoastaan yhteiskuntajärjestelmässä, muutosta yksityisomistuksesta yhteisomistukseen, vaan myös teknologiassa, muutosta käsityöstä suurimittaiseen nykyaikaiseen koneelliseen tuotantoon, ja nämä molemmat vallankumoukset liittyvät toisiinsa. Meidän maassamme vallitsevassa olosuhteissa maatalouden osuustoiminnan tulee edeltää suurten koneitten käyttöä (kapitalistisissa maissa maatalous kehittyy kapitalistiseen tapaan). Sen vuoksi emme saakaan millään muotoa pitää teollisuutta ja maataloutta, sosialistista teollistamista ja maatalouden sosialistista muutosta kahtena erillisenä ja eristettynä asiana emmekä millään muotoa saa korostaa yhtä ja lyödä laimin toista.

Uusi yhteiskuntajärjestelmä on vasta äsken perustettu ja sen lujittuminen vaatii aikaa. Ei pidä otaksua, että uusi järjestelmä saadaan täydellisesti lujitetuksi heti kun se on perustettu, sillä se on mahdotonta. Sitä on lujitettava askel askelelta. Sen lopullisen lujittumisen saavuttamiseksi on välttämätöntä ei ainoastaan saada aikaan maan sosialistinen teollistuminen ja jatkaa hellittämättä sosialistista vallankumousta taloudellisella rintamalla, vaan myös harjoittaa lakkaamattomia ja vaativia sosialistisia vallankumoustaisteluja ja sosialistista kasvatusta poliittisella ja ideologisella rintamalla. Lisäksi tarvitaan erilaisia omalta osaltaan vaikuttavia kansainvälisiä tekijöitä.

Taistelu sosialistisen järjestelmän lujittamiseksi, taistelu sen ratkaisemiseksi, pääseekö sosialismi vai kapitalismi voitolle, vie Kiinassa vielä pitkän historiallisen ajanjakson. Mutta meidän kaikkien on tajuttava, että uusi sosialistinen järjestelmä tulee kiistattomasti lujitetuksi. Pystymme varmasti rakentamaan sosialistisen valtion, jolla on nykyaikainen teollisuus, nykyaikainen maatalous sekä nykyaikainen tiede ja kulttuuri.

Valtiollemme vihamielisten sivistyneistön jäsenten lukumäärä on hyvin pieni. He eivät pidä valtiostamme, siis proletariaatin diktatuurista, ja kaipaavat vanhaa yhteiskuntaa. Aina tilaisuuden tarjoutuessa he aiheuttavat häiriötä ja yrittävät kukistaa kommunistisen puolueen ja palauttaa vanhan Kiinan. Kun on kysymys valinnasta proletaarisen ja porvarillisen tien välillä, sosialistisen ja kapitalistisen tien välillä, nämä ihmiset seuraavat itsepintaisesti jälkimmäistä. Tosiasiassa tämä tie on mahdoton ja tosiasiassa he näin ollen ovatkin valmiit antautumaan imperialismille, feodalismille ja byrokraattiselle kapitalismille. Tällaisia ihmisiä tapaa poliittisissa piireissä sekä teollisuuden ja kaupan, kulttuurin ja opetustoimen, tieteen ja teknologian alalla sekä uskonnollisissa piireissä, ja he ovat äärimmäisen taantumuksellisia.

Talonpojiston kasvattaminen on vakava ongelma. Talonpoikaistalous on hajallaan, ja Neuvostoliiton kokemuksesta päätellen maatalouden sosialisoiminen tulee vaatimaan kauan aikaa ja uutteraa työtä. Ilman maatalouden sosialisoimista ei voi olla täydellistä, lujittunutta sosialismia. Meidän on luotettava ensinnäkin siihen, että talonpoikaisjoukot ovat valmiit etenemään askel askeleita sosialistisella tiellä puolueen johdolla, ja toiseksi siihen, että puolue kykenee johtamaan talonpoikia tällä tiellä. Nämä kaksi kohtaa ovat asian ydin, yleinen suunta.

Osuuskuntien johtoelinten on vakiinnutettava köyhien talonpoikien ja uusien alemman keskitason talonpoikien valtaasema näissä elimissä entisten alemman keskitason talonpoikien ja ylemmän keskitason talonpoikien - niin entisten kuin uusienkin - ollessa niitä täydentävänä voimana. Vain siten voidaan päästä köyhien ja keskitason talonpoikien yhtenäisyyteen, vain siten voidaan lujittaa osuuskuntia, laajentaa tuotantoa ja toteuttaa oikealla tavalla koko maaseudun sosialistinen muutos puolueen politiikan mukaisesti. Muussa tapauksessa ei voida päästä yhtenäisyyteen keskitason ja köyhien talonpoikien välillä, osuuskuntia ei voida lujittaa, tuotantoa ei voida laajentaa eikä koko maaseudun sosialistista muutosta voida saavuttaa.

On välttämätöntä liittyä yhteen keskitason talonpoikien kanssa, ja on virhe olla tekemättä näin. Mutta keihin työväenluokan ja kommunistisen puolueen on nojauduttava maaseudulla liittyäkseen yhteen keskitason talonpoikien kanssa ja toteuttaakseen koko maaseudun sosialistisen muutoksen? Varmastikaan ei muihin kuin köyhiin talonpoikiin. Niin oli asia silloin kun käytiin taistelua tilanherroja vastaan ja kun maareformia toteutettiin, ja niin on asia tänään käytäessä taistelua rikkaita talonpoikia ja muita kapitalistisia aineksia vastaan maatalouden sosialistisen muutoksen saavuttamiseksi. Näiden molempien vallankumouskausien aikana keskitason talonpojat epäröivät alkuvaiheissa, Vasta nähtyään selvästi tapahtumain yleisen suunnan ja vallankumouksen lähestymässä olevan voiton keskitason talonpojat tulevat vallankumouksen puolelle. Köyhien talonpoikien on vaikutettava keskitason talonpoikiin ja voitettava heidät puolelleen, jotta vallankumous tulee laajenemaan päivästä päivään aina lopulliseen voittoon saakka.

Varakkaiden talonpoikien keskuudessa esiintyy vakavaa taipumusta kapitalismiin. Tämä taipumus pääsee valloilleen, jos me hiemankin laiminlyömme poliittista työtä talonpoikien keskuudessa osuustoimintaliikkeen aikana ja vielä pitkän aikaa sen jälkeenkin. Johdattava huomautus kirjoitukseen ”

Maataloudellinen osuustoimintaliike on ollut ankaraa ideologista ja poliittista taistelua aivan alusta lähtien. Mitään osuuskuntaa ei voida perustaa käymättä läpi tällaista taistelua. Ennen kuin täysin uusi yhteiskuntajärjestelmä voidaan rakentaa vanhan paikalle, paikka on lakaistava puhtaaksi. Vanhaa järjestelmää heijastavien vanhojen ajatusten jäännöksiä säilyy säännöllisesti pitkän aikaa ihmisten mielissä, eivätkä ne lähde sieltä helposti pois. Sen jälkeen kun osuuskunta on perustettu, sen on läpikäytävä vielä monia taisteluja ennen kuin se voi lujittua. Sittenkin se saattaa luhistua heti kun se hellittää ponnistuksissaan.

Kapitalismin spontaaniset voimat ovat jatkuvasti kasvaneet maaseudulla viime vuosina, jolloin uusia rikkaita talonpoikia on noussut esiin kaikkialla ja monet varakkaat keskitason talonpojat ovat pyrkineet rikkaiksi talonpojiksi. Toisaalta monet köyhät talonpojat elävät yhä köyhyydessä riittävien tuotantovälineiden puuttumisen vuoksi, eräät velkaantuneina ja toiset myyden tai vuokraten maataan. Jos tämä suuntaus jatkuu esteettömästi, polarisaa maatalouden sosialistinen muutos, samalla kun toteutetaan asteittain sosialistinen teollistaminen ja käsityön sekä kapitalistisen teollisuuden ja kaupan sosialistinen muutos; toisin sanoen, se merkitsee osuustoiminnan toteuttamista ja rikkaiden talonpoikien talouden ja yksityisen talouden eliminoimista maaseudulla, niin että koko maaseutuväestö tulee vaurastio tulee väistämättömästi pahentumaan maaseudulla päivä päivältä. Ne talonpojat, jotka menettävät maansa, ja ne, jotka pysyvät köyhinä, tulevat valittamaan, että me emme tee mitään pelastaaksemme heidät perikadolta tai auttaaksemme heitä selviytymään vaikeuksistaan. Eivät myöskään varakkaat keskitason talonpojat, jotka ovat kulkemassa kapitalistiseen suuntaan, tule olemaan meihin tyytyväisiä, sillä emme koskaan pysty tyydyttämään heidän vaatimuksiaan, ellemme aio astua kapitalistiselle tielle. Voiko työläisten ja talonpoikien liitto pysyä jatkuvasti lujana näissä olosuhteissa? Ilmeisesti ei. Tätä ongelmaa ei voida ratkaista muuten kuin uudella pohjalla. Ja tämä merkitsee sitä, että toteutetaan askel askelelta koko tumaan yhdessä. Mielestämme tämä on ainoa tapa lujittaa työläisten ja talonpoikien liittoa.

Kokonaissuunnittelulla tarkoitamme suunnittelua, joka ottaa huomioon maamme 600-miljoonaisen kansan edut. Suunnitelmia laadittaessa, asioita käsiteltäessä tai ongelmia harkittaessa meidän on lähdettävä siitä, että Kiinalla on 600-miljoonainen väestö, ja tätä tosiasiaa emme saa koskaan unohtaa.

Puolueen johdon lisäksi ratkaisevana tekijänä on 600-miljoonainen väestömme. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän mielipiteitä, innostusta ja tarmoa, Koskaan ennen kansanjoukot eivät ole olleet niin innoittuneita, niin taisteluhenkisiä ja niin rohkeita kuin nykyisin.

Muiden ominaispiirteittensä lisäksi silmäänpistävintä Kiinan 600-miljoonaisessa kansassa on sen »köyhyys ja tyhjyys». Tämä saattaa näyttää pahalta asialta, mutta todellisuudessa se on hyvä. Köyhyys synnyttää halun muutokseen, halun toimintaan ja halun vallankumoukseen. Vailla minkäänlaista merkintää olevalle tyhjälle paperille voidaan kirjoittaa kaikkein uusimmat ja kauneimmat kirjoitusmerkit, sille voidaan maalata uusimmat ja kauneimmat kuvat.

Kiinan vallankumouksen saavutettua voiton koko maassa ja maaongelman tultua ratkaistuksi Kiinassa tulee yhä esiintymään kaksi perusristiriitaa. Ensimmäinen on sisäinen, so. ristiriita työväenluokan ja porvariston välillä. Toinen on ulkoinen, so. ristiriita Kiinan ja imperialististen maitten välillä. Näin ollen kansan demokraattisen vallankumouksen voiton jälkeen työväenluokan johtamaa kansantasavallan valtiovaltaa ei saa heikentää, vaan sitä on vahvistettava.

»Ettekö halua lakkauttaa valtiovaltaa?» Haluamme kyllä, mutta emme nyt heti; emme voi tehdä sitä vielä. Miksi? Koska imperialismi on yhä olemassa, koska kotimainen taantumus on yhä olemassa ja koska luokkia on yhä olemassa maassamme. Nykyisenä tehtävänämme on vahvistaa kansan valtiokoneistoa - pääasiassa kansanarmeijaa, kansanpoliisia ja kansanoikeusistuimia - lujittaaksemme maanpuolustusta ja suojellaksemme kansan etuja.

Valtiomme on kansan demokraattista diktatuuria, jota johtaa työväenluokka ja joka perustuu työväen ja talonpoikien liittoon. Mikä on tämän diktatuurin tarkoituksena? Sen ensimmäisenä tehtävänä on tukahduttaa maassamme taantumukselliset luokat ja ainekset ja ne riistäjät, jotka vastustavat sosialistista vakavasti häiritsevät yleistä järjestystä. Tämän diktatuurin toisena tehtävänä on suojella maatamme ulkoisten vihollisten tämän diktatuurin tehtävänä on ratkaista itsemme ja vihollisen välinen ulkoinen ristiriita. Tämän diktatuurin päämääräta vallankumousta, tukahduttaa ne, jotka yrittävät tehdä tyhjäksi sosialistisen rakennustyömme, eli toisin sanoen, ratkaista itsemme ja vihollisen väliset sisäiset ristiriidat. Esimerkiksi eräiden vastavallankumouksellisten pidättäminen, saattaminen oikeuteen ja tuomitseminen sekä äänestysoikeuden ja sananvapauden riistäminen tilanherroilta ja byrokraattisilta kapitalisteilta määrätyksi ajaksi – kaikki tämä kuuluu diktatuurimme piiriin. Yleisen järjestyksen säilyttämiseksi ja kansan etujen suojelemiseksi on samoin välttämätöntä harjoittaa diktatuuria rahojen kavaltajiin, huijareihin, tuhopolttajiin, murhamiehiin, rikollisjoukkioihin ja muihin roistoihin, jotka kumoukselliselta toiminnalta ja mahdolliselta hyökkäykseltä. Siinä tapauksessa nä on suojella koko kansaamme niin että se voi omistautua rauhanomaiselle työlle ja rakentaa Kiinan sosialistiseksi maaksi, jolla on nykyaikainen teollisuus, maatalous, tiede ja kulttuuri.

Kansan demokraattinen diktatuuri tarvitsee työväenluokan johtoa. Sillä vain työväenluokka on kaukokatseisin, epäitsekkäin ja perusteellisimmin vallankumouksellinen luokka, Koko vallankumoushistoria todistaa, että ilman työväenluokan johtoa vallankumous epäonnistuu ja että työväenluokan johdolla vallankumous voittaa.

Kansan demokraattinen diktatuuri perustuu työväenluokan, talonpojiston ja kaupunkien pikkuporvariston liittoon ja pääasiassa työläisten ja talonpoikien liittoon, koska nämä kaksi luokkaa käsittävät 80–90 pros. Kiinan väestöstä. Nämä kaksi luokkaa ovat päävoimana imperialismin ja kuomintangin taantumuksellisten kukistamisessa. Myös siirtyminen uudesta demokratiasta sosialismiin riippuu pääasiassa niiden liitosta.

Luokkataistelu, tuotannon hyväksi käytävä kamppailu ja tieteellinen kokeilu ovat kolme suurta vallankumouksellista liikettä mahtavan sosialistisen maan rakentamiseksi. Nämä liikkeet ovat varmana takeena siitä, että kommunistit ovat vapaita byrokratiasta ja immuuneja revisionismille ja dogmatismille ja pysyvät alati voittamattomana. Ne ovat luotettavana takeena siitä, että proletariaatti kykenee yhdistymään laajojen työtätekevien joukkojen kanssa ja toteuttamaan demokraattista diktatuuria. Jos näiden liikkeiden puuttuessa tilanherrojen, rikkaitten talonpoikien, vastavallankumouksellisten, huonojen ainesten ja kaikenlaisten kummitusten sallittaisiin ryömiä esiin samalla kun kaaderimme sulkisivat silmänsä tältä kaikelta ja monissa tapauksissa olisivat jopa tekemättä eroa vihollisen ja itsemme välillä ja toi niin vihollisen pehmeätä kuin kovaakin taktiikkaa vastaan, silloin ei kestäisi vuosikymmenen tai enintään muutamia vuosikymmeniä, ennen kuin vastavallankumouksellinen palautuminen tapahtuimitassa, marxilais-leniniläinen puolue muuttuisi epäilemättä revisionistiseksi puolueeksi tai fascistiseksi puolueeksi ja misivat yhteistyössä vihollisen kanssa ja joutuisivat sen lahjomiksi, hajottamiksi ja turmelemiksi, jos kaaderimme tulisivat siten vedetyiksi ulos tai vihollinen pystyisi livahtamaan sisään ja jos monet työläisistämme, talonpojistamme ja sivistyneistöstämme jäisivät suojattomiksi kauan, kenties vain muutamia vuosia tai si väistämättömästi valtakunnallisessa koko Kiina muuttaisi väriään.

Kansan demokraattinen diktatuuri käyttää kahta menetelmää, Vihollisia kohtaan se käyttää diktatorista menetelmää, toisin sanoen, niin kauan aikaa kuin on tarpeellista se ei anna heidän osallistua poliittiseen toimintaan ja pakottaa heidät noudattamaan kansanhallituksen lakia ja tekemään ruumiillista työtä ja muuttumaan työn kautta uusiksi ihmisiksi. Kansaa kohtaan se ei sitä vastoin käytä pakotusta, vaan demokraattista menetelmää, toisin sanoen, sen on välttämättä annettava kansan osallistua poliittiseen toimintaan eikä se pakota sitä tekemään tätä tai tuota, vaan käyttää demokraattista menetelmää sen kasvattamisessa ja vakuuttamisessa.

Kommunistisen puolueen johdolla Kiinan kansa on harjoittamassa tarmokasta oikaisuliikettä saadakseen aikaan sosialismin ripeän kehittymisen Kiinassa entistä lujemmalla pohjalla. Liikkeen tarkoituksena on harjoittaa valtakunnallista väittelyä, joka on sekä ohjattua että vapaata, väittelyä kaupungeissa ja maaseudulla sen tapaisista kysymyksistä kuin sosialistinen tie asetettuna kapitalistista tietä vasten, valtion perusjärjestelmä ja sen päämenetelmät, puolueen ja valtion toimihenkilöiden työtyyli sekä kansan hyvinvointia koskeva kysymys, väittelyä, jota käydään esittämällä tosiasioita ja perustelemalla asioita järkisyin, jotta saataisiin oikealla tavalla ratkaistuksi ne kansan keskuudessa esiintyvät tosiasialliset ristiriidat, jotka vaativat pikaista ratkaisua. Tämä on kansan itsekasvatukseen ja itsensä uudelleen muovaamiseen tähtäävä sosialistinen liike.

Erittäin vaativia tehtäviä on edessämme suuressa rakennustyössä. Vaikka puolueessamme on yli 10 miljoonaa jäsentä, he muodostavat kuitenkin varsin pienen vähemmistön maan väestöstä. Valtionhallinnon aloilla ja julkisissa laitoksissa ja yrityksissä tulee varsin paljon työtä puolueeseen kuulumattomien tehtäväksi. Tätä työtä on mahdotonta saada tehdyksi hyvin, ellemme kykene hyvin nojautumaan kansanjoukkoihin ja olemaan yhteistyössä puolueeseen kuulumattomien kanssa. Samalla kun jatkamme koko puolueen yhtenäisyyden lujittamista meidän on myös jatkuvasti lujitettava kaikkien kansallisuuksiemme, demokraattisten luokkiemme, demokraattisten puolueittemme ja kansalaisjärjestöjemme yhtenäisyyttä sekä lujitettava ja laajennettava kansandemokraattista yhteisrintamaa, ja meidän on tunnontarkasti pyrittävä vapautumaan työmme joka renkaassa kaikista epäterveistä ilmiöistä, joista on vahinkoa puolueen ja kansan väliselle yhtenäisyydelle.

 

4 - KANSAN KESKUUDESSA ESIINTYVIEN RISTIRIITOJEN OIKEA KÄSITTELY

 

Edessämme on kahdenlaisia yhteiskunnallisia ristiriitoja - itsemme ja vihollisen välisiä ristiriitoja sekä kansan keskuudessa esiintyviä ristiriitoja. Nämä kaksi lajia ovat luonteeltaan täysin erilaisia.

Saadaksemme oikean käsityksen näistä kahdesta erilaisesta ristiriitojen lajista, meidän on ensin selvitettävä, mitä tarkoitetaan »kansalla» ja mitä tarkoitetaan »vihollisella»- Nykyisessä vaiheessa, sosialismin rakennuskautena, kaikki ne luokat, yhteiskuntakerrokset ja ryhmät, jotka suhtautuvat suopeasti sosialistiseen rakennustyöhön, tukevat sitä ja työskentelevät sen hyväksi, luetaan kansaan kuuluviksi, kun taas ne yhteiskunnalliset voimat ja ryhmät, jotka vastustavat sosialistista vallankumousta ja suhtautuvat vihamielisesti sosialistiseen rakennustyöhön tai sabotoivat sitä, ovat kaikki kansan vihollisia.

Kiinan nykyisissä oloissa kansan keskuudessa esiintyviin ristiriitoihin sisältyvät ristiriidat työväenluokan keskuudessa, ristiriidat talonpojiston keskuudessa, ristiriidat sivistyneistön keskuudessa, työväenluokan ja talonpojiston väliset ristiriidat, toisaalta työläisten ja talonpoikien ja toisaalta sivistyneistön väliset ristiriidat, toisaalta työväenluokan ja työtätekevien muiden ryhmien ja toisaalta kansallisen porvariston väliset ristiriidat, ristiriidat kansallisen porvariston keskuudessa jne. Kansanhallituksemme on hallitus, joka todella edustaa kansan etuja, se on hallitus, joka palvelee kansaa, Siitä huolimatta hallituksen ja kansan välillä on kuitenkin tiettyjä ristiriitoja. Näihin kuuluvat ristiriidat valtion etujen, kollektiivin etujen ja yksilön etujen kesken, demokratian ja sentralismin väliset ristiriidat, johdon ja johdettavien väliset ristiriidat sekä ristiriidat, jotka ja. Yleisesti sanoen kansan keskuudessa esiintyvät ristiriidat ovat kansan samojen perusetujen perusteella esiintyviä ristiriitoja.johtuvat eräiden valtion työntekijäin byrokraattisesta työtyylistä suhteissaan kansanjoukkoihin. Kaikki nämäkin ovat kansan keskuudessa esiintyviä ristiriitoja.

Itsemme ja vihollisen väliset ristiriidat ovat antagonistisia ristiriitoja. Kansan riveissä työtätekevien keskuudessa esiintyvät ristiriidat ovat ei-antagonistisia, kun taas riistettyjen ja riistävien luokkien välisillä ristiriidoilla on antagonistisen puolen lisäksi ei-antagonistinen puolensa.

Miten kansamme poliittisen elämän alalla oikea olisi erotettava väärästä sanoissamme ja teoissamme? Perustuslakimme periaatteiden, kansamme valtaenemmistön tahdon ja poliittisten puolueittemme ja ryhmiemme monissa eri tilaisuuksissa julistamien yhteisten poliittisten kannanottojen pohjalla kriteerien tulisi meidän mielestämme yleisesti puhuen olla seuraavat:

1) Sanojen ja tekojen tulisi auttaa kansaamme, johon kuuluu eri kansallisuuksia, yhdistymään eikä hajaantumaan.

2) Niiden tulisi olla hyödyksi eikä vahingoksi sosialistiselle muutokselle ja sosialistiselle rakennustyölle.

3) Niiden tulisi auttaa lujittamaan eikä horjuttamaan tai heikentämään kansan demokraattista diktatuuria.

4) Niiden tulisi auttaa lujittamaan eikä horjuttamaan tai heikentämään demokraattista sentralismia.

5) Niiden tulisi auttaa vahvistamaan eikä hylkäämään tai heikentämään kommunistisen puolueen johtoasemaa.

6) Niiden tulisi olla hyödyksi eikä vahingoksi kansainväliselle sosialistiselle yhtenäisyydelle ja maailman rauhaarakastavien kansojen yhtenäisyydelle. Näistä kuudesta kriteeristä sosialistinen tie ja puolueen johtoasema ovat tärkeimmät.

Kysymyksessä vastavallankumouksellisten eliminoimisesta on kysymys itsemme ja vihollisen välisestä taistelusta, itsemme ja vihollisen välisestä ristiriidasta. Kansan keskuudessa on eräitä, jotka näkevät tämän kysymyksen jonkin verran erilaisessa valossa. Kahdenlaisilla ihmisillä on meidän käsityksistämme eroavia käsityksiä. Oikeistolaisesti ajattelevat eivät tee eroa meidän ja vihollisen välillä ja pitävät vihollista omana väkenämme. He pitävät ystävinä juuri niitä henkilöitä, joita laajat joukot pitävät vihollisina. »Vasemmistolaisesti» ajattelevat suurentelevat itsemme ja vihollisen välisiä ristiriitoja siinä määrin, että he pitävät eräitä kansan keskuudessa esiintyviä ristiriitoja ristiriitoina vihollisen kanssa ja pitävät vastavallankumouksellisina henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa ole vastavallankumouksellisia. Nämä molemmat käsitykset ovat vääriä. Kumpikaan niistä ei voi johtaa vastavallankumouksellisten eliminoimista koskevan kysymyksen oikeaan käsittelemiseen tai tämän työn oikeaan arviointiin.

Laadullisesti erilaiset ristiriidat voidaan ratkaista vain laadullisesti erilaisin menetelmin. Esimerkiksi proletariaatin ja porvariston välinen ristiriita ratkaistaan sosialistisen vallankumouksen menetelmällä; kansan laajojen joukkojen ja feodaalisen järjestelmän välinen ristiriita ratkaistaan demokraattisen vallankumouksen menetelmällä; siirtomaiden ja imperialismin välinen ristiriita ratkaistaan kansallisen vallankumoussodan menetelmällä; työväenluokan ja talonpoikaisluokan välinen ristiriita sosialistisessa yhteiskunnassa ratkaistaan maatalouden kollektivisoinnin ja koneellistamisen menetelmällä; ristiriita kommunistisen puolueen piirissä ratkaistaan kritiikin ja itsekritiikin menetelmällä; yhteiskunnan ja luonnon välinen ristiriita ratkaistaan tuotantovoimien kehittämisen menetelmällä… Erilaisten menetelmien käyttäminen erilaisten ristiriitojen ratkaisemiseksi on periaate, jota marxilais-leniniläisten on tinkimättä noudatettava.

Koska itsemme ja vihollisen väliset ristiriidat ja kansan keskuudessa esiintyvät ristiriidat ovat luonteeltaan erilaisia, ne on ratkaistava erilaisin menetelmin. Lyhyesti sanoen, edellisissä on kysymys selvän eron tekemisestä itsemme ja vihollisen välillä ja jälkimmäisissä on kysymys selvän eron tekemisestä oikean ja väärän välillä. On tietenkin totta, että eron tekemisessä itsemme ja vihollisen välillä on myös kysymys oikeasta ja väärästä. Esim. kysymys siitä, kuka on oikeassa, me vai kotimaiset ja ulkomaiset taantumukselliset, imperialistit, feodalistit ja byrokraattiset kapitalistit, on myös oikeaa ja väärää koskeva kysymys, mutta se kuuluu eri luokkaan kuin kysymykset oikeasta ja väärästä kansan keskuudessa.

Ainoa tapa ratkaista luonteeltaan ideologisia tai kansan keskuudessa esiintyviä riidanalaista kysymyksiä on demokraattisen menetelmän käyttäminen, keskustelun, arvostelun, vakuuttelun ja kasvatuksen menetelmän eikä pakko- tai painostuskeinojen käyttäminen.

Voidakseen harjoittaa tuotantoa ja opiskelua tehokkaasti ja järjestää elämänsä asianmukaisesti kansa haluaa hallituksensa ja tuotannosta sekä kulttuuri- ja opetuslaitoksista vastaavien henkilöiden antavan asiaan kuuluvia luonteeltaan velvoittavaa käskyjä. Terve järki sanoo, että yleisen järjestyksen säilyttäminen olisi mahdotonta ilman hallinnollisia säädöksiä. Hallinnolliset käskyt sekä vakuuttamis- ja kasvatusmenetelmä täydentävät toisiaan ratkaistaessa kansan keskuudessa esiintyviä ristiriitoja. Yleisen järjestyksen säilyttämiseksi annettuihin hallinnollisiin säädöksiinkin on liityttävä vakuuttamista ja kasvatusta, sillä monissa tapauksissa säädökset yksin eivät tehoa.

Porvaristo ja pikkuporvaristo tuovat väistämättömästi esille omat ideologiansa. On väistämätöntä, että ne ilmaisevat itsepintaisesti ajatuksensa poliittisista ja ideologisista kysymyksistä kaikin mahdollisin keinoin. Niiden ei voi odottaakaan tekevän toisin. Meidän ei tulisi käyttää painostuskeinoja ja estää niitä ilmaisemasta ajatuksiaan, vaan sallittava niiden tehdä näin ja samalla väiteltävä niiden kanssa ja kohdistettava niihin asianmukaista arvostelua. Meidän on epäilemättä arvosteltava kaikenlaisia vääriä ajatuksia. Ei tietenkään olisi oikein pidättyä arvostelusta, katsella syrjästä sillä aikaa kun väärät ajatukset leviävät esteettömästi ja antaa niiden monopolisoida alan. Virheitä on arvosteltava ja myrkyllisiä rikkaruohoja vastaan on taisteltava kaikkialla missä tahansa niitä esiintyy. Mutta tällainen arvostelu ei saisi olla kaavamaista eikä metafyysistä metodia saisi käyttää, vaan meidän olisi pyrittävä soveltamaan dialektista metodia. Tieteellinen erittely ja vakuuttava perusteleminen ovat tarpeen.

Kansan puutteellisuuksien arvosteleminen on välttämätöntä… mutta näin tehdessämme meidän on todella asetuttava kansan kannalle ja ilmaistava varaukseton intomme suojella ja kasvattaa sitä. Tovereiden kohteleminen vihollisena merkitsee siirtymistä vihollisen kannalle.

Ristiriita ja taistelu ovat yleisiä ja absoluuttisia, mutta ristiriitojen ratkaisemisien menetelmät, so. taistelun muodot poikkeavat toisistaan ristiriitojen luonteessa olevien eroavuuksien mukaan. Avoin antagonismi on toisille ristiriidoille luonteenomaista, toisille ei. Asioiden konkreettisen kehityksen mukaisesti eräät alkujaan ei-antagonistiset ristiriidat kehittyvät antagonistisiksi, kun taas toiset alkujaan antagonistiset ristiriidat kehittyvät ei-antagonistisiksi.

Tavallisissa oloissa kansan keskuudessa esiintyvät ristiriidat eivät ole antagonistisia. Mutta jos niitä ei käsitellä asianmukaisesti tai jos annamme valppautemme herpaantua ja olemme vähemmän varuillamme, antagonismia saattaa esiintyä. Sosialistisessa maassa tämänlaatuinen kehitys on tavallisesti vain paikallinen ja tilapäinen ilmiö. Syynä on se, että ihmisen toiseen ihmiseen kohdistaman riiston järjestelmä on lopetettu ja kansan edut ovat pohjimmiltaan samat.

Meidän maassamme työväenluokan ja kansallisen porvariston välinen ristiriita kuuluu kansan keskuudessa esiintyvien ristiriitojen ryhmään. Näiden kahden välinen luokkataistelu on kokonaisuutena ottaen kansan riveissä tapahtuvaa luokkataistelua, koska Kiinan kansallisella porvaristolla on kaksinainen luonne. Porvarillis-demokraattisen vallankumouksen kaudella sen luonteeseen kuului sekä vallankumouksellinen puoli että sovitteleva puoli. Sosialistisen vallankumouksen kaudella työväenluokan riistä jos emme käsittele sitä asianmukaisesti emmekä seuraa kansalliseen porvaristoon kohdistettavaa yhdistämisen, arvostelemisen ja kasvattamisen politiikkaa tai jos kansallinen porvaristo ei hyväksy minen hyötymismielessä on kansallisen porvariston luonteen yhtenä puolena, kun taas sen osoittama perustuslain kannattaminen ja halu hyväksyä sosialistinen muutos on toisena puolena. Kansallinen porvaristo eroaa luonteeltaan imperialisteista, tilanherroista ja byrokraattisista kapitalisteista. Kansallisen porvariston ja työväenluokan välinen ristiriita on riistäjän ja riistettyjen välinen ristiriita ja luonteeltaan antagonistinen. Mutta Kiinan konkreettisissa olosuhteissa tämä antagonistinen luokkaristiriita voidaan asianmukaisesti käsiteltynä muuttaa ei-antagonistiseksi ristiriidaksi ja ratkaista rauhanomaisin keinoin. Mutta siitä tulee itsemme ja vihollisen välinen ristiriita, tätä politiikkaamme.

Siinä tapauksessa (vastavallankumouksellisessa kapinassa Unkarissa v. 1956) oli kysymys sosialistisessa maassa olevista taantumuksellisista, jotka imperialisteihin liittyneinä yrittivät saavuttaa vehkeilyjensä päämäärät käyttämällä hyväkseen kansan keskuudessa esiintyviä ristiriitoja lietsoakseen erimielisyyttä ja synnyttääkseen epäjärjestystä. Tämä Unkarin tapahtumien opetus ansaitsee huomiota.

 

5 – SOTA JA RAUHA

 

Sota, jota on ollut aina yksityisomaisuuden ja luokkien syntymisestä lähtien, on ristiriitojen ratkaisemiseksi käytävän taistelun korkein muoto silloin kun ne ovat kehittyneet tiettyyn vaiheeseen luokkien, kansakuntien, valtioiden tai poliittisten ryhmien välillä.

»Sota on politiikan jatkoa.» Tässä mielessä sota on politiikkaa ja sota sinänsä on poliittista toimintaa; muinaisista ajoista lähtien ei ole ollut sotaa, joka ei olisi ollut luonteeltaan poliittista-

Mutta sodalla on omat erityispiirteensä ja tässä mielessä sitä ei voida pitää samanarvoisena kuin politiikkaa yleensä. »Sota on politiikan jatkoa toisin... keinoin.» Kun politiikka kehittyy tiettyyn vaiheeseen, josta se ei enää voi edetä tavallisin keinoin, syttyy sota esteiden raivaamiseksi tieltä- Kun este on poistettu ja poliittinen päämäärämme saavutettu, sota päättyy. Mutta ellei estettä ole kokonaan raivattu pois, sodan on jatkuttava siksi kunnes päämäärä on täysin toteutettu… Niinpä voidaankin sanoa, että politiikka on sotaa ilman verenvuodatusta, kun taas sota on verenvuodatuksella harjoitettavaa politiikkaa.

Historia osoittaa, että sodat jakautuvat kahteen lajiin, oikeutettuihin ja epäoikeutettuihin. Kaikki edistykselliset sodat ovat oikeutettuja ja kaikki edistystä ehkäisevät sodat ovat epäoikeutettuja. Me kommunistit vastustamme kaikkia edistystä ehkäiseviä epäoikeutettuja sotia, mutta emme vastusta edistyksellisiä, oikeutettuja sotia. Me kommunistit emme ainoastaan ole vastustamatta oikeutettuja sotia, vaan osallistummekin niihin aktiivisesti. Mitä epäoikeutettuihin sotiin tulee, niistä esimerkkinä on ensimmäinen maailmansota, jossa kumpikin puoli taisteli imperialististen etujen puolesta; sen vuoksi koko maailman kommunistit vastustivat tuota sotaa päättäväisesti. Tämänlaatuista sotaa vastustetaan tekemällä kaikki mahdollinen sen ehkäisemiseksi ennen kuin se syttyy, ja sen sytyttyä vastustamalla sotaa sodalla, vastustamalla epäoikeutettua sotaa oikeutetulla sodalla aina kun se on mahdollista.

Vallankumoukset ja vallankumoukselliset sodat ovat luokkayhteiskunnassa väistämättömiä, ja ilman niitä on mahdotonta saada aikaan mitään harppausta yhteiskunnallisessa kehityksessä ja kukistaa taantumuksellisia hallitsevia luokkia ja näin ollen kansan on mahdotonta saada poliittista valtaa käsiinsä.

Vallankumouksellinen sota on vastamyrkky, joka ei ainoastaan eliminoi vihollisen myrkkyä, vaan myös puhdistaa meidät omasta liastamme. Jokaisella oikeutetulla, vallankumouksellisella sodalla on valtavan suuri voima ja se voi muuttaa monia asioita tai raivata tietä niiden muuttumiselle. Kiinan ja Japanin välinen sota tulee muuttamaan sekä Kiinaa että Japania; mikäli Kiina hellittämättömästi jatkaa vastarintasotaa ja pitää kiinni yhteisrintamasta, vanha Japani tulee varmasti muuttumaan uudeksi Japaniksi ja vanha Kiina uudeksi Kiinaksi, ja ihmiset ja kaikki muukin sekä Kiinassa että Japanissa tulevat muuttumaan sodan aikana sekä sen jälkeen.

Jokaisen kommunistin on tajuttava totuus: »Poliittinen valta kasvaa kiväärin piipusta.»

Vallan ottaminen asevoimin, kysymyksen ratkaiseminen sodalla, on vallankumouksen keskeinen tehtävä ja korkein muoto. Tämä marxilais-leniniläinen vallankumousperiaate pitää paikkansa yleismaailmallisesti, niin Kiinan kuin kaikkien muidenkin maiden osalta.

Ilman aseellista taistelua ei proletariaatilla eikä kansalla eikä kommunistisella puolueella olisi minkäänlaista asemaa Kiinassa, ja vallankumouksen olisi mahdotonta saavuttaa voittoa. Näinä vuosina (puolueen perustamisesta kuluneen 18 vuoden aikana) puolueemme kehittyminen, lujittuminen ja bolševisoituminen ovat jatkuneet vallankumouksellisten sotien keskellä; ilman aseellista taistelua kommunistinen puolue ei varmaankaan olisi sellainen kuin se on tänään. Toverit koko puolueessa eivät saa koskaan unohtaa tätä kokemusta, josta olemme maksaneet verellä.

Marxilaisen valtioteorian mukaan armeija on valtiovallan tärkein osa. Sillä, joka haluaa ottaa ja säilyttää valtiovallan, täytyy olla voimakas armeija. Eräät ihmiset pilkkaavat meitä »sodan kaikkivallan» puoltajiksi. Niin, me olemmekin vallankumouksellisen sodan kaikkivallan puoltajia; se on hyvä, eikä paha, se on marxilaista. Venäjän kommunistisen puolueen kiväärit loivat sosialismin. Me tulemme luomaan demokraattisen tasavallan. Imperialismin kaudella luokkataistelussa saatu kokemus opettaa meille, että vain kiväärin voimalla työväenluokka ja työtätekevät joukot voivat voittaa aseellisen porvariston ja tilanherrat; tässä mielessä voimme sanoa, että koko maailma voidaan muuttaa vain kiväärein.

Me olemme sodan poistamisen puoltajia, me emme halua sotaa; mutta sota voidaan poistaa vain sodan kautta, ja jotta kivääreistä päästäisiin eroon on välttämätöntä tarttua kivääriin. Sota, tämä ihmisten keskinäisen tappamisen hirviö, tulee lopulta eliminoiduksi ihmisyhteiskunnan edistymisen myötä, eikä se tapahdu kovinkaan etäisessä tulevaisuudessa. Mutta on vain yksi tapa eliminoida se, nimittäin sodan vastustaminen sodalla, vastavallankumouksellisen sodan vastustaminen vallankumouksellisella sodalla, kansallisen vastavallankumouksellisen sodan vastustaminen kansallisella vallankumouksellisella sodalla ja vastavallankumouksellisen luokkasodan vastustaminen vallankumouksellisella luokkasodalla… Kun ihmisyhteiskunta edistyy vaiheeseen, missä luokat ja valtiot eliminoituvat, silloin ei ole enää sotia, ei vastavallankumouksellisia eikä vallankumouksellisia, ei epäoikeutettuja eikä oikeutettujakaan; se merkitsee ikuisen rauhan aikakautta ihmiskunnalle. Vallankumouksellisen sodan lakien tutkimisemme saa alkunsa halusta eliminoida kaikki sodat; tässä on ero meidän kommunistien ja kaikkien riistävien luokkien välillä.

Meidän maamme ja kaikki muut sosialistiset maat haluavat rauhaa; sitä haluavat myös maailman kaikkien maiden kansat. Ainoat, jotka kaipaavat sotaa eivätkä halua rauhaa, ovat muutamien imperialististen maitten eräät monopolikapitalistiset ryhmät, jotka pyrkivät rikastumaan aggression avulla.

Pysyvän maailmanrauhan saavuttamiseksi meidän on edelleen kehitettävä ystävyyttämme ja yhteistyötämme sosialistiseen leiriin kuuluvien veljesmaitten kanssa sekä lujitettava solidaarisuuttamme kaikkien rauhaarakastavien maitten kanssa. Meidän on pyrittävä solmimaan normaalit diplomaattiset suhteet alueellisen koskemattomuuden ja suvereenisuuden keskinäisen kunnioittamisen ja tasa-arvoisuuden ja keskinäisen hyödyn pohjalla kaikkiin maihin, jotka haluavat elää kanssamme rauhassa. Meidän on annettava aktiivista tukea Aasian, Afrikan ja latinalaisen Amerikan maiden kansalliselle itsenäisyys- ja vapautusliikkeelle samoin kuin rauhanliikkeelle ja oikeutetuille taisteluille maailman kaikissa maissa.

Mitä tulee imperialistisiin maihin, meidän tulisi liittyä yhteen niiden kansojen kanssa ja pyrkiä elämään näiden maiden kanssa rauhassa rinnakkain, käymään kauppaa niiden kanssa ja estämään kaikki mahdolliset sodat, mutta missään tapauksessa meillä ei saisi olla mielessämme minkäänlaisia epärealistisia käsityksiä näistä maista.

Me toivomme rauhaa. Mutta jos imperialismi välttämättä haluaa käydä sotaa, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä luja päätös taistella loppuun saakka ennen kuin jatkamme rakennustyötämme. Jos sotaa pelätään päivästä toiseen, mitä sitten tehdään, jos sota lopulta tulee? Ensiksi sanoin, että itätuuli vie voiton länsituulesta ja sota ei syty, ja nyt olen lisännyt nämä selitykset tilanteesta siinä tapauksessa, että sota syttyisi. Molemmat mahdollisuudet on siten otettu huomioon.

Kaikkialla maailmassa keskustellaan nyt siitä, syttyykö kolmas maailmansota vai ei. Tähänkin kysymykseen meidän on valmistauduttava henkisesti ja eriteltävä sitä. Olemme päättäväisesti rauhan kannalla ja sotaa vastaan, Mutta jos imperialistit välttämättä haluavat aloittaa uuden sodan, meidän ei pidä pelätä sitä. Asenteemme tähän kysymykseen on sama kuin asenteemme mihin tahansa epäjärjestykseen: ensiksikin olemme sitä vastaan ja toiseksi emme pelkää sitä. Ensimmäistä maailmansotaa seurasi 200 miljoonaa asukasta käsittävän Neuvostoliiton syntyminen. Toista maailmansotaa seurasi yhteensä 900 miljoonaa asukasta käsittävän sosialistisen leirin syntyminen. Jos imperialistit välttämättä haluavat aloittaa kolmannen maailmansodan, silloin sosialismiin siirtyisi varmasti lisää useita satoja miljoonia ihmisiä eikä maailmaan jäisi paljoakaan tilaa imperialisteille; todennäköisesti myös imperialismin koko rakennelma tulisi tyystin luhistumaan.

Aiheuttaa häiriöitä, epäonnistua, aiheuttaa taas häiriöitä, epäonnistua taas… tuhoonsa saakka; se on imperialistien ja kaikkien taantumuksellisten logiikka kautta maailman ollessaan tekemisissä kansan asian kanssa, eivätkä he koskaan toimi vastoin tätä logiikkaa. Tämä on marxilainen laki. Kun me sanomme, että »imperialismi on julma», me tarkoitamme, että sen luonne ei tule muuttumaan, että imperialistit eivät tule laskemaan teurastajanveitsiään, että he eivät muutu Buddhiksi ennen tuhoaan. Taistella, epäonnistua, taistella taas, epäonnistua taas… voittoonsa saakka; se on kansan logiikka, eikä kansakaan koskaan toimi vastoin tätä logiikkaa, Tämä on toinen marxilainen laki. Venäjän kansanvallankumous noudatti tätä lakia, ja Kiinan kansanvallankumous on noudattanut sitä.

Juuri siksi, että olemme saavuttaneet voiton, emme saa antaa valppautemme herpaantua imperialistien ja heidän apureittensa raivokkaisiin kostojuonitteluihin nähden. Jokainen, joka antaa valppautensa herpaantua, on riisuva itsensä aseista poliittisesti ja joutuva passiiviseen asemaan.

Imperialistit ja heidän apurinsa, kiinalaiset taantumukselliset, eivät tule alistumaan tappioonsa tässä Kiinan maassa, He tulevat jatkuvasti liittoutumaan Kiinan kansaa vastaan kaikin mahdollisin tavoin. He tulevat esimerkiksi salakuljettamaan asiamiehiään Kiinaan kylvämään erimielisyyttä ja aiheuttamaan häiriötä. Se on varmaa; he eivät koskaan laiminlyö tätä toimintaa. Toisena esimerkkinä voidaan mainita, että imperialistit tulevat yllyttämään kiinalaisia taantumuksellisia ja lisäksi panemaan peliin omia voimiaan Kiinan satamien saartamiseksi. Tätä he tulevat tekemään niin kauan kuin se on mahdollista. Edelleen, mikäli he yhä kiihkeästi haluavat seikkailuja, he tulevat lähettämään joitakin joukkojaan tunkeutumaan ja aiheuttamaan häiriöitä Kiinan rajoille – tämäkään ei ole mahdotonta. Tämä kaikki meidän on otettava täydellisesti huomioon.

Maailma on edistymässä, tulevaisuus on valoisa, eikä kukaan voi muuttaa tätä historian yleistä kehityssuuntaa. Meidän olisi tehtävä kansan keskuudessa jatkuvaa valistustyötä maailman edistymistä koskevista seikoista ja edessä olevasta valoisasta tulevaisuudesta, jotta kansa vahvistaisi luottamustaan voittoon.

Ketkään Kiinan kansan vapautusarmeijan päälliköt ja sotilaat eivät ehdottomasti saa antaa taistelutahtonsa herpaantua vähimmässäkään määrin; kaikki taistelutahtoa herpaannuttava ja vihollista väheksyvä ajattelu on virheellistä.

 

6 – IMPERIALISMI JA KAIKKI TAANTUMUKSELLISET OVAT PAPERITIIKEREITÄ

 

Kaikki taantumukselliset ovat paperitiikereitä. Näennäisesti taantumukselliset ovat kauhistavia, mutta todellisuudessa he eivät ole niinkään voimakkaita. Pitkällä tähtäimellä katsottuna todella voimakas on kansa, eivät taantumukselliset.

Aivan kuten maailmassa ei ole ainoatakaan asiaa ilman kaksinaista luonnetta (tämä on vastakohtien ykseyden laki), niin imperialismilla ja kaikilla taantumuksellisillakin on kaksinainen luonne – he ovat samalla kertaa todellisia tiikereitä ja paperitiikereitä. Menneen historian aikana, ennen kuin ne saivat valtiovallan haltuunsa ja jonkin aikaa sen jälkeen, orjanomistajaluokka, feodaalitilanherraluokka ja porvaristo olivat ponnekkaita, vallankumouksellisia ja edistyksellisiä; ne olivat todellisia tiikereitä. Mutta koska niiden vastakohdat -orjaluokka, talonpoikaisluokka ja proletariaatti - aikaa myöten vahvistuivat askel askelelta taistelivat niitä vastaan yhä kiivaammin, nämä hallitsevat luokat muuttuivat askel askeleita päinvastaisiksi, muuttuivat taantumuksellisiksi, muuttuivat takapajuisiksi, muuttuivat paperitiikereiksi. Ja lopulta ne tulivat kukistetuiksi tai tulevat kukistetuiksi kansan toimesta. Taantumukselliset, takapajuiset, rappeutuvat luokat säilyttivät tämän kaksinaisen luonteen vieläpä viimeisissä elämästä ja kuolemasta käydyissä taisteluissaan kansaa vastaan. Toisaalta ne olivat todellisia tiikereitä; ne ahmivat ihmisiä, ahmivat miljoonia ja kymmeniä miljoonia ihmisiä. Kansan taistelun asia koki vaikeuksien ja vastoinkäymisten kauden ja tiellä oli monia mutkia ja käänteitä. Imperialismin, feodalismin ja byrokraattisen kapitalismin vallan hävittäminen Kiinassa vei Kiinan kansalta yli sata vuotta ja maksoi sille kymmenien miljoonien hengen ennen voittoa v.1949. Katsokaa! Eivätkö nämä olleetkin eläviä tiikereitä, rautatiikereitä, oikeita tiikereitä? Mutta lopulta ne muuttuivat paperitiikereiksi, kuolleiksi tiikereiksi, papuvanukastiikereiksi. Nämä ovat historiallisia tosiasioita. Eivätkö ihmiset ole nähneet näitä tosiasioita tai kuulleet niistä? Niitä on tosiaankin ollut tuhansia ja kymmeniä tuhansia! Tuhansia ja kymmeniä tuhansia! Tämän vuoksi imperialismi ja kaikki taantumukselliset on sisimmältä olemukseltaan, pitkällä tähtäimellä, strategiselta kannalta katsottuna, nähtävä sellaisina kuin ne ovat paperitiikereinä. Tälle meidän olisi rakennettava strateginen ajattelumme. - Toisaalta ne ovat myös eläviä tiikereitä, rautatiikereitä, oikeita tiikereitä, jotka voivat ahmia ihmisiä. Tälle meidän olisi rakennettava taktinen ajattelumme.

Olen sanonut, että kaikki voimakkaaksi otaksutut taantumukselliset ovat pelkästään paperitiikereitä. Syynä on se, että he ovat eronneet kansasta. Katsokaa! Eikö Hitler ollut paperitiikeri? Eikö Hitleriä kukistettu? Sanoin lisäksi, että Venäjän tsaari, Kiinan keisari ja japanilainen imperialismi olivat kaikki paperitiikereitä. Kuten tiedämme, kaikki nämä kukistettiin. USA:n imperialismia ei ole vielä kukistettu, ja sillä on atomipommi. Uskon, että sekin tullaan kukistamaan. Sekin on paperitiikeri.

»Nostaa kiven vain pudottaakseen sen omille jaloilleen» on kiinalainen kansanomainen sanonta kuvattaessa erinäisten houkkioiden käytöstä. Taantumukselliset kaikissa maissa ovat tällaisia houkkioita, Viime kädessä heidän harjoittamansa vallankumouksellisen kansan vainoaminen on vain omiaan kiihdyttämään kansanvallankumouksia laajemmin ja intensiivisemmin. Eikö vallankumouksellisen kansan vainoaminen Venäjän tsaarin tai Tshiang Kaishekin toimesta esittänytkin tätä osaa suurissa Venäjän ja Kiinan vallankumouksissa?

USA:n imperialismi on hyökännyt Kiinan alueelle Taiwaniin ja pitänyt sitä miehityksessään kuluneen yhdeksän vuoden ajan. Vähän aikaa sitten se lähetti asevoimansa hyökkäämään Libanoniin ja miehittämään sen. Yhdysvallat on perustanut satoja sotilastukikohtia moniin maihin kaikkialle maailmaan. Kiinan Taiwanin alue, Libanon ja kaikki Yhdysvaltain sotilastukikohdat vieraalla maaperällä merkitsevät yhtä monta hirttosilmukkaa USA:n imperialismin kaulassa. Hirttosilmukat ovat amerikkalaisten itsensä eikä kenenkään muun muodostamia ja he itse ovat panneet nämä silmukat kaulaansa ja ojentaneet köysien päät Kiinan kansalle, arabimaiden kansoille ja kaikille niille maailman kansoille, jotka rakastavat rauhaa ja vastustavat aggressiota, Mitä kauemmin amerikkalaiset hyökkääjät pysyvät noissa paikoissa, sitä enemmän hirttosilmukat heidän kaulassaan kiristyvät.

Imperialismi ei tule kestämään kauan, koska se tekee aina kaikkea mahdollista pahaa. Se hoitaa ja tukee itsepintaisesti kaikissa maissa taantumuksellisia, jotka ovat kansaa vastaan, se on voimakeinoin anastanut itselleen monia siirtomaita ja puolisiirtomaita ja monia sotilastukikohtia ja se uhkaa rauhaa atomisodalla. Siten imperialismin pakottamana yli 90 prosenttia maailman kansoista on nousemassa tai tulee nousemaan taisteluun sitä vastaan. Imperialismi on kuitenkin yhä elossa ja raivoaa yhä hurjana Aasiassa, Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa. Lännessä imperialismi sortaa yhä kotimaan kansaa. Tämän tilanteen on muututtava. Koko maailman kansojen tehtävänä on lopettaa imperialismin ja pääasiassa USA:n imperialismin harjoittama aggressio ja sorto.

Kaikkialla häikäilemättömästi toimien USA:n imperialismi on saattanut itsensä maailman kansojen viholliseksi ja yhä enemmän eristäytyneeksi. Amerikkalaisten imperialistien käsissä olevat atomipommit ja vetypommit eivät suinkaan pelota niitä, jotka kieltäytyvät joutumasta orjuuteen. Maailman kansojen raivoisa hyökyaalto amerikkalaisia hyökkääjiä vastaan on vastustamaton. Niiden taistelu USA:n imperialismia ja sen lakeijoita vastaan on varmasti saavuttava yhä suurempia voittoja.

Jos USA:n monopolikapitalistiset ryhmät edelleenkin itsepintaisesti ajavat hyökkäys- ja sotapolitiikkaansa, se päivä on varmasti koittava, jolloin ne hirtetään koko maailman kansojen toimesta. Sama kohtalo odottaa Yhdysvaltain rikoskumppaneita.

Pitkän ajan kuluessa olemme kehitelleet tämän käsitteen taistelusta vihollista vastaan: strategisesti meidän olisi halveksittava kaikkia vihollisiamme, mutta taktillisesti meidän olisi suhtauduttava heihin kaikkiin vakavasti. Tämä merkitsee myöskin sitä, että meidän on halveksittava vihollista kokonaisuutena ottaen, mutta suhtauduttava siihen vakavasti kunkin ja jokaisen konkreettisen kysymyksen suhteen. Ellemme halveksi vihollista kokonaisuutena ottaen, syyllistymme opportunismin virheeseen. Marx ja Engels olivat vain kaksi yksilöä, ja kuitenkin jo tuona varhaisena aikana he julistivat, että kapitalismi tulisi kukistetuksi kaikkialla maailmassa. Mutta oltaessa tekemisissä konkreettisten ongelmien ja nimenomaan vihollisten kanssa me syyllistymme seikkailukantaa osoittavaan virheeseen, ellemme suhtaudu niihin vakavasti. Sodassa taisteluja voidaan käydä vain yksitellen ja vihollisvoimat voidaan tuhota vain yksitellen. Tehtaita voidaan rakentaa vain yksitellen. Talonpojat voivat kyntää maata vain sarka saralta. Sama pitää paikkansa myös aterian syömiseen nähden. Strategisesti suhtaudumme aterian syömiseen kevyesti. -tiedämme saavamme sen päätökseen. Mutta tosiasiassa syömme sen suupala suupalalta. Koko juhla-aterian ahmaiseminen yhdellä nielauksella on mahdotonta. Tämä tunnetaan pala palalta tapahtuvana ratkaisuna. Sotilaskielessä sitä nimitetään vihollisen tuhoamiseksi yksitellen.

Mielestäni kansainvälinen tilanne on nyt tullut uuteen käännekohtaanongelmien ja nimenomaisten vihollisten kanssa me syyllistymme seikkailukantaa osoittavaan virheeseen, ellemme suhtaudu niihin vakavasti. Mielestäni kansainvälinen tilanne on nyt tullut uuteen käännekohtaan. Tämän päivän maailmassa on kaksi tuulta, itätuuli ja länsituuli. Eräs kiinalainen sanonta kuuluu: »Joko itätuuli vie voiton länsituulesta tai länsituuli vie voiton itätuulesta.» Uskon, että tämän päivän tilanteelle luonteenomaisena piirteenä itätuuli on viemässä voiton länsituulesta. Toisin sanoen, sosialismin voimat ovat saaneet ylivoimaisen voiton imperialismin voimista.

 

7 – USKALTAKAA TAISTELLA JA USKALTAKAA VOITTAA

 

Maailman kansat, liittykää yhteen ja lyökää amerikkalaiset hyökkääjät ja heidän apurinsa! Maailman kansat, olkaa rohkeita, uskaltakaa taistella, uhmata vaikeuksia ja edetä aalto aallolta. Silloin koko maailma on kuuluva kansalle. Kaikenlaiset hirviöt tulevat hävitetyiksi.

Tehtyään selkeän arvioinnin kansainvälisestä ja kotimaisesta tilanteesta marxismi-leninismin tieteen pohjalla Kiinan kommunistinen puolue totesi, että kaikki kotimaisten ja ulkomaisten taantumuksellisten tekemät hyökkäykset oli lyötävä ja voitaisiin lyödä. Synkkien pilvien ilmaantuessa taivaalle me huomautimme, että ne olivat vain tilapäisiä, että pimeys olisi pian ohi ja aurinko tulisi esiin.

Historiallisesti katsoen kaikki tuhon partaalla olevat taantumukselliset voimat käyvät säännöllisesti viimeistä epätoivoista taistelua vallankumouksellisia voimia vastaan, ja tämä ulkoista voimaa mutta sisäistä heikkoutta osoittava ilmiö vie helposti joksikin aikaa harhaan joitakin vallankumouksellisia, jotka eivät tajua sitä olennaista tosiasiaa, että vihollinen on lähestymässä tuhoaan, kun taas he itse ovat lähestymässä voittoa.

Jos he (kuomintang) taistelevat, me tulemme tuhoamaan heidät täydellisesti. Asiat ovat näin: jos he hyökkäävät ja me tuhoamme heidät, he saavat sen tyydytyksen; tuhoamme jonkin verran, jonkin verran tyydytystä; tuhoamme enemmän, enemmän tyydytystä; tuhoamme koko joukon, täydellinen tyydytys, Kiinan ongelmat ovat monimutkaisia, ja aivojemmekin täytyy olla hieman monimutkaiset. Jos he alkavat taistella, mekin taistelemme, taistelemme rauhan saavuttamiseksi.

Jos joku hyökkää kimppuumme ja jos olosuhteet ovat taistelulle suotuisat, tulemme varmasti toimimaan itsepuolustukseksi tuhotaksemme hyökkääjän päättäväisesti, perusteellisesti, kokonaan ja täydellisesti (me emme iske harkitsemattomasti, mutta kun iskemme, meidän on voitettava). Emme saa koskaan pelätä taantumuksellisten rehentelyä.

Mitä omaan toiveeseemme tulee, me emme halua taistella enää edes päivääkään. Mutta jos olosuhteet pakottavat meidät taistelemaan, me pystymme taistelemaan loppuun saakka.

Me olemme rauhan kannalla. Mutta niin kauan kuin USA:n imperialismi kieltäytyy luopumasta röyhkeistä ja kohtuuttomista vaatimuksistaan ja hyökkäyksen laajentamiseen tähtäävistä juonistaan, Kiinan kansan ainoana tienä on jatkaa edelleen päättäväisesti taistelua rinta rinnan Korean kansan kanssa. Ei siksi, että olisimme sotaisia. Olemme halukkaita lopettamaan sodan heti ja jättämään jäljellä olevat kysymykset ratkaistaviksi myöhemmin. Mutta USA:n imperialismi ei ole halukas tekemään samoin, No hyvä, annettakoon taistelun jatkua. Halusipa USA:n imperialismi taistella miten monta vuotta tahansa, me olemme valmiit taistelemaan aina siihen hetkeen saakka, jolloin se on halukas lopettamaan, aina siihen hetkeen saakka, jolloin Kiinan ja Korean kansat saavat täydellisen voiton.

Meidän olisi vapautettava rivimme kaikista kykenemättömyyden ajatuksista. Kaikki käsitykset, jotka yliarvioivat vihollisen voimaa ja aliarvioivat kansan voimaa, ovat virheellisiä.

Sorretut kansat ja kansakunnat eivät saa asettaa vapautumistoiveitaan imperialismin ja sen lakeijoiden »järkevyyden» varaan. Ne tulevat voittamaan vain vahvistamalla yhtenäisyyttään ja jatkamalla hellittämättömästi taisteluaan.

Syttyipä tämä koko maan käsittävä kansalaissota milloin tahansa, meidän on oltava hyvin valmistautuneita. Jos se tulee aikaisin, sanokaamme esim. huomisaamuna, meidän tulisi myös olla valmiina. Se on ensimmäinen kohta. Nykyisessä kansainvälisessä ja kotimaisessa tilanteessa on mahdollista, että kansalaissota saatetaan jonkin aikaa pitää mitaltaan rajoitettuna ja paikallisella. Se on toinen kohta. Ensimmäinen kohta on se, johon meidän olisi valmistauduttava, toinen kohta on se, joka on ollut jo kauan aikaa olemassa. Lyhyesti sanoen, meidän on oltava valmiina. Valmiina ollessamme pystymme käsittelemään asianmukaisesti kaikenlaisia monimutkaisia tilanteita.

 

8 – KANSANSOTA

 

Vallankumouksellinen sota on kansanjoukkojen sotaa; sitä voidaan käydä vain mobilisoimalla kansanjoukot ja nojautumalla niihin.

Mikä on todellinen raudanluja linnoitus? Sen muodostavat kansanjoukot, ne monet miljoonat ihmiset, jotka aidosti ja vilpittömästi tukevat vallankumousta. Se on oikea raudanluja linnoitus, mitä mikään voima maan päällä ei kerta kaikkiaan pysty milloinkaan murskaamaan. Vastavallankumous ei pysty meitä murskaamaan, päinvastoin me murskaamme sen. Kokoamalla monimiljoonaiset kansanjoukot vallankumoushallituksen ympärille ja laajentamalla vallankumouksellista sotaamme tulemme tekemään tyhjäksi koko vastavallankumouksen ja ottamaan koko Kiinan haltuumme.

Kansanjoukoissa on runsaan voimanlähde sodan käymiseen. Japani uskaltaa tyrannisoida meitä pääasiassa siksi, että Kiinan kansanjoukot ovat järjestäytymättömiä. Kun tämä epäkohta on korjattu, silloin japanilainen hyökkääjä joutuu suorana seisovan monisatamiljoonaisen kansamme saartamaksi kuin liekkien kehään törmäävä suunniltaan joutunut härkä, joka pelkästään sen äänen kuullessaan joutuu kauhun valtaan ja palaa kuoliaaksi.

Imperialistit tyrannisoivat meitä sellaisella tavalla, että meidän on käsiteltävä heitä vakavasti. Meillä täytyy olla voimakas vakinainen armeija ja lisäksi meidän on myös organisoitava kansanmiliisin osastoja suuressa mitassa. Tämä tekee imperialisteille vaikeaksi päästä liikkumaan tuumaakaan maassamme mahdollisen hyökkäyksen tapahtuessa.

Vallankumouksellista sotaa kokonaisuudessaan ajatellen kansan sissien operaatiot ja Puna-armeijan päävoimien operaatiot täydentävät toisiaan kuin ihmisen oikea käsivarsi ja vasen käsivarsi, ja jos meillä olisi ainoastaan Puna-armeijan päävoimat ilman kansan sissejä, olisimme kuin soturi, jolla on vain yksi käsivarsi. Konkreettisessa mielessä ja erityisesti sotilaallisten operaatioiden suhteen me tarkoitamme, että meillä on aseistautunut kansa, kun puhumme kansasta eräänä tekijänä tukialueella. Se on pääasiallisena syynä siihen, miksi vihollinen pelkää lähestyä tukialuettamme.

On kiistatonta, että voiton tai tappion sodassa ratkaisevat pääasiassa molemmin puolin vallitsevat sotilaalliset, poliittiset, taloudelliset ja luontaiset olosuhteet. Mutta eivät nämä yksin. Sen ratkaisee myös kummankin puolen subjektiivinen kyky ohjata sotaa. Pyrkiessään sodan voittamiseen sotilasstrategi ei voi ylittää aineellisten olosuhteiden asettamia rajoituksia, mutta näiden rajoitusten puitteissa hän voi ja hänen täytyy pyrkiä voittoon. Sotilasstrategin toiminnan näyttämö rakentuu objektiivisille aineellisille olosuhteille, mutta tuolla näyttämöllä hän voi ohjata monen soinnukkaan ja värikkään, voimakkaan ja suurenmoisen näytelmän esityksen.

Sodan tavoitteena on nimenomaan »itsensä suojeleminen ja vihollisen tuhoaminen» (vihollisen tuhoamisella tarkoitetaan sen riisumista aseista eli »sen vastustuskyvyn riistämistä» eikä sillä tarkoiteta jokaisen vihollisvoimiin kuuluvan fyysistä tuhoamista). Muinaisajan sodankäynnissä käytettiin keihästä ja kilpeä, keihästä hyökkäykseen ja vihollisen tuhoamiseen ja kilpeä puolustukseen ja itsensä suojelemiseen. Nykypäivään saakka kaikki aseet ovat vieläkin eräänlaista keihään ja kilven jatkokehitystä. Pommikone, konekivääri, kaukokantoinen tykki ja myrkkykaasu ovat keihäästä jatkunutta kehitystä, kun taas pommisuoja, teräskypärä, betonilinnake ja kaasunaamari ovat kilvestä jatkunutta kehitystä. Tankki on uusi ase, joka yhdistää sekä keihään että kilven tehtävät. Hyökkäys on pääkeino vihollisen tuhoamiseksi, mutta ilman puolustustakaan ei voida olla. Hyökkäyksessä välittömänä tavoitteena on vihollisen tuhoaminen, mutta samalla se on itsesuojelua, koska ellei vihollista tuhota, joutuu itse tuhotuksi. Puolustuksessa välittömänä tavoitteena on itsensä suojeleminen, mutta samalla puolustus on keino täydentää hyökkäystä tai valmistautua siirtymään hyökkäykseen. Peräytyminen kuuluu puolustuksen luokkaan ja on puolustuksen jatkoa, kun taas takaa-ajo on hyökkäyksen jatkoa. On huomautettava, että vihollisen tuhoaminen on sodan ensisijainen tavoite ja itsesuojelu toissijainen tavoite, koska itseä voidaan suojella vain tuhoamalla suurin joukoin vihollisia. Sen vuoksi hyökkäys, vihollisen tuhoamisen pääkeino, on ensisijaista, kun taas puolustus, vihollisen tuhoamista täydentävä keino ja itsesuojelukeino, on toissijaista. Tosiasiallisessa sodankäynnissä pääosaa esittää puolustus suuren osan ajasta ja hyökkäys lopun ajasta, mutta jos sotaa tarkastellaan kokonaisuutena, hyökkäys pysyy ensisijaisena.

Kaikki sotilaallisten operaatioiden johtavat periaatteet kehittyvät yhdestä perusperiaatteesta: pyrkimyksestä suojella kaikin keinoin omaa voimaa ja tuhota vihollisen voimaa... Miten sitten perustelemme sankarillisen uhrautumisen rohkaisemisen sodassa? Jokainen sota vaatii hintansa, toisinaan erittäin korkean hinnan. Eikö tämä ole ristiriidassa »itsensä suojelemisen» kanssa? Tosiasiassa siinä ei ole mitään ristiriitaisuutta; täsmällisemmin sanoen, uhraus ja itsesuojelu ovat sekä toisilleen vastakkaisia että toisiaan täydentäviä. Sillä tällainen uhraus on välttämätöntä ei ainoastaan vihollisen tuhoamisen, vaan myös itsensä suojelemisen kannalta – osittainen ja tilapäinen »Suojelemattomuus» (uhraus eli hinnan maksaminen) on välttämätöntä yleisen ja pysyvän suojelemisen vuoksi. Tästä perusperiaatteesta on lähtöisin sarja sotilaallisia operaatioita ohjaavia periaatteita, jotka kaikki ampumisen periaatteista (suojautuminen itsensä suojelemiseksi ja tulivoiman täydellinen käyttäminen vihollisen tuhoamiseksi) strategian periaatteisiin saakka -ovat tämän perusperiaatteen hengen läpitunkemia. Kaikki tekniset periaatteet ja kaikki taktiikka, sotaretkiä ja strategiaa koskevat periaatteet edustavat tämän perusperiaatteen sovellutuksia. Itsensä suojelemiseen ja vihollisen tuhoamisen periaate on kaikkien sotilaallisten periaatteiden perusta.

Operaatioperiaatteemme ovat:

 

1) Hyökätkää ensiksi hajallaan olevia, eristettyjä vihollisjoukkoja vastaan; hyökätkää keskitettyjä, voimakkaita vihollisjoukkoja vastaan myöhemmin,

2) Vallatkaa ensiksi pienet ja keskisuuret kaupungit ja laajat maaseutualueet; vallatkaa suuret kaupungit myöhemmin.

3) Pitäkää vihollisen palveluskelpoisten joukkojen miesluvun tuhoamista päätavoitteenamme; älkää pitäkö jonkin kaupungin tai paikkakunnan hallussapitoa tai valtaamista päätavoitteenamme. Jonkin kaupungin tai paikkakunnan hallussapito tai valtaaminen on lopputulos vihollisen palveluskelpoisten joukkojen miesluvun tuhoamisesta, ja kaupunki tai paikkakunta voidaan useinkin pitää hallussa tai vallata lopullisesti vasta sitten kun se on lukuisia kertoja vaihtanut omistajaa.

4) Keskittäkää jokaisessa taistelussa ehdoton ylivoima (kaksi, kolme, neljä ja joskus jopa viisi tai kuusikin kertaa vihollisen mieslukua suurempi), saartakaa vihollisjoukot täydellisesti, pyrkikää tuhoamaan ne perusteellisesti älkääkä antako kenenkään päästä pakenemaan verkosta. Erityisissä olosuhteissa käyttäkää menetelmänä murskaavien iskujen antamista viholliselle, ts. keskittäkää kaikki voimamme rintamahyökkäykseen sekä hyökkäämiseen vihollisen yhdeltä tai kummaltakin sivustalta päämääränä sotaretkessä, ja tämä takaa koko sotaretken voiton. Ajan mittaan meistä tulee ylivoimaisia kokonaisuudessaan ja lopulta yhden osan tuhoaminen ja toisen hajottaminen ja ajaminen pakoon, niin että armeijamme voi nopeasti siirtää joukkojaan murskaamaan muita vihollisvoimia. Pyrkikää välttämään näännytystaisteluja, joissa menetämme enemmän kuin hyödymme tai päädymme vain tasatulokseen. Tällä tavalla, vaikka olemmekin kokonaisuutena heikompia (lukumääräisesti ottaen), olemme ehdottomasti ylivoimaisia jokaisessa osassa ja jokaisessa erityisessä saamme kaikki viholliset tuhotuiksi.

5) Älkää käykö yhtään taistelua valmistautumattomina, älkää käykö yhtään taistelua, jonka voittamisesta ette ole varma; ponnistelkaa kaikin tavoin ollaksenne hyvin valmistautuneita jokaiseen taisteluun, ponnistelkaa kaikin tavoin varmistaaksenne voiton vihollisen ja itsemme välillä kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa.

6) Saattakaa taistelutyylimme täysin vaikuttamaan – rohkeana taistelussa, uhrauksia pelkäämättä, väsymystä pelkäämättä ja yhtäjaksoisesti taistellen (ts. käyden perättäistä taisteluja lyhyessä ajassa levähtämättä).

7) Pyrkikää tuhoamaan vihollinen sen ollessa liikkeellä. Kiinnittäkää samalla huomiota asemahyökkäyksen taktiikkaan ja vallatkaa vihollisen linnoituspaikkoja ja kaupunkeja.

8) Mitä tulee kaupunkeihin tehtäviin hyökkäyksiin, vallatkaa päättäväisesti kaikki heikosti puolustetut vihollisen linnoituspaikat ja kaupungit. Otollisilla hetkillä vallatkaa kaikki kohtalaisella miesluvulla puolustetut vihollisen linnoituspaikat ja kaupungit, mikäli olosuhteet sen sallivat. Mitä tulee kaikkiin vahvasti puolustettuihin vihollisen linnoituspaikkoihin ja kaupunkeihin, odottakaa siksi kunnes olosuhteet ovat kypsyneet ja vallatkaa ne sitten.

9) Täydentäkää voimamme kaikilla viholliselta siepatuilla aseilla ja useimmilla vihollisjoukoista vangeiksi otetuilla. Armeijamme miesvoiman ja materiaalin päälähteet ovat rintamalla.

10) Käyttäkää sotaretkien väliaikoja hyväksi joukkojemme lepoon, kouluttamiseen ja vahvistamiseen. Lepo-, koulutus- ja vahvistusjaksojen ei yleensä tulisi olla kovin pitkiä eikä viholliselle tulisi suoda lainkaan hengähdystaukoa, mikäli mahdollista. Nämä ovat ne päämenetelmät, joita kansan vapautusarmeija on käyttänyt Tshiang Kaishekin lyömisessä. Ne ovat tulos kansan vapautusarmeijan karaistumisesta kotimaisia ja ulkomaisia vihollisia vastaan käydyn taistelun pitkinä vuosina ja sopivat täydellisesti nykyiseen tilanteeseemme… strategiamme ja taktiikkamme pohjautuvat kansansotaan; mikään kansaa vastustava armeija ei voi käyttää strategiaamme ja taktiikkaamme. Ylivoima ilman valmiutta ei ole todellista ylivoimaa, eikä silloin voi olla aloitettakaan. Tämän seikan ymmärrettyään voi vastustajaansa heikompi, mutta varustautunut joukko useinkin yllätyshyökkäyksellä voittaa ylivoimaisen vihollisen.

 

9 – KANSANARMEIJA

 

Ilman kansanarmeijaa kansalla ei ole mitään.

Tämä armeija on voimakas, koska kaikki sen jäsenet ovat tietoisesti kurinalaisia; he eivät ole liittyneet yhteen eivätkä käy taistelua muutamien yksilöiden tai jonkin ahtaan ryhmäkunnan yksityisetujen puolesta, vaan laajojen joukkojen ja koko kansakunnan etujen puolesta. Tämän armeijan ainoana tarkoituksena on pysyä horjumattomasti Kiinan kansan puolella ja palvella sitä varauksettomasti.

Kiinan Puna-armeija on vallankumouksen poliittisia tehtäviä suorittava aseellinen joukko. Erityisesti tätä nykyä Puna-armeijan ei todellakaan pitäisi rajoittua vain taistelemiseen; vihollisen sotilaallisen voiman tuhoamiseksi käytävän taistelun lisäksi sen tulisi ottaa suorittaakseen sellaisia tärkeitä tehtäviä kuin valistustyö kansanjoukkojen keskuudessa, kansanjoukkojen organisoiminen, niiden aseistaminen, niiden auttaminen vallankumouksellisen poliittisen vallan perustamisessa sekä puoluejärjestöjen perustaminen. Puna-armeija ei taistele pelkästään taistelemisen vuoksi, vaan harjoittaakseen valistustyötä kansanjoukkojen keskuudessa, organisoidakseen ne, aseistaakseen ne ja auttaakseen niitä vallankumouksellisen poliittisen vallan perustamisessa. Ilman näitä tavoitteita taistelu menettää merkityksensä ja Puna-armeija menettää syyn olemassaoloonsa.

Kansan vapautusarmeija on aina taisteluvoima. Koko maan käsittävän voiton jälkeenkin armeijamme on pysyvä taisteluvoimana koko sen historiallisen kauden ajan, jolloin luokkien olemassaolo ei ole lakannut maassamme ja jolloin imperialistinen järjestelmä on yhä olemassa maailmassa. Tässä kohdin ei pitäisi olla minkäänlaista väärinkäsitystä tai horjuntaa.

Meillä on sekä taisteleva armeija että työtä tekevä armeija. Taistelua varten meillä on 8:s armeija sekä Uusi 4:s armeija; mutta nekin harjoittavat kahdenlaista työtä, sodankäyntiä ja tuotantoa, Kun meillä on nämä kaksi armeijan lajia sekä näissä kahdessa tehtävässä ja joukkotyössä taitava taisteleva armeija, pystymme selviytymään vaikeuksistamme ja lyömään japanilaisen imperialismin.

Maanpuolustuslaitostamme tullaan lujittamaan, eikä imperialistien sallita enää hyökätä alueellemme. Kansamme asevoimat on säilytettävä ja niitä on kehitettävä pitäen urhoollista ja karaistunutta Kansan vapautusarmeijaa niiden perustana. Meillä ei tule olemaan ainoastaan voimakasta maa-armeijaa, vaan myös voimakkaat ilmavoimat ja voimakas laivasto.

Periaatteemme on, että puolue pitää kivääriä komennossaan eikä kiväärin saa koskaan sallia komentavan puoluetta.

Kaikkien upseeriemme ja sotilaittemme on aina pidettävä mielessään, että me olemme suuri Kansan vapautusarmeija, että me olemme suuren Kiinan kommunistisen puolueen johtama armeija. Mikäli alati noudatamme puolueen ohjeita, tulemme varmasti voittamaan.

 

10 – PUOLUEKOMITEOIDEN JOHTAVA OSUUS

 

Puoluekomiteajärjestelmä on tärkeä puolueen instituutio kollektiivisen johdon takaamiseksi ja yksilön estämiseksi monopolisoimasta asioiden hoitoa. Äskettäin on havaittu, että joissakin (ei tietenkään kaikissa) johtoelimissä on tavanomaisena käytäntönä, että yksi yksilö monopolisoi asioiden hoidon ja päättää tärkeistä ongelmista. Tärkeiden ongelmien ratkaisuja ei päätetä puoluekomitean kokousten, vaan yhden yksilön toimesta, ja jäsenyys puoluekomiteassa on muuttunut nimelliseksi. Mielipide-eroavuuksia komitean jäsenten kesken ei pystytä ratkaisemaan ja ne jätetään pitkäksi aikaa ratkaisematta. Puoluekomitean jäsenet säilyttävät keskuudessaan vain muodollisen yksimielisyyden, ei todellista. Tämän tilanteen on muututtava. Tästä lähtien on vakiinnutettava puoluekomitean kokousten terve järjestelmä kaikissa johtoelimissä, keskuskomitean aluetoimistoista prefektuurien puoluekomiteoihin saakka, rintamien puoluekomiteoista prikaatin ja sotilasalueiden puoluekomiteoihin alakomissioihin tai johtoryhmän) sekä hallintoelimissä, kansalaisjärjestöissä, uutispalvelussa ja sanomalehtien toimituksissa. Kaikki tärkeät ongelmat (ei tietenkään mitättömiä, vähäpätöisiä ongelmia tai ongelmia, joiden ratkaisuista on jo päätetty kokouksissa käydyn keskustelun jälkeen ja jotka kaipaavat vain toteuttamista) on alistettava komitean keskusteltavaksi, ja läsnä olevien komitean jäsenten olisi ilmaistava mielipiteensä täydellisesti ja tehtävä selvät päätökset, jotka sitten toteutettaisiin asianomaisten jäsenten toimesta,,,, Puoluekomitean kokoukset on jaettava kahteen ryhmään, pysyvän komitean kokouksiin ja täysistuntoihin, eikä näitä kahta saisi sekoittaa. Edelleen meidän on huolehdittava siitä, että kollektiivista johtoa enempää kuin henkilökohtaista vastuutakaan ei liiaksi korosteta toista laiminlyöden. Armeijassa johdossa olevalla henkilöllä on oikeus tehdä hätätilapäätöksiä taistelun aikana ja olosuhteiden vaatiessa.

Puoluekomitean sihteerin on oltava taitava »ryhmänjohtajana». Puoluekomiteassa on 10-20 jäsentä; se on kuin ryhmä armeijassa, ja sihteeri on kuin »ryhmänjohtaja». Ei ole todellakaan helppoa johtaa tätä ryhmää hyvin. Keskuskomitean jokainen aluetoimisto tai alueellinen alatoimisto johtaa nykyisin laajaa aluetta ja kantaa erittäin raskaan vastuun. Johtaminen ei merkitse ainoastaan yleis- ja erityispolitiikasta päättämistä, vaan myös oikeiden työmenetelmien laatimista, Vaikkakin yleis- ja erityispolitiikka on oikea, häiriöitä voi kuitenkin syntyä, mikäli työmenetelmät laiminlyödään. Johtotehtävänsä täyttämiseksi puoluekomitean on nojauduttava »ryhmänjäseniin» ja saatava heidät esittämään osansa täysipainoisesti. Ollakseen hyvä »ryhmänjohtaja» sihteerin olisi opiskeltava uutterasti ja tutkittava asioita perusteellisesti. Sihteeri tai varasihteeri huomaa olevan vaikeata johtaa »ryhmäänsä» hyvin, jos hän ei pidä huolta valistus- ja järjestötyön tekemisestä omien »ryhmän jäsentensä» keskuudessa, jos hän ei osaa taitavasti käsitellä suhteitaan komitean jäseniin tai jos hän ei tutki, miten kokouksia pidetään menestyksellisesti. Jos »ryhmänjäsenet» eivät marssi tahdissa, he eivät koskaan voi odottaa johtavansa kymmeniä miljoonia ihmisiä taistelussa  ja rakennustyössä. Tietenkin sihteerin ja  komitean jäsenten välinen suhde on sellainen, jossa vähemmistön on toteltava enemmistöä, ja siten erilainen kuin suhde  ryhmänjohtajan ja hänen miestensä välillä. Puhummekin tässä vain eräänlaisesta yhdenmukaisuudesta.

Asettakaa ongelmat pöydälle. Ei ainoastaan »ryhmänjohtajan» vaan myös komitean jäsenten olisi tehtävä näin. Älkää puhuko ihmisten selän takana. Aina kun ongelmia tulee esille, kutsukaa kokous koolle, asettakaa ongelmat pöydälle keskusteltavaksi, tehkää muutamia päätöksiä, ja ongelmat tulevat ratkaistuiksi. Jos ongelmia syntyy eikä niitä aseteta pöydälle, ne jäävät ratkaisematta pitkäksi aikaa ja pitkittyvät pitkittymistään jopa vuosikausia. »Ryhmänjohtajan» ja komitean jäsenten olisi osoitettava ymmärtämystä suhteissaan toisiinsa. Mikään ei ole tärkeämpää kuin keskinäinen ymmärtämys, tuki ja ystävyys sihteerin ja komitean jäsenten välillä, keskuskomitean ja sen aluetoimistojen välillä sekä aluetoimistojen ja puolueen piirikomiteoiden välillä.

»Vaihtakaa tietoja.» Tämä merkitsee sitä, että puoluekomitean jäsenten olisi tiedoillaan pidettävä toisensa tilanteen tasalla ja vaihdettava mielipiteitä kysymyksistä, joihin he ovat kiinnittäneet huomiotaan. Tällä on suuri merkitys yhteisen kielen saavuttamiseksi. Jotkut jättävät tämän tekemättä ja Lao Tzun kuvaamien ihmisten tavoin »eivät vieraile toistensa luona koko elämänsä aikana, vaikka heidän kukkojensa kiekuminen ja koiriensa haukkuminen ovat kummankin kuultavissa». Tämän tuloksena heiltä puuttuu yhteinen kieli.

Kysykää alaisiltanne asioista, joita ette ymmärrä tai tiedä älkääkä ilmaisko kevyesti hyväksyvää tai kielteistä kantaanne… Meidän ei pitäisi koskaan teeskennellä tietävämme sellaista, mitä emme tiedä, meidän »ei pitäisi hävetä kysyä ja ottaa oppia alempaa olevilta ihmisiltä» ja meidän olisi kuunneltava tarkasti alemmilla tasoilla toimivien kaadereitten mielipiteitä. Olkaa oppilas ennen kuin teistä tulee opettaja; ottakaa oppia alemmilla tasoilla toimivista kaadereista ennen kuin annatte käskyjä… Se mitä alemmilla tasoilla olevat kaaderit sanovat, saattaa olla oikein tai olla olematta oikein; kuultuamme sen meidän on eriteltävä se. Meidän on otettava vaarin oikeista mielipiteistä ja toimittava niiden mukaisesti… Kuunnelkaa myös alempaa esitettyjä virheellisiä mielipiteitä; on väärin olla tyystin kuuntelematta niitä. Tällaisten mielipiteiden mukaan ei kuitenkaan tule toimia, vaan niitä on arvosteltava.

Opetelkaa »soittamaan pianoa». Pianoa soitettaessa kaikki kymmenen sormea ovat liikkeessä; ei käy päinsä liikuttaa vain joitakin sormia eikä muita. Mutta jos kaikki kymmenen sormea painetaan alas samanaikaisesti, melodiaa ei synny. Hyvän musiikin aikaansaamiseksi kymmenen sormen olisi liikuttava rytmisesti ja koordinoidusti. Puoluekomitean olisi säilytettävä luja ote keskeisestä tehtävästään ja samalla keskeisen tehtävän ohessa sen olisi kehitettävä työtä muilla aloilla. Tällä hetkellä meidän on pidettävä huolta monista aloista; meidän on huolehdittava työstä kaikilla alueilla, aseellisissa yksiköissä ja osastoissa emmekä saa kiinnittää koko huomiotamme joihinkin ongelmiin jättäen muut huomiotta. Siellä missä on ongelma, meidän on kosketettava sitä sormellamme, ja tämä menetelmä meidän on hallittava. Jotkut soittavat pianoa hyvin ja jotkut huonosti, ja heidän esittäessään melodioissa on suuri ero. Puoluekomiteoiden jäsenten on opeteltava »soittamaan pianoa» hyvin.

. »Tarttukaa lujasti.» Tämä tarkoittaa sitä, että puoluekomitean ei pidä pelkästään »tarttua», vaan sen on »tartuttava lujasti» päätehtäviinsä. Lujan otteen voi saada jostakin vain silloin kun siihen tartutaan lujasti, ilman vähäisintäkään hellittämistä. Ellei tartuta lujasti, ei tartuta lainkaan. Luonnollisestikaan otetta ei voi saada jostakin avoimella kämmenellä. Silloin kun käsi puristetaan ikään kuin johonkin tarttuen, mutta puristamatta sitä tiukasti, lujaa otetta ei vielä saada. Eräät tovereistamme tarttuvat päätehtäviin, mutta heidän otteensa ei ole luja, ja niinpä he eivät voikaan onnistua työssään. Ei käy päinsä olla lainkaan tarttumatta eikä käy päinsä sekään, jos ote ei ole luja.

»Teillä tulee olla hyvä laskupää.» Tämä merkitsee sitä, että meidän on tarkattava tilanteen tai ongelman määrällistä puolta ja tehtävä määrällinen peruserittely. Jokainen laatu saa ilmauksensa tietyssä määrässä, eikä ilman määrää voi olla laatua, Tähän päivään mennessä monet tovereistamme eivät vielä ole oppineet ymmärtämään, että heidän on tarkkailtava asioiden määrällistä puolta – perustilastoja, pääasiallisia prosenttimääriä ja määrällisiä rajoja, joiden mukaan asioiden laadut määräytyvät. Heillä ei ole mitään »lukuja» päässään, ja sen tuloksena he eivät voi olla tekemättä virheitä.

»Kuulutus yleisön rauhoittamiseksi.» Ilmoitus kokouksista olisi annettava etukäteen; tämä on samaa kuin »kuulutus yleisön rauhoittamiseksi» niin että jokainen tulee tietämään, mistä aiotaan keskustella ja mitkä ongelmat on ratkaistava, ja voi ajoissa valmistautua. Eräin paikoin kaadereitten kokouksia kutsutaan koolle valmistelematta ensin selostuksia ja päätöslauselmaluonnoksia, ja vasta ihmisten saavuttua kokoukseen niitä kyhätään hetkessä kokoon; tämä vastaa aivan sanontaa: »Sotilaat ja hevoset ovat saapuneet, mutta muona ja rehu eivät ole valmiina», eikä se ole hyvä. Älkää kutsuko kokousta kiireesti koolle, ellei valmisteluja ole saatettu päätökseen.

»Vähälukuisempi ja parempi armeija ja yksinkertaisempi hallinto.» Esitelmien, puheitten, artikkeleitten ja päätöslauselmien tulisi kaikkien olla suppeita ja asiallisia. Myöskään kokousten ei tulisi jatkua liian kauan.

Kiinnittäkää huomiota yhteenliittymiseen ja työskentelemiseen niiden tovereiden kanssa, jotka ovat toista mieltä kuin te. Tämä olisi pidettävä mielessä sekä paikallishallinnossa ja -järjestöissä että armeijassa. Se koskee myös suhteita puolueen ulkopuolella oleviin ihmisiin. Olemme tulleet yhteen maan joka kolkasta, ja meidän tulisi osata taitavasti tehdä yhdessä työtämme ei ainoastaan samoja käsityksiä omaavien tovereiden kanssa, vaan myös niiden kanssa, joilla on erilaisia käsityksiä.

Varokaa pöyhkeyttä. Jokaiselle johtoasemassa olevalle tämä on periaatekysymys ja tärkeä edellytys yhtenäisyyden ylläpitämiseksi. Niidenkään, jotka eivät ole tehneet vakavia virheitä ja jotka ovat saavuttaneet hyvin suurta menestystä työssään, ei tulisi olla pöyhkeitä.

Vetäkää kaksi erottavaa linjaa. Ensinnäkin vallankumouksen ja vastavallankumouksen välille, Jenanin ja Sianin välille.(=Jenan oli Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean päämaja tammikuusta 1937 maaliskuuhun 1947; Sian oli kuomintangin taantumusvallan keskuspaikka Lounais-Kiinassa. Toveri Mao Tsetung mainitsi nämä kaksi kaupunkia vallankumouksen ja vastavallankumouksen vertauskuvina.)

-Jotkut eivät ymmärrä, että heidän on vedettävä tämä erottava linja. Esim. taistellessaan byrokratiaa vastaan he puhuvat Jenanista ikään kuin »mikään ei ole oikein» siellä eivätkä tee vertailua ja eroa Jenanissa esiintyvän byrokratian ja Sianissa esiintyvän byrokratian välillä. Tämä on perusluonteisesti väärin. Toiseksi vallankumouksellisissa riveissä on välttämätöntä tehdä selvä ero oikean ja väärän välillä, saavutusten ja puutteellisuuksien välillä sekä tehtävä selväksi, kumpi näistä kahdesta on ensisijaista ja kumpi toissijaista. Esimerkiksi, ovatko saavutukset 30 % vai 70 % kokonaisuudesta? Ei käy päinsä vähennellä enempää kuin suurennellakaan. Meidän on tehtävä perusluonteinen arviointi henkilön työstä ja todettava, ovatko hänen saavutuksensa 30 % ja hänen virheensä 70 % vai päinvastoin. Jos hänen saavutuksensa ovat 70 % kokonaisuudesta, silloin hänen työnsä olisi pääasiassa hyväksyttävä. Olisi täysin väärin sanoa työtä, jossa saavutukset ovat ensisijaisia, työksi, jossa virheet ovat ensisijaisia. Ryhtyessämme käsittelemään ongelmia emme saa unohtaa vetää näitä kahta erottavaa linjaa vallankumouksen ja vastavallankumouksen välille ja saavutusten ja puutteellisuuksien välille. Pystymme käsittelemään asioita hyvin, mikäli pidämme nämä kaksi eroa mielessämme; muussa tapauksessa sekoitamme ongelmien luonteen. Huolellinen tutkiminen ja eritteleminen ovat tietenkin välttämättömiä jotta kyettäisiin tekemään ero hyvin. Meidän asenteenamme jokaiseen henkilöön ja asiaan tulisi olla eritteleminen ja tutkiminen.

Varmistakaa keskitetyn johdon alainen demokratia järjestön piirissä. Se olisi tehtävä seuraavien linjojen mukaisesti:

1) Puolueen johtavien, elinten on annettava oikea ohjaava linja ja löydettävä ratkaisuja ongelmien noustessa esiin vakiintuakseen johdon keskuksina.

2) Ylempien elinten on tutustuttava alemmissa elimissä, vallitsevaan tilanteeseen ja kansanjoukkojen elämään saadakseen objektiivisen pohjan oikealle ohjaukselle.

3) Minkään tason puoluejärjestön ei pitäisi tehdä satunnaisia päätöksiä on gelmien ratkaisemisessa. Kun päätös on saatu tehdyksi, se on toteutettava horjumatta.

4) Kaikki puolueen ylempien elinten tekemät vähänkin tärkeät päätökset on toimitettava pikaisesti alempien elinten ja puolueen rivijäsenten tietoon…

5) Puolueen alempien elinten ja puolueen rivijäsenten on keskusteltava ylempien elinten ohjeista seikkaperäisesti ymmärtääkseen niiden tarkoituksen perusteellisesti ja päättääkseen niiden toteuttamismenetelmistä.

 

11 – JOUKKOLINJA

 

Kansa ja vain kansa on liikkeellepaneva voima maailmanhistorian luomisessa.

Kansanjoukot ovat todellisia sankareita, kun taas me itse olemme useinkin lapsellisia ja tietämättömiä, ja ellei tätä ymmärretä, on mahdotonta hankkia edes alkeellisinta tietoa.

Kansanjoukoilla on rajattomasti luovaa kykyä. Ne voivat järjestyä ja keskittäytyä paikoille ja aloille, missä ne voivat saattaa energiansa täysin vaikuttamaan; ne voivat keskittyä laajalti ja syvälti tuotantoon ja luoda itselleen yhä enemmän hyvinvointia palvelevia yrityksiä.

Talonpoikaisliikkeen nykyinen nousu on valtavan suuri tapahtuma. Hyvin lyhyen ajan kuluessa useat sadat miljoonat talonpojat nousevat Kiinan keski-, etelä- ja pohjoisosan maakunnissa kuin mahtava myrsky, kuin hirmumyrsky, niin nopeana ja rajuna joukkona, ettei mikään voima, miten suuri tahansa, voi pidättää sitä. He rikkovat kaikki heitä sitovat kahleet ja ryntäävät eteenpäin vapautukseen johtavalla tiellä. He pyyhkäisevät kaikki imperialistit, sotaherrat, lahjotut virkamiehet, paikalliset tyrannit ja kehnon herrasväen hautoihinsa. Jokainen vallankumouksellinen puolue ja jokainen vallankumouksellinen toveri asetetaan kokeeseen ja hyväksytään tai hylätään heidän päätöksensä mukaan. On kolme vaihtoehtoa. Marssitaanko heidän edellään ja johdetaanko heitä? Kuljetaanko heidän perässään viittoillen ja arvostellen? Vai seistäänkö heidän tiellään ja vastustetaanko heitä? Jokaisella kiinalaisella on vapaus valita, mutta tapahtumat pakottavat suorittamaan valinnan nopeasti.

Maaseudulla sosialistisen muutoksen nousuaalto, osuustoiminnan nousuaalto, on jo yltänyt eräille seuduille ja tulee pian pyyhkäisemään yli koko maan. Se on laajaa sosialistista vallankumousliikettä, joka käsittää yli 500-miljoonaisen maaseutuväestön, ja sillä on erittäin suuri ja maailmanlaajuinen merkitys. Meidän olisi johdettava tätä liikettä aktiivisesti, innostuneesti ja järjestelmällisesti eikä vedettävä sitä taaksepäin tavalla tai toisella. Jotkut erehdykset ovat väistämättömiä tapahtumain kuluessa; tämä on ymmärrettävää, eikä niiden oikaiseminen ole vaikeata. Kaadereitten ja talonpoikien keskuudessa havaittuja puutteita tai virheitä voidaan korjata tai voittaa, mikäli annamme heille positiivista apua.

Kansanjoukoilla on potentiaalisesti ehtymätöntä innostusta sosialismiin. Ne, jotka vallankumouksellisella kaudella osaavat vain seurata vanhaa rutiinia, ovat tyystin kykenemättömiä näkemään tätä innostusta. He ovat sokeita, ja kaikki on pimeää heidän edessään. Toisinaan he jopa sekoittavat oikean ja väärän ja kääntävät asioita päälaelleen. Emmekö ole tavanneet kylliksi tämän tyypin henkilöitä? Ne, jotka pelkästään seuraavat vanhaa rutiinia, aliarvioivat säännöllisesti kansan innostuksen. Aina kun jotakin uutta ilmestyy, he paheksuvat ja kiirehtivät vastustamaan sitä. Myöhemmin heidän on myönnettävä tappionsa ja harjoitettava hieman itsekritiikkiä. Mutta kun jotakin uutta ilmestyy seuraavan kerran, he läpikäyvät taas kertaalleen saman prosessin. Tämä on heidän käyttäytymiskaavansa kaiken sellaisen suhteen, mikä on uutta. Tällaiset ihmiset ovat aina passiivisia, jäävät aina siirtymättä eteenpäin kriittisellä hetkellä, ja heitä on aina tönäistävä selkään ennen kuin he liikahtavat askeltakaan.

Yli kahdenkymmenen vuoden ajan puolueemme on harjoittanut joukkotyötä joka päivä ja kuluneen noin kymmenen vuoden aikana se on puhunut joukkolinjasta joka päivä. Olemme aina olleet sillä kannalla, että vallankumouksen täytyy nojautua kansanjoukkoihin, jokaisen osallistumiseen, säkä vastustaneet nojautumista pelkästään muutamiin käskyjä antaviin henkilöihin, Joukkolinjaa ei kuitenkaan vielä perusteellisesti toteuteta joidenkin tovereiden työssä; he nojautuvat yhä pelkästään kouralliseen yksinään työskenteleviä ihmisiä. Yksi syy on se, että mitä tahansa he tekevätkin he ovat aina haluttomia selittämään sitä johtamilleen ihmisille ja etteivät he ymmärrä, miksi tai miten heidän johdettavinaan olevien ihmisten aktiivisuus ja luova voima saatetaan vaikuttamaan. Subjektiivisesti hekin haluavat jokaisen osallistuvan työhön, mutta he eivät anna muille ihmisille tietoa siitä, mitä on tehtävä tai, miten se on tehtävä. Kun asianlaita on tuollainen, miten jokaisen voidaan odottaa lähtevän liikkeelle ja miten voidaan tehdä mitään hyvin? Tämän ongelman ratkaisemiseksi olennaisin asia on tietenkin joukkolinjaa koskevan ideologisen kasvatuksen harjoittaminen, mutta samalla meidän on opetettava näille tovereille monia konkreettisia työmenetelmiä.

24-vuotinen kokemus osoittaa meille, että oikea tehtävä, politiikka ja työtyyli vastaavat säännöllisesti kansanjoukkojen vaatimuksia tiettynä aikana ja tietyssä paikassa ja vahvistavat säännöllisesti siteitämme kansanjoukkoihin, ja väärä tehtävä, politiikka ja työtyyli ovat säännöllisesti ristiriidassa kansanjoukkojen vaatimusten kanssa tiettynä aikana ja tietyssä paikassa ja vieroittavat meitä kansanjoukoista. Syy siihen, että sellaiset epäkohdat kuin dogmatismi, empirismi, komentelukanta, hännillä laahustaminen, lahkolaisuus, byrokraattisuus ja pöyhkeä asenne työssä ovat ehdottomasti vahingollisia ja sietämättömiä ja että jokaisen näitä sairauksia potevan on voitettava ne, on se, että ne vieroittavat meitä kansanjoukoista.

Päästäkseen yhdistymään kansanjoukkoihin on toimittava kansanjoukkojen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Kaiken kansanjoukkojen hyväksi tehtävän työn on lähdettävä niiden tarpeista eikä kenenkään yksilön toiveesta, olipa sen tarkoitus miten hyvä tahansa. Usein sattuu niin, että objektiivisesti kansanjoukoilla on tietyn muutoksen tarve, mutta subjektiivisesti ne eivät ole vielä tietoisia tästä tarpeestaan, eivät ole vielä halukkaita tai eivät ole päättäneet tehdä muutosta. Tällaisissa tapauksissa meidän olisi odotettava kärsivällisesti. Meidän olisi suoritettava muutos vasta sitten kun suurin osa kansanjoukoista on työmme avulla tullut tarpeestaan tietoiseksi ja on halukas ja päättäväinen toteuttamaan kansanjoukkojen todelliset tarpeet eikä sitä, van, ja toinen käsittää kansanjoukkojen toiveet, joista niiden on itse päätettävä sen sijaan että me tekisimme päätöksen sen. Muussa tapauksessa eristäydymme kansanjoukoista. Elleivät ne ole tietoisia ja halukkaita, kaikenlainen niiden osallistumista edellyttävä työ tulee osoittautumaan pelkäksi muodollisuudeksi ja epäonnistumaan… Tässä on olemassa kaksi periaatetta: toinen käsittää kanmitä me kuvittelemme niiden tarvitseniiden puolesta.

Edustajakokouksemme tulisi kehottaa koko puoluetta olemaan valppaana ja pitämään huolta siitä, ettei kukaan toveri eroa missään toimessaan kansanjoukoista. Sen tulisi opettaa jokaista toveria rakastamaan kansaa ja kuuntelemaan tarkkaavaisesti kansanjoukkojen ääntä; samastumaan missä tahansa kansanjoukkoihin sen sijaan, että hän asettuisi niiden yläpuolelle, paneutumaan kansanjoukkojen keskuuteen ja niiden nykyisen tason mukaan herättämään niitä tai kohottamaan niiden poliittista tietoisuutta ja auttamaan niitä vähitellen järjestäytymään vapaaehtoisesti ja käynnistämään kaikkia niitä välttämättömiä taisteluja, jotka kunkin hetken ja paikkakunnan sisäiset ja ulkoiset olosuhteet tekevät mahdollisiksi.

Jos me yrittäisimme jatkaa offensiivia silloin kun kansanjoukot eivät ole vielä heränneet, se merkitsisi seikkailukantaa. Jos itsepintaisesti johtaisimme kansanjoukkoja tekemään mitä tahansa niiden oman tahdon vastaista, epäonnistuisimme varmasti. Ellemme etenisi silloin kun kansanjoukot vaativat etenemään, se olisi oikeisto-opportunismia.

Komentelukanta on väärin missä tahansa työssä, koska kansanjoukkojen poliitti sen tietoisuuden tason ylittäessään ja vapaaehtoisen joukkotoiminnan periaatetta loukatessaan se heijastaa hätäilytautia. Toverimme eivät saa otaksua, että kaikki se, minkä he itse ymmärtävät, ymmärretään myös kansanjoukkojen keskuudessa. Ymmärtävätkö kansanjoukot sen ja ovatko ne valmiit ryhtymään toimintaan, se saadaan selville vain menemällä niiden keskelle ja tekemällä tutkimuksia. Jos me teemme niin, voimme välttää komentelukannan. Hännillä laahustaminen on myös väärin missä tahansa työssä, koska kansanjoukkojen poliittisen tietoisuuden tason alapuolelle jäädessään ja kansanjoukkojen eteenpäin johtamisen periaatetta loukatessaan se heijastaa hidastelutautia. Toverimme eivät saa otaksua, että kansanjoukkojen keskuudessa ei ymmärretä mitään sellaista, mitä he itse eivät vielä ymmärrä. Useinkin sattuu niin, että kansanjoukot ohittavat meidät ja ovat innokkaita ottamaan askelen eteenpäin ja siitä huolimatta toverimme eivät toimi kansanjoukkojen johtajina ja kulkevat tiettyjen takapajuisten ainesten hännillä heijastaen niiden mielipiteitä ja kaiken lisäksi erehtyen luulemaan niitä laajojen joukkojen mielipiteiksi.

Ottakaa kansanjoukkojen ajatukset ja keskittäkää ne, menkää sitten kansanjoukkojen luo, pitäkää hellittämättä kiinni näistä ajatuksista ja toteuttakaa ne johtamista koskevien oikeiden ajatusten muodostamiseksi – tällainen on johtamisen perusmenetelmä.

Puolueemme kaikessa käytännön työssä kaiken oikean johtamisen tulee tapahtua »joukoilta joukoille». Tämä tarkoittaa: otetaan kansanjoukkojen ajatukset (hajanaiset ja järjestelemättömät ajatukset) ja keskitetään ne (tutkimuksen kautta ne muutetaan keskitetyiksi ja järjestelmällisiksi ajatuksiksi), sitten mennään kansanjoukkojen luo sekä levitetään ja selitetään näitä ajatuksia siksi kunnes kansanjoukot omaksuvat ne ominaan, pidetään niistä kiinni ja muutetaan ne toiminnaksi ja näiden ajatusten paikkansapitävyys koetellaan tällaisessa toiminnassa. Sitten jälleen kerran keskitetään kansanjoukoilta saadut ajatukset ja jälleen kerran mennään kansanjoukkojen luo niin että ajatuksista pidetään hellittämättä kiinni ja ne toteutetaan. Ja näin edelleen yhä uudelleen ja uudelleen loputtomana spiraalina ajatusten tullessa kerta kerralta oikeammiksi, elinvoimaisemmiksi ja rikkaammiksi. Tämä on marxilaista tietoteoriaa. Meidän olisi mentävä kansanjoukkojen luo ja otettava niistä oppia, koottava niiden kokemukset paremmiksi, selkeästi ilmaistuiksi periaatteiksi ja menetelmiksi, tehtävä sitten valistustyötä kansanjoukkojen keskuudessa ja kehotettava niitä toteuttamaan näitä periaatteita ja menetelmiä käytännössä ongelmiensa ratkaisemiseksi ja niiden auttamiseksi saavuttamaan vapautumisen ja onnen.

Eräin paikoin johtoelimissämme on ihmisiä, joiden mielestä riittää kun vain johtohenkilöt tuntevat puolueen politiikan eikä ole tarpeen antaa sitä kansanjoukkojen tietoon. Tämä on yksi perussyistä siihen, että osaa työstämme ei kyetä tekemään hyvin.

Kaikissa joukkoliikkeissä meidän on tehtävä perustutkimus ja erittely aktiivisten kannattajien, vastustajien ja puolueettomien lukumäärästä emmekä saa päättää ongelmista subjektiivisesti ja perusteettomasti.

Missä tahansa paikassa kansanjoukot koostuvat yleensä kolmesta osasta, suhteellisen aktiivisista, keskinkertaisista ja suhteellisen takapajuisista. Johtajien on sen vuoksi osattava taitavasti yhdistää aktiivisten ainesten pieni määrä johdon ympärille ja nojauduttava niihin keskinkertaisten ainesten tason kohottamiseksi ja takapajuisten ainesten voittamiseksi puolelleen.

Osata taitavasti muuttaa puolueen politiikkaa kansanjoukkojen toiminnaksi, osata taitavasti saada ei vain johtavat kaaderit, vaan myös laajat joukot ymmärtämään ja hallitsemaan jokaisen liikkeen ja jokaisen taistelun, johon ryhdymme – tämä on marxilais-leniniläistä johtamistaitoa. Se on myös vedenjakaja, joka ratkaisee, teemmekö vai emmekö tee virheitä työssämme.

Miten aktiivinen tahansa johtoryhmä onkin, sen aktiivisuus merkitsee samaa kuin vain muutamien ihmisten hedelmätön ponnistelu, ellei se ole yhdistynyt kansanjoukkojen aktiivisuuteen. Toisaalta, jos kansanjoukot yksin ovat aktiivisia ilman voimakasta johtoryhmää niiden toimintaa asianmukaisesti organisoimassa, tällaista aktiivisuutta ei voida jatkaa pitkään tai viedä eteenpäin oikeaan suuntaan tai kohottaa korkealle tasolle.

Kansanjoukkojen harjoittama tuotanto, kansanjoukkojen edut, kansanjoukkojen kokemukset ja tunteet – näihin johtavien kaadereitten tulisi kiinnittää alituisesti huomiota.

Meidän olisi kiinnitettävä tarkkaa huomiota kansanjoukkojen hyvinvointiin aina maa- ja työongelmista polttoainetta, riisiä, ruokaöljyä ja suolaa koskeviin ongelmiin saakka… Kaikkien tällaisten joukkojen hyvinvointia koskevien ongelmien tulisi sisältyä päiväjärjestykseemme. Meidän olisi keskusteltava niistä, tehtävä ja toteutettava päätöksiä ja tarkistettava niiden tulokset. Meidän olisi autettava kansanjoukkoja ymmärtämään, että me edustamme niiden etuja, että elämämme on läheisesti sitoutunut niiden elämään. Meidän olisi näistä asioista lähtien autettava niitä ymmärtämään vielä korkeammat tehtävät, joita olemme esittäneet, vallankumouksellisen sodan tehtävät, niin että ne tulevat tukemaan vallankumousta ja levittämään sitä kautta maan, vastaamaan myötämielisesti poliittisiin vetoomuksiimme ja taistelemaan loppuun saakka vallankumouksessa saavutettavan voiton puolesta.

 

12 – POLIITTINEN TYÖ

 

Kiinassa ensi kertaa omaksuttu puolueen edustajien ja poliittisten osastojen järjestelmä muutti kokonaan näiden asevoimien luonteen.1) Puna-armeija, joka perustettiin v. 1927, ja nykyinen 8:s armeija ovat perineet tämän järjestelmän ja kehittäneet sitä.

Kansan vapautusarmeija on kehittänyt tarmokasta vallankumouksellista poliittista työtään, joka on tärkeä tekijä voiton saavuttamiseksi vihollisesta kansansodan pohjalla sekä armeijan ja kansan välisen yhtenäisyyden, päälliköiden ja sotilaiden välisen yhtenäisyyden sekä vihollisjoukkojen hajaannuttamisen periaatteiden pohjalla.

1)Tarkoittaa Kiinan kommunistisen puolueen ja kuomintangin yhteisesti organisoimia vallankumouksellisia asevoimia yhteistyövuosinaan ensimmäisen vallankumouksellisen kansalaissodan aikana (1924–27)

Tämä armeija on luonut kansansodalle välttämättömän poliittisen työn järjestelmän, jonka päämääränä on edistää yhtenäisyyttä sen omissa riveissä, yhtenäisyyttä ystävällismielisten armeijoiden kanssa ja yhtenäisyyttä kansan kanssa sekä hajaannuttaa vihollisvoimat ja varmistaa voitto taistelussa.

Poliittinen työ on kaiken taloudellisen työn sydänveri. Tämä pitää erityisesti paikkansa aikana, jolloin yhteiskunta- ja talousjärjestelmä on perusluonteisesti muuttumassa.

»Puolueosasto perustetaan komppanian pohjalle»; tämä on tärkeä syy siihen, että Puna-armeija on kyennyt käymään näin vaikeata taistelua hajoamatta.

Kolme perusperiaatetta ohjaa 8:n armeijan poliittista työtä. Ensimmäinen on upseeriston ja miehistön välisen yhtenäisyyden periaate, joka tarkoittaa feodaalisten tapojen hävittämistä perinpohjin armeijasta, ruumiillisten rangaistusten ja solvausten kieltämistä, tietoisen kurin luomista sekä myötä- ja vastoinkäymisten jakamista – tämän tuloksena koko armeija on kiinteän yhtenäinen. Toinen on armeijan ja kansan välisen yhtenäisyyden periaate, joka tarkoittaa sellaisen kurin ylläpitämistä, joka kieltää kansan etujen vähäisimmänkin loukkaamisen, valistustyön harjoittamista kansanjoukkojen keskuudessa, niiden organisoimista ja aseistamista, niiden taloudellisten taakkojen keventämistä sekä armeijaa ja kansaa vahingoittavien pettureiden ja heidän avustajiensa nujertamista - tämän tuloksena armeija on kiinteässä yhteydessä kansaan ja tervetullut kaikkialle. Kolmas on vihollisjoukkojen hajaannuttamisen ja sotavankien lempeän kohtelemisen periaate. Voittomme ei ole ainoastaan riippuvainen sotilaallisista operaatioistamme, vaan myös vihollisjoukkojen hajaannuttamisesta.

Armeijamme on noudatettava niitä oikeita periaatteita, jotka ohjaavat suhteita armeijan ja kansan, armeijan ja hallituksen, armeijan ja puolueen, upseeriston ja miehistön sekä sotilaallisen työn ja poliittisen työn välillä sekä kaadereitten keskeisiä suhteita eikä se saa koskaan tehdä sotaherramentaliteettia osoittavia virheitä. Upseerien on pidettävä hyvää huolta miehistään eivätkä he saa olla välinpitämättömiä miesten hyvinvoinnista tai turvautua ruumiilliseen rangaistukseen; armeijan on pidettävä hyvää huolta kansasta eikä se saa loukata sen etuja; armeijan on kunnioitettava hallitusta ja puoluetta eikä se saa »vaatia itsenäisyyttä».

Politiikkanamme japanilaisilta, nukkejoukoilta tai antikommunistisilta joukoilta otettuja vankeja kohtaan on vapauttaa heidät kaikki lukuun ottamatta niitä, jotka ovat joutuneet kansanjoukkojen katkeran vihan kohteiksi ja joiden on saatava kuolemantuomio ja joiden kuolemantuomion korkeammat viranomaiset ovat hyväksyneet. Vankien joukosta ne, jotka pakotettiin liittymään taantumusvoimiin, mutta jotka ovat enemmän tai vähemmän taipuvaisia vallankumoukseen, olisi voitettava suurin joukoin puolellemme toimimaan armeijamme palveluksessa. Loput olisi vapautettava, ja jos he taistelevat meitä vastaan ja joutuvat uudelleen vangeiksi, heidät olisi jälleen vapautettava. Meidän ei tulisi kohdella heitä loukkaavasti, ottaa heidän henkilökohtaista omaisuuttaan pois tai yrittää vaatia heitä julkisesti katumaan tekojaan, vaan meidän tulisi poikkeuksetta kohdella heitä vilpittömästi ja ystävällisesti. Tämän tulisi olla meidän politiikkanamme, olivatpa he miten taantumuksellisia tahansa. Se on erittäin tehokas tapa taantumusleirin eristämisessä.

Aseet ovat tärkeä tekijä, mutta eivät ratkaiseva tekijä sodassa; ratkaisevia ovat ihmiset, eivät esineet. Voimainmittely ei ole ainoastaan sotilaallisen ja taloudellisen voiman mittelyä, vaan myös ihmisen voiman ja moraalin mittelyä. Sotilaallisen ja taloudellisen voiman käyttämiseen tarvitaan välttämättä ihmisiä.

Atomipommi on paperitiikeri, jota amerikkalaiset taantumukselliset käyttävät ihmisten pelottelemiseksi. Se näyttää kauhistuttavalta, mutta tosiasiassa se ei sitä ele. Tietenkin atomipommi on joukkotuhoase, mutta sodan lopputuloksen ratkaisee kansa eikä yksi tai kaksi uutta asetyyppiä.

Sotilaat ovat armeijan perusta. Elleivät he ole edistyksellisen poliittisen hengen täyttämiä ja ellei tällaista henkeä vaalita edistyksellisen poliittisen työn avulla, on mahdotonta saavuttaa todellista yhtenäisyyttä upseeriston ja miehistön välillä, mahdotonta herättää niissä täysimittaista innostusta vastarintasotaan ja mahdotonta saada erinomaista perustaa koko teknisen välineistömme ja taktiikkamme tehokkaimmalle käytölle.

Puhtaasti sotilaallinen näkökanta on varsin pitkälle kehittynyt monien tovereiden keskuudessa Puna-armeijassa. Se ilmenee seuraavalla tavalla:

1. Nämä toverit pitävät sotilaallisia asioita ja politiikkaa toistensa vastakohtina ja kieltäytyvät myöntämästä, että sotilaalliset asiat ovat vain yksi keino poliittisten tehtävien täyttämisessä. Jotkut jopa sanovat: »Jos olette taitavia sotilaallisesti, olette tietenkin poliittisesti taitavia; ellette ole sotilaallisesti taitavia, ette voi olla poliittisestikaan taitavia» - tämä merkitsee askelta pitemmälle ja sotilaallisten asiain asettamista johtoasemaan politiikkaan nähden.

Ideologinen kasvatus on se avainasemassa oleva rengas, johon on tartuttava koko puolueen yhdistämisessä suuriin poliittisiin taisteluihin. Ellei näin tehdä, puolue ei voi täyttää mitään poliittisista tehtävistään.

Viime aikoina on tapahtunut heikkenemistä opiskelijoiden ja sivistyneistön keskuudessa tehtävässä ideologisessa ja poliittisessa työssä, ja eräitä epäterveitä suuntauksia on ilmaantunut. Eräät ihmiset näyttävät ajattelevan, ettei enää ole tarpeen tuntea huolta politiikasta tai synnyinmaan tulevaisuudesta ja ihmiskunnan ihanteista. Näyttää siltä kuin aikanaan viimeistä huutoa ollut marxilaisuus ei tätä nykyä olisi suurestikaan muodissa. Näiden suuntausten vastustamiseksi meidän on lujitettava ideologista ja poliittista työtämme. Sekä opiskelijoiden että sivistyneistön kuuluvien olisi opiskeltava uutterasti. Erikoisaineittensa opiskelun lisäksi heidän on edistettävä sekä ideologisesti että poliittisesti, mikä merkitsee, että heidän olisi opiskeltava ja tutkittava marxismi-leninismiä, ajankohtaisia tapahtumia ja politiikkaa. Oikeata poliittista näkökantaa vailla oleva on kuin ihminen ilman sielua....Kaikkien osastojen ja järjestöjen olisi otettava vastuu ideologisesta ja poliittisesta työstä. Tämä koskee kommunistista puoluetta, nuorisoliittoa, tätä työtä hoitavia hallinnonaloja ja varsinkin oppilaitosten johtajia ja opettajia.

Saatuaan poliittista kasvatusta Puna-armeijan sotilaat ovat kaikki tulleet luokkatietoisiksi ja oppineet perustiedot maanjaosta, poliittisen vallan perustamisesta, työläisten ja talonpoikien aseistamisesta ym. ja he kaikki tietävät taistelevansa itsensä, työväenluokan ja talonpojiston hyväksi. Tästä syystä he pystyvät valittamatta kestämään katkeran taistelun vaikeudet. Jokaisessa komppaniassa, pataljoonassa tai rykmentissä on sotilaiden komitea, joka edustaa sotilaiden etuja ja harjoittaa poliittista työtä ja joukkotyötä.

Valituksen aiheiden (vanhan yhteiskunnan ja taantumuksellisten työtätekevälle kansalle tekemien vääryyksien) esteetöntä esille tuomista ja kolmea tarkistusta (luokka-alkuperää, velvollisuuden täyttämistä ja taistelutahtoa) ajavan liikkeen oikea kehittäminen on suuresti kohottanut päälliköiden ja sotilaiden poliittisia tietoisuutta koko armeijassa sen taistellessa riistettyjen työtätekevien joukkojen vapautuksen, valtakunnallisen maareformin ja kansan yhteisen vihollisen, Tshiang Kaishekin rosvojoukon, tuhoamisen puolesta. Se on myös vahvistanut suuresti kaikkien päälliköiden ja sotilaiden lujaa yhtenäisyyttä kommunistisen puolueen johdolla. Tällä pohjalla armeija on saavuttanut entistä suuremman puhtauden riveissään, lujittanut kuria, levittänyt koulutusta koskevaa joukkoliikettä ja kehittänyt edelleen poliittista, taloudellista ja sotilaallista demokratiaansa täydellisen hyvin johdetulla ja järjestetyllä tavalla. Siten armeija on liittynyt yhdeksi mieheksi jokaisen myötävaikuttaessa ajatuksillaan ja voimallaan, siitä on tullut uhrauksia pelkäämätön ja aineellisista vaikeuksista selviytymään pystyvä armeija, joka osoittaa joukkomittaista sankarillisuutta ja uskallusta vihollisen tuhoamisessa. Tällainen armeija on oleva voittamaton.

Muutaman viime kuukauden aikana Kansan vapautusarmeija on melkein kokonaisuudessaan käyttänyt taistelujen väliaikoja laajamittaiseen koulutukseen ja lujittautumiseen. Tämä on toteutettu tarkoin ohjatulla, järjestetyllä ja demokraattisella tavalla. Niinpä se onkin herättänyt päälliköiden ja sotilaiden laajojen joukkojen vallankumouksellisen innon, saanut heidät käsittämään selkeästi sodan päämäärän, poistanut eräitä virheellisiä ideologisia suuntauksia ja epämieluisia ilmiöitä armeijasta, kasvattanut kaadereita ja sotilaita sekä lisännyt suuresti armeijan taistelutehoa. Tästä lähtien meidän on jatkettava tämän uudenlaisen ideologisen kasvatusliikkeen harjoittamista armeijassa, liikkeen, jolla on demokraattinen ja joukkoluonne.

Korkeakoulun (Japanilaisvastaisen sotilaallisen ja poliittisen korkeakoulun) opetuspolitiikkana on: luja ja oikea poliittinen suunta, ahkera ja yksinkertainen työtyyli sekä joustava strategia ja taktiikka. Nämä ovat kolme pääkohtaa japanilaisvastaisen vallankumouksellisen sotilaan kasvatuksessa. Näiden pääkohtien mukaisesti henkilökunta opettaa ja opiskelijat opiskelevat.

Kansakunnallamme on aina ollut perinteellinen kova taistelutyyli, jota meidän tulisi kehittää....Lisäksi kommunistinen puolue on aina puoltanut lujaa ja oikeata poliittista suuntausta.... Tämä suuntaus liittyy erottamattomasti kovaan taistelutyyliin. Ilman lujaa ja oikeata poliittista suuntausta on mahdotonta edistää kovaa taistelutyyliä. Ilman kovaa taistelutyyliä on mahdotonta pitää yllä lujaa ja oikeata poliittista suuntausta.

Olkaa yhtenäisiä, valppaita, vakavia ja vireitä.

(Japanilaisvastaisen sotilaallisen ja poliittisen korkeakoulun motto)

Tunnollisuus on asia, joka merkitsee todellakin paljon maailmassa, ja kommunistinen puolue on erittäin vaativainen tunnollisuuteen nähden.

 

13 – UPSEERIEN JA SOTAMIESTEN VÄLISET SUHTEET

 

Armeijamme on aina noudattanut kahta politiikkaa. Ensiksikin meidän on oltava säälimättömiä vihollisiamme kohtaan, meidän on kukistettava ja tuhottava heidät. Toiseksi meidän on oltava ystävällisiä omiamme kohtaan, kansaa, tovereitamme sekä ylempiämme ja alempiamme kohtaan ja liityttävä yhteen heidän kanssaan.

Olemme kotoisin maan joka kolkasta ja liittyneet yhteen yhteisen vallankumouksellisen tavoitteen vuoksi... Kaadereittemme on pidettävä huolta jokaisesta sotilaasta, ja kaikkien vallankumouksellisten riveihin kuuluvien on huolehdittava toisistaan, rakastettava ja autettava toisiaan.

Jokaisessa armeijan yksikössä on aloitettava liike kaadereitten tukemiseksi ja hyvän huolen pitämiseksi sotilaista kehottamalla kaadereita pitämään hyvää huolta sotilaista ja sotilaita tukemaan kaadereita. Heidän olisi puhuttava suoraan toistensa puutteellisuuksista ja virheistä ja oikaistava ne nopeasti. Tällä tavalla he voivat saavuttaa erittäin hyvän sisäisen yhtenäisyyden.

Monet ihmiset arvelevat väärien menetelmien johtavan kireisiin suhteisiin upseerien ja sotamiesten välillä sekä armeijan ja kansan välillä, mutta sanon heille aina, että kysymys on perusasenteesta (eli perusperiaatteesta), kunnioituksesta sotilaita ja kansaa kohtaan. Juuri tästä asenteesta johtuu erilainen politiikka, erilaiset menetelmät ja muodot. Jos poikkeamme tästä asenteesta, silloin politiikka, menetelmät ja muodot tulevat varmasti olemaan virheellisiä, ja suhteet upseerien ja sotamiesten välillä sekä armeijan ja kansan välillä ovat varmasti epätyydyttäviä. Armeijassa tekemämme poliittisen työn kolme pääperiaatetta ovat: ensiksikin upseerien ja sotamiesten välinen yhtenäisyys, toiseksi armeijan ja kansan välinen yhtenäisyys ja kolmanneksi vihollisvoimien hajaannuttaminen. Soveltaaksemme tehokkaasti näitä periaatteita meidän on otettava lähtökohdaksi tämä perusasenne, kunnioitus sotilaita ja kansaa kohtaan ja kunnioitus aseensa laskeneiden sotavankien ihmisarvoa kohtaan. Ne, jotka pitävät kaikkea tätä teknisenä kysymyksenä eikä perusasennetta koskevalla kysymyksenä, ovat todellakin väärässä, ja heidän olisi oikaistava käsityksensä.

Kommunistien täytyy käyttää demokraattisia vakuuttamis- ja kasvatusmenetelmiä työtätekevän kansan keskuudessa toimiessaan eivätkä he missään nimessä saa turvautua komentelemiseen tai pakottamiseen. Kiinan kommunistinen puolue pitää uskollisesti kiinni tästä marxilais-leniniläisestä periaatteesta.

Tovereittemme on ymmärrettävä, että ideologian uudelleen muovaileminen edellyttää pitkäaikaista, kärsivällistä ja uutteraa työtä, eivätkä he saa yrittää muuttaa ihmisten ideologiaa, joka on muotoutunut elämän vuosikymmenien kuluessa, esittämällä muutamia luentoja tai pitämällä muutamia kokouksia. Vakuuttaminen, ei pakottaminen, on ainoa tapa saada heidät vakuuttuneiksi. Pakottaminen ei koskaan johda heidän vakuuttumiseensa. Yksinkertaisesti ei käy päinsä yrittää vakuuttaa heitä pakolla. Tällainen menetelmä on luvallinen vihollisen ollessa kysymyksessä, mutta ehdottomasti luvaton tovereiden tai ystävien kohdalla.

Meidän on tehtävä ero vihollisen ja itsemme välillä emmekä saa omaksua antagonistista kantaa tovereihin ja kohdella heitä kuin vihollista. Sanoessaan mielipiteensä jokaisen on tunnettava palavaa halua suojella kansan asiaa ja kohottaa sen poliittista tietoisuutta, eikä hän saa olla pilkallinen tai hyökkäilevä.

 

14 - ARMEIJAN JA KANSAN VÄLISET SUHTEET

 

Armeijan on tultava yhdeksi kokonaisuudeksi kansan kanssa, jotta kansa pitäisi sitä omana armeijanaan. Tällainen armeija on oleva voittamaton,,,,

Jokaista toveria on autettava ymmärtämään, että mikäli nojaudumme kansaan, uskomme lujasti kansanjoukkojen ehtymättömään luovaan voimaan ja tästä johtuen luotamme ja liitymme niihin, silloin pystymme selviytymään kaikista vaikeuksista eikä mikään vihollinen voi meitä murskata, kun taas me voimme murskata minkä vihollisen tahansa.

Minne tahansa toverimme menevätkin, heidän on luotava hyvät suhteet joukkoihin, huolehdittava niistä ja autettava niitä selviytymään vaikeuksistaan. Meidän on liityttävä yhteen kansanjoukkojen kanssa; mitä suurempaan osaan joukoista liitymme, sitä parempi.

Vapautetuilla alueilla armeijan on tuettava hallitusta ja huolehdittava kansasta, kun taas demokraattisten hallitusten on johdettava kansaa armeijan tukemistyössä ja Japania vastaan taistelevien sotilaiden perheiden ensisijaisessa huoltamisessa. Tällä tavalla armeijan ja kansan väliset suhteet muuttuvat yhä paremmiksi.

Hallituksen tukemisen ja kansasta huolehtimisen tehtävä olisi hoidettava armeijassa jokaisen päällikön ja sotilaan ideologisen kasvatuksen avulla, jotta he kaikki ymmärtäisivät perusteellisesti sen tärkeyden. Mikäli armeija omalta osaltaan suorittaa hyvin tämän työn, paikallishallitus ja kansa tulevat myös parantamaan suhteitaan armeijaan.

Näiden kampanjoiden1) kuluessa armeijan omalta osaltaan ja puolueen ja hallituksen omaltaan olisi perusteellisesti tutkittava vuoden 1943 puutteellisuuksia ja virheitä sekä oikaistava ne päättäväisesti v. 1944. Tästä lähtien tällaisiin kampanjoihin olisi ryhdyttävä kaikkialla jokaisen kuuvuoden ensimmäisenä kuukautena ja niiden aikana lupaukset »tukea hallitusta ja huolehtia kansasta» sekä »tukea armeijaa ja huoltaa ensisijaisesti Japania vastaan taistelevien sotilaiden perheitä» olisi luettava julki kerran toisensa jälkeen, ja kansanjoukkojen edessä olisi esitettävä toistuvaa itsekritiikkiä kaikesta tukialueilla olevien sotajoukkojen omavaltaisesta käyttäytymisestä puolueen tai hallituksen henkilöstöä kohtaan tai siviiliväestöä kohtaan tai kaikesta puolueen tai hallituksen henkilöstön tai siviiliväestön osoittamasta riittämättömästä huolenpidosta sotajoukkoja kohtaan (kunkin osapuolen arvostellessa itseään eikä muita), jotta nämä puutteellisuudet ja virheet voitaisiin perinpohjin korjata

(1)Tarkoittaa kampanjoita "hallituksen tukemiseksi ja kansasta huolehtimiseksi" sekä "armeijan tukemiseksi ja Japania vastaan taistelevien sotilaiden perheiden ensisijaiseksi huoltamiseksi")

(Levittäkää kampanjoita vuokrien alentamiseksi, tuotannon lisäämiseksi sekä "hallituksen tukemiseksi ja kansasta huolehtimiseksi" tukialueilla)

 

15 – DEMOKRATIA KOLMELLA PÄÄALALLA

 

Armeijassa olisi pantava toimeen asianmukainen demokratisointi pääasiassa tekemällä loppu tyrannisointina ja ruumiillisina rangaistuksina ilmenevistä feodaalisista tavoista ja saamalla upseerit ja sotamiehet jakamaan keskenään niin myötä- kuin vastoinkäymisetkin. Kun näin on tehty, armeijan taisteluteho kasvaa suuresti ja me pystymme epäilemättä kestämään tämän pitkän, julman sodan.

Puolueen esittämää osaa lukuun ottamatta on syynä siihen, että Puna-armeija on kyennyt pitämään edelleen puolia” näin kehnoista aineellisista edellytyksistä ja näin usein tapahtuneista taisteluista huolimatta, sen harjoittama demokratia. Upseerit eivät lyö sotamiehiä, upseerit ja sotamiehet saavat tasaveroisen kohtelun, sotamiehet voivat vapaasti pitää kokouksia ja sanoa sanottavansa, vähäpätöisistä muodollisuuksista on tehty loppu ja tilit ovat kaikkien tarkasteltavina… Kiinassa armeija tarvitsee demokratiaa yhtä paljon kuin kansakin. Demokratia armeijassamme on tärkeä ase pohjan pudottamiseksi feodaaliselta palkkasotilasarmeijalta. Armeijamme yksiköissä tehtävän poliittisen työn menettelytapana on rivimiesten, päälliköiden ja kaikkien toimihenkilöiden herättäminen koko laajuudessa, jotta saavutettaisiin kolme päätavoitetta keskitetyn johdon alaisen demokraattisen liikkeen avulla, nimittäin korkeatasoinen poliittinen yhtenäisyys, paremmat elinehdot sekä Paremmat elinehdot sekä parempi sotilaallinen tekniikka ja taktiikka.

Armeijamme yksiköissä parhaillaan innostuneesti toteutettavan Kolmen tarkistuksen ja Kolmen parannuksen1)
tarkoituksena on saavuttaa kaksi ensimmäistä näistä tavoitteista poliittisen ja taloudellisen demokratian menetelmillä. Taloudellisen demokratian alalla on sotilaiden valitsemiselle edustajille taattava oikeus avustaa (mutta ei ohittaa) komppanian johtoa komppanian muonavarojen ja ruokailun hoitamisessa. Sotilaallisen demokratian alalla on koulutuskausina harjoitettava keskinäistä opetusta upseerien ja sotilaiden välillä sekä sotilaiden omassa keskuudessa, ja taistelukausina rintamalla olevien komppanioiden on pidettävä erilaisia sekä suuria että pieniä kokouksia. Komppanian johdon ohjauksena rivimiehet olisi herätettävä pohtimaan, miten hyökätään vihollisen asemiin ja vallataan ne ja miten suoritetaan muita taistelutehtäviä. Kun taistelu kestää useita päiviä, olisi pidettävä useita tällaisia kokouksia. Tällaista sotilaallista demokratiaa harjoitettiin menestyksekkäästi Panlungin taistelussa Pohjois-Shensissä ja Shihtshiatshuangin taistelussa Shansi-Tshahar-Hopein alueella. On tullut todistetuksi, että tämä käytäntö voi olla vain hyödyksi eikä aiheuta minkäänlaista vahinkoa.

1) ”Kolme tarkistusta” ja ”Kolme parannusta” muodostivat puolueen lujittamiseen ja armeijassa suoritettavaan ideologiseen kasvatukseen tähdänneen tärkeän liikkeen, jonka puolueemme toteutti maareformin yhteydessä kansan vapautussodan aikana. Paikallishallinnossa ja -järjestöissä ”Kolme tarkistusta” tarkoitti luokka-alkuperän, ideologian ja työtyylin tarkistamista; aseellisissa yksiköissä tarkistukset koskivat luokka-alkuperää, velvollisuuden täyttämistä ja taistelutahtoa. ”Kolme parannusta” tarkoitti järjestöllistä lujittumista, ideologista kasvatusta ja työtyylin oikaisemista.

Nykyisessä suuressa taistelussa Kiinan kommunistinen puolue edellyttää, että kaikki sen johtoelimet ja kaikki sen jäsenet ja kaaderit osoittavat mitä suurinta aktiivisuutta, mikä yksin voi taata voiton. Tämän aktiivisuuden tulee ilmetä konkreettisesti johtoelinten, kaadereitten ja puolueen rivijäsenten kyvyssä tehdä luovaa työtä, heidän vastuuvalmiudessaan, runsaassa työtarmossaan, rohkeudessaan ja kyvyssään esittää kysymyksiä, ilmaista mielipiteitä ja arvostella epäkohtia sekä toverillisessa valvonnassa, jota harjoitetaan johtoelimiin ja johtaviin kaadereihin nähden. Muussa tapauksessa em. aktiivisuus on tyhjänpäiväinen sana. Mutta tällaisen aktiivisuuden harjoittaminen on riippuvaista puolue-elämän demokratisoitumisesta. Sitä ei voida saada vaikuttamaan, ellei puolue-elämässä ole kylliksi demokratiaa. Vain demokratian vallitessa voidaan kyvykkäitä ihmisiä saada esiin suurin määrin.

Jokaisen tulisi saada sanoa sanottavansa, olipa hän kuka tahansa, mikäli hän ei kuulu vihamielisiin aineksiin eikä esitä pahansuopia hyökkäilyjä, eikä ole väliä, vaikka hän sanoisikin jotakin väärin. Kaikilla tasoilla johtajien velvollisuutena on kuunnella muita. On noudatettava kahta periaatetta:

 

1) Sano kaikki tiedossani oleva ja sano se varauksetta;

2) Älä moiti puhujaa, vaan ota hänen sanansa varoituksena. Ellei periaatetta »Älä moiti puhujaa» noudateta aidosti ja teeskentelemättömästi, tuloksena ei voi olla »Sano kaikki tiedossasi oleva ja sano se varauksetta».

Puolueessa on harjoitettava kasvatusta demokratiaan, jotta jäsenet voivat ymmärtää demokraattisen elämän merkityksen, demokratian ja sentralismin välisen suhteen merkityksen ja miten demokraattista sentralismia olisi toteutettava käytännössä. Vain tällä tavoin voimme todella laajentaa demokratiaa puolueen piirissä ja samalla välttää yltiödemokratiaa ja kurin hävittävää holtittomuutta.

Sekä armeijassa että paikallisissa järjestöissä puolueen sisäisen demokratian tarkoituksena on kurin lujittaminen ja taistelutehon lisääminen eikä niiden heikentäminen.

Teorian piirissä on hävitettävä yltiödemokratian juuret. Ensinkin olisi huomautettava, että yltiödemokratian vaara on siinä, että se vahingoittaa puolueorganisaatiota tai jopa tuhoaa sen kokonaan sekä heikentää puolueen taistelukykyä tai jopa hävittää sen kokonaan ja tekee puolueen kykenemättömäksi täyttämään taistelutehtäviään ja aiheuttaa siten vallankumoukselle tappion. Seuraavaksi olisi huomautettava, että yltiödemokratian lähteenä on pikkuporvariston individualistinen kurin kammoksuminen. Kun tämä ominaispiirre tuodaan puolueen piiriin, se kehittyy poliittisesti ja järjestöllisesti yltiödemokraattisiksi aatteiksi. Nämä aatteet ovat täydellisessä ristiriidassa proletariaatin taistelutehtävien kanssa.

 

16 – KASVATUS JA SOTILAIDEN KOULUTUS

 

Kasvatuspolitiikkamme on saatava jokainen opetusta nauttima kehittymään moraalisesti, älyllisesti ja fyysisesti ja tulemaan sekä sosialistisesti tietoiseksi että sivistyneeksi työntekijäksi.

Mitä tulee kaadereitten kasvattamiseen niin työpaikoilla kuin heille tarkoitetuissa kouluissakin, siinä olisi vakiinnutettava politiikaksi tämän kasvatuksen keskittäminen Kiinan vallankumouksen käytännöllisten ongelmien tutkiminen sekä marxismi-leninismin perusperiaatteiden käyttäminen oppaana; metodi tutkia marxismi-leninismiä staattisesti ja eristettynä on hylättävä.

Tärkein kysymys sotakoululle on johtajan ja opettajien valitseminen ja kasvatuspolitiikan omaksuminen.

Sadan ihmisen koulua ei varmasti voida hoitaa hyvin, jos sillä ei ole usean tai kymmenkunnan ihmisen johtoryhmää, joka on muodostettu tosiasiallisten olosuhteiden mukaisesti (eikä koottu yhteen keinotekoisesti) ja koostuu kaikkein aktiivisimmista, rehdeimmistä ja valppaimmista opettajista, muusta henkilökunnasta ja opiskelijoista.

Armeijamme kaikkien upseerien ja sotilaiden on parannettava sotilaallista taitoaan, marssittava rohkeasti eteenpäin kohti varmaa voittoa sodassa sekä tuhottava kaikki viholliset päättäväisesti, perinpohjin, kokonaan ja täydellisesti.

Yhtä suurta huomiota olisi kiinnitettävä juuri alkaneen yksivuotisen lujittautumis- ja koulutusohjelman sotilaalliseen ja poliittiseen puoleen, ja molemmat puolet olisi yhdennettävä. Aluksi olisi tähdennettävä poliittista puolta, upseerien ja sotamiesten välisten suhteitten parantamista, sisäisen yhtenäisyyden lisäämistä ja innostuksen kohottamista korkealle tasolle kaaderi- ja sotilasjoukkojen keskuudessa. Vain siten sotilaallinen lujittautuminen ja koulutus sujuu kitkattomasti ja saavuttaa parempia tuloksia.

Mitä koulutusmenetelmään tulee, meidän olisi kehitettävä joukkomittainen koulutusliike, jossa upseerit opettavat sotilaita, sotilaat opettavat upseereita ja sotilaat opettavat toisiaan.

Tunnuslauseenamme armeijan kouluttamisessa on: »Upseerit opettavat sotilaita, sotilaat opettavat upseereita ja sotilaat opettavat toisiaan.» Sotilailla on runsaasti käytännön taistelukokemusta. Upseerien olisi otettava oppia sotilaista, ja kun he ovat omaksuneet muiden ihmisten kokemuksia, heistä tulee entistä kyvykkäämpiä.

Mitä koulutuskursseihin tulee, päätavoitteena tulisi olla edelleen ampumataidon, pistintaistelun, kranaatinheiton yms., teknisen tason kohottaminen ja toissijaisella tavoitteena tulisi olla taktisen tason kohottaminen samalla kun olisi pantava erityistä painoa yöoperaatioihin.

 

17 – KANSAN PALVELEMINEN

 

Meidän on oltava vaatimattomia ja harkitsevia, varottava pöyhkeyttä ja äkkipikaisuutta sekä palveltava Kiinan kansaa koko sydämestämme...

Lähtökohtanamme on se, että palvelemme kansaa varauksettomasti emmekä hetkeksikään eroa kansanjoukoista, menettelemme kaikissa tapauksissa kansan etuja ajatellen eikä omaa etua tai jonkin pienen ryhmän etuja ajatellen ja samastamme vastuumme kansalle vastuuseemme puolueen johtoelimille.

Valtionelinten on harjoitettava demokraattista sentralismia, niiden on nojauduttava kansanjoukkoihin ja niiden henkilökunnan on palveltava kansaa.

Toveri Bethunen henki, hänen täydellinen omistautumisensa muille ajattelematta lainkaan itseään ilmeni hänen työssä osoittamassaan rajattomassa vastuuntunnossa ja hänen rajattomassa lämminsydämisyydessään kaikkia tovereita ja kansaa kohtaan. Jokaisen kommunistin on otettava oppia hänestä.

Meidän kaikkien on opittava ehdottoman epäitsekkyyden henki häneltä. Jokainen, jolla on tämä henki, voi olla hyvin hyödyllinen kansalle. Ihmisen kyvykkyys voi olla suuri tai pieni, mutta jos hänellä on tämä henki, hän on jo jalo ja puhdas, moraaliltaan turmeltumaton ja vulgäärien etujen yläpuolella oleva ihminen, kansalle arvokas ihminen.

Kommunistinen puolueemme sekä puolueemme johtama 8:s ja Uusi 4:s armeija ovat vallankumouksen pataljoonia, Nämä pataljoonamme ovat kokonaan omistautuneet kansan vapauttamiselle ja työskentelevät täysin kansan etujen hyväksi.

Kaikki kaaderimme, olipa heidän arvoasteensa mikä tahansa, ovat kansan palvelijoita, ja mitä tahansa teemme, se tapahtuu kansan palvelemiseksi. Kuinka voimme silloin olla haluttomia hylkäämään minkä tahansa huonoista puolistamme?

Velvollisuutenamme on pitää itseämme vastuunalaisina kansalle. Jokaisen sanan, jokaisen teon ja jokaisen poliittisen toimenpiteen on oltava kansan etujen mukainen, ja mikäli virheitä ilmenee ne on oikaistava – tätä tarkoittaa vastuunalaisuus kansalle.

Missä on taistelua, siellä on uhrautumista, ja kuolema on tavallinen tapahtuma. Mutta me pidämme kansan edut ja suuren enemmistön kärsimykset sydämellämme, ja kun me kuolemme kansan puolesta, se on arvokas kuolema. Meidän tulisi kuitenkin tehdä parhaamme välttääksemme tarpeettomia uhrauksia.

Kaikkien ihmisten on kuoltava, mutta kuolema voi olla merkitykseltään vaihteleva. Muinainen kiinalainen kirjailija Szuma Tshien sanoi: »Vaikka kuolema tuleekin yhtäläisesti kaikkien ihmisten osaksi, se saattaa olla painavampi kuin Taivuori tai keveämpi kuin höyhen.» Kuolema kansan puolesta on painavampi kuin Taivuori, mutta työskentely fasistien hyväksi ja kuolema riistäjien ja sortajien puolesta on keveämpi kuin höyhen.

 

18 - ISÄNMAALLISUUS JA KANSAINVÄLISYYS

 

Voiko kommunisti, joka on internationalisti, olla samalla isänmaanystävä? Mielestämme hän ei ainoastaan voi, vaan hänen täytyy olla. Isänmaallisuuden konkreettinen sisältö määräytyy historiallisten olosuhteiden mukaan. On japanilaisten hyökkääjien ja Hitlerin »isänmaallisuutta» ja on meidän isänmaallisuuttamme. Kommunistien on vastustettava päättäväisesti japanilaisten hyökkääjien ja Hitlerin »isänmaallisuutta». Japanin ja Saksan kommunistit ovat tappion kannalla maittensa käymiin sotiin nähden. Tappion aikaansaaminen japanilaisille hyökkääjille ja Hitlerille kaikin mahdollisin keinoin on Japanin ja Saksan kansojen edun mukaista, ja mitä täydellisempi tappio on, sitä parempi… Sillä japanilaisten hyökkääjien ja Hitlerin aloittamat sodat vahingoittavat heidän kotimaansa kansaa samoin kuin kansaa koko maailmassa. Kiinan tapaus on on kuitenkin erilainen, koska se on hyökkäyksen uhri.  Kiinalaisten kommunistien onkin sen vuoksi yhdistettävä isänmaallisuus kansainvälisyyteen. Olemme yhtaikaa internationalisteja ja isänmaanystäviä, ja tunnuksenamme on: »Taistelkaa synnyinmaan puolustamiseksi hyökkääjiä vastaan.» Meille tappiokanta on rikos, ja pyrkiminen voittoon Vastarintasodassa on väistämätön velvollisuus. Sillä vain taistelemalla synnyinmaan puolesta voimme lyödä hyökkääjät ja saavuttaa  kansallisen vapautuksen.  Ja vain kansallisen vapautuksen saavuttamisen kautta proletariaatin ja muiden työtätekevien on mahdollista saavuttaa oma vapautumisensa. Kiinan voitto ja maahan hyökänneiden imperialistien tappio auttavat muiden maiden kansoja. Siten kansallisissa vapautussodissa isänmaallisuus on sovellettua kansainvälisyyttä.

Mitä on tämä henki, joka saa ulkomaalaisen epäitsekkäästi ottamaan Kiinan kansan vapautuksen asian omakseen? Se on kansainvälisyyden henkeä, kommunismin henkeä, josta jokaisen kiinalaisen kommunistin on otettava oppia... Meidän on liityttävä yhteen kaikkien kapitalististen maiden proletariaatin kanssa, Japanin, Britannian, Yhdysvaltain, Saksan, Italian ja kaikkien muiden kapitalististen maiden proletariaatin kanssa ennen kuin on mahdollista kukistaa imperialismi, vapauttaa meidän kansakuntamme ja kansamme ja vapauttaa maailman muut kansakunnat ja kansat. Tämä on meidän kansainvälisyyttämme, kansainvälisyyttä, jolla vastustamme ahdasta kansallismielisyyttä ja ahdasta isänmaallisuutta.

Sorrettu kansa nojautuu taistelussa täydellisen vapautuksen puolesta ennen kaikkea omaan kamppailuunsa ja sitten, vasta sitten, kansainväliseen apuun. Omassa vallankumouksessaan voiton saaneen kansan olisi autettava vielä vapautumisensa puolesta taistelevia kansoja. Tämä on kansainvälinen velvollisuutemme.

Sosialistiset maat ovat kokonaan uudenlaisia valtioita, joissa riistävät luokat on kukistettu ja työtätekevä kansa on vallassa. Näiden maiden välisissä suhteissa toteutetaan kansainvälisyyden ja isänmaallisuuden yhdentämisen periaatetta. Yhteiset edut ja yhteiset ihanteet sitovat meidät läheisesti yhteen.

Sosialistiseen leiriin kuuluvien maiden kansojen olisi liityttävä yhteen, Aasian, Afrikan ja latinalaisen Amerikan maiden kansojen olisi liityttävä yhteen, kaikkien maanosien kansojen olisi liityttävä yhteen, kaikkien rauhaarakastavien maiden olisi liityttävä yhteen ja kaikkien USA:n aggression, valvonnan, intervention tai tyrannian alaisina olevien maiden olisi liityttävä yhteen ja muodostettava näin mitä laajin yhteisrintama USA:n imperialistisen hyökkäys- ja sotapolitiikan vastustamiseksi ja maailmanrauhan puolustamiseksi.

Asiat kehittyvät lakkaamattomasti. Vuoden 1911 vallankumouksesta on kulunut vain 45 vuotta, mutta Kiinan kasvot ovat täydellisesti muuttuneet. Toisen 45-vuotiskauden kuluttua, toisin sanoen, vuonna 2001 eli 21. vuosisadan alussa, Kiina on kokenut vieläkin suuremman muutoksen. Silloin siitä on tullut voimakas sosialistinen teollisuusmaa. Ja näin asian tulee ollakin. Kiina on maa, jonka pinta-ala on 9.600.000 neliökilometriä ja asukasmäärä 600 miljoonaa, ja sen olisi pitänyt antaa suurempi panos ihmiskunnan hyväksi. Pitkän ajanjakson aikana sen panos on ollut aivan liian pieni. Tästä olemme pahoillamme.

Mutta meidän on oltava vaatimattomia – ei ainoastaan nyt, vaan myös 45 vuoden kuluttua tästä päivästä. Meidän olisi aina oltava vaatimattomia. Kansainvälisissä suhteissamme meidän kiinalaisten olisi päästävä suurvalta-chauvinismista päättäväisesti, perinpohjin, kokonaan ja täydellisesti.

Emme saa koskaan omaksua pöyhkeätä suurvalta-chauvinismin asennetta ja tulla itserakkaiksi vallankumouksemme voiton ja rakennustyömme erinäisten saavutusten vuoksi. Jokaisella kansakunnalla, niin suurella kuin pienelläkin, on vahvat ja heikot puolensa.

 

19 - VALLANKUMOUKSELLINEN SANKARILLISUUS

 

Tällä armeijalla on lannistumaton henki ja se on lujasti päättänyt voittaa kaikki viholliset ja olla antamatta koskaan periksi. Olivatpa vaikeudet ja vastukset millaiset tahansa, niin kauan kuin yksikin mies on jäljellä, hän tulee jatkamaan taistelua.

Saattakaa taistelutyylinne täysin vaikuttamaan – rohkeana taistelussa, uhrauksia pelkäämättä, väsymystä pelkäämättä ja yhtäjaksoisesti taistellen (toisin sanoen, käyden perättäistä taisteluja lyhyessä ajassa levähtämättä).

Tuhannet ja taas tuhannet marttyyrit ovat sankarillisesta uhranneet henkensä kansan puolesta; pitäkäämme heidän lippunsa korkealla ja marssikaamme eteenpäin heidän verensä punaamaa tietä!

Olkaa päättäväisiä, älkää pelätkö uhrauksia ja selviytykää kaikista vaikeuksista saavuttaaksenne voiton.

Kriittisellä hetkellä Pohjoisen sotaretken kuluessa... Kuomintangin viranomaisten omaksuma petoksellinen ja taantumuksellinen »puoluepuhdistuksen» ja verilöylyjen politiikka ajoi karille tämän kansallisen yhteisrintaman – kuomintangin, kommunistisen puolueen ja kaikkien kansanryhmien yhteisrintaman, joka edusti Kiinan kansan vapautuksen asiaa – ja koko sen vallankumouksellisen politiikan... Sen jälkeen yhtenäisyyden tilalle tuli kansalaissota, demokratian tilalle diktatuuri ja valontäyteisen Kiinan tilalle tuli pimeyden peittämä Kiina. Mutta Kiinan kommunistinen puolue ja Kiinan kansa eivät olleet pelotettavissa eikä niitä voitettu enempää kuin tuhottukaan. Ne nousivat maasta, pyyhkivät veren pois, hautasivat kaatuneet toverinsa ja ryhtyivät taas taisteluun. Pitäen vallankumouksen suuren lipun korkealla ne nousivat aseelliseen vastarintaan ja perustivat laajalle alueelle Kiinassa kansanhallituksia, toteuttivat maareformin ja loivat kansanarmeijan – Kiinan puna-armeijan – sekä säilyttivät Kiinan kansan vallankumoukselliset voimat ja laajensivat niitä.

Teillä on monia hyviä ominaisuuksia ja olette tehneet suuria palveluksia, mutta teidän on aina muistettava välttää itserakkautta. Te olette kaikkien kunnioittamia, ja aivan syystä, mutta tämä johtaa helposti itserakkauteen. Jos muututte itserakkaiksi, jos ette ole vaatimattomia ja lakkaatte ponnistelemasta ja jos ette kunnioita muita, jos ette kunnioita kaadereita ja kansanjoukkoja, silloin ette enää ole sankareita ja esikuvia. Tällaisia ihmisiä on ollut aikaisemmin, ja toivon, että te ette seuraa heidän esimerkkiään.

Taistelussa vihollisen tuhoamiseksi ja teollisuus- ja maataloustuotannon saattamiseksi entiselleen ja lisäämiseksi olette voittaneet monia vaikeuksia ja vastuksia sekä osoittaneet valtavan suurta rohkeutta, viisautta ja aloitekykyä. Olette esikuvia koko Kiinan kansakunnalle, kansan asian voitollisen etenemisen selkäranka kaikilla aloilla, kansanhallituksen tukipylväitä ja siltoja, jotka yhdistävät kansanhallituksen laajoihin joukkoihin.

Meillä, Kiinan kansakunnalla, on rohkeutta taistella vihollista vastaan viimeiseen veripisaraamme saakka, päättäväisyyttä saada menetetty alue takaisin omilla ponnistuksillamme ja kyky seisoa omilla jaloillamme kansakuntien perheessä.

 

20 - MAAMME RAKENTAMINEN AHKERUUDEN JA SÄÄSTÄVÄISYYDEN AVULLA

 

Meidän on huolehdittava siitä, että kaikki kaaderimme ja koko kansamme pitävät alituiseen mielessään, että maamme on suuri sosialistinen maa, mutta taloudellisesti takapajuinen ja köyhä maa, ja että tämä on hyvin suuri ristiriita. Kiinan saattamiseen rakkaaksi ja voimakkaaksi tarvitaan useiden vuosikymmenien voimaperäistä ponnistelua, joka sisältää mm. sen, että pyritään harjoittamaan tarkkaa taloudellisuutta ja vastustamaan tuhlausta, toisin sanoen, politiikkaa, jonka mukaan maatamme rakennetaan ahkeruuden ja säästäväisyyden avulla.

Ahkeruutta ja säästäväisyyttä olisi harjoitettava tehtaiden ja kauppojen ja kaikkien valtion omistamien, osuuskunnallisten ja muiden yritysten hoidossa. Ahkeruuden ja säästäväisyyden periaatetta olisi noudatettava kaikessa. Tämä taloudellisuuden periaate on yksi sosialistisen taloustieteen perusperiaatteista. Kiina on suuri maa, mutta se on yhä hyvin köyhä. Kiinan vaurastuttamiseen menee useita vuosikymmeniä. Vielä sittenkin meidän on yhä noudatettava ahkeruuden ja säästäväisyyden periaatetta. Mutta erityisesti tulevan muutaman vuosikymmenen aikana, nykyisen 5-vuotissuunnitelmien sarjan aikana, meidän on ajettava ahkeruuden ja säästäväisyyden asiaa, meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota taloudellisuuteen. Missä tahansa satumme olemaan, meidän on pidettävä suuressa arvossa työvoima- ja materiaalivarojamme emmekä saa olla lyhytnäköisiä ja heittäytyä tuhlaavaisiksi ja ylellisiksi.

Missä tahansa olemmekin, meidän on aivan ensimmäisestä työvuodestamme lähtien pidettävä mielessämme monet tulevat vuodet, pitkällinen sota, jota on pidettävä yllä, vastaoffensiivi sekä jälleenrakennustyö vihollisen tultua karkotetuksi. Toisaalta on aina vältettävä tuhlausta tai ylellisyyttä ja toisaalta tuotantoa on laajennettava aktiivisesti. Aikaisemmin eräin paikoin ihmiset kärsivät varsin paljon siksi, että he eivät olleet kaukokatseisia ja laiminlöivät taloudellisuuden työvoima- ja materiaalivaroissa sekä tuotannon laajentamisen. Siinä on opetus, ja siihen on kiinnitettävä huomiota.

Tämän (maataloustuotannon ja pikkukaupunkien teollisuustuotannon) kuntoonpalautus- ja kehitystyön nopeuttamiseksi meidän on feodaalijärjestelmän poistamiseksi käymämme taistelun kuluessa tehtävä parhaamme kaikkien hyödyllisten tuotanto- ja toimeentulovälineiden säilyttämiseksi, ryhdyttävä päättäväisiin toimenpiteisiin sen estämiseksi, ettei kukaan hävitä tai tuhlaa niitä, vastustettava ylellistä syömistä ja juomista sekä kiinnitettävä huomiota säästäväisyyteen ja taloudellisuuteen.

Säästäväisyyden tulisi olla johtavana periaatteena valtiontaloutemme menoissa. Kaikille valtion työntekijöille olisi tehtävä selväksi, että lahjominen ja tuhlaus ovat erittäin suuria rikoksia. Kampanjamme lahjomista ja tuhlausta vastaan ovat jo saavuttaneet joitakin tuloksia, mutta ponnisteluja tarvitaan edelleen. Tilinpitojärjestelmämme johtavana periaatteena tulee olla jokaisen mahdollisen kolikon säästäminen sotaponnistelun, vallankumouksellisen asian ja taloudellisen rakennustyömme hyväksi.

Viime aikoina on monien henkilöstöömme kuuluvien keskuudessa ilmennyt muuan vaarallinen taipumus – haluttomuus jakaa niin ilot kuin vaikeudetkin kansanjoukkojen kanssa, huolehtiminen henkilökohtaisesta maineesta ja hyödystä. Tämä on varsin paha asia. Yksi tapa sen voittamiseen on yksinkertaistaa organisaatioitamme tuotannon lisäämiseksi ja taloudellisuuden harjoittamiseksi käymämme kampanjan kuluessa ja siirtää kaadereita alempiin portaisiin, niin että huomattava määrä heistä tulee palaamaan tuotannolliseen työhön.

Armeijan omaa ylläpitoaan varten harjoittama tuotanto ei ole ainoastaan parantanut armeijan toimeentuloehtoja ja keventänyt kansan taakkaa mahdollistaen siten armeijan laajentamisen edelleen. Lisäksi sillä on ollut monia välittömiä sivuvaikutuksia. Ne ovat seuraavat:

 

1) Parantuneet suhteet upseeriston ja miehistön välillä. Upseerit ja sotamiehet tekevät yhdessä tuotannollista työtä ja heistä tulee kuin veljeksiä.

2) Parempi asenne työhön... armeijan alettua harjoittaa tuotantoa omaa ylläpitoaan varten on asenne työhön parantunut ja tyhjäntoimittajain tavoista on päästy. 3) Lujittunut kuri. Työkuri tuotannossa ei suinkaan heikennä kuria taistelussa ja armeijan elämässä, vaan tosiasiallisesti lujittaa sitä.

4) Parantuneet suhteet armeijan ja kansan välillä. Heti kun asevoima alkaa »hoitaa omaa talouttaan», kansan omaisuuden väärinkäyttöä ilmenee harvoin tai ei koskaan. Kun armeija ja kansa vaihtavat työvoimaa ja auttavat toisiaan tuotannossa, niiden välinen ystävyys lujittuu.

5) Vähemmän hallitukseen kohdistuvaa nurinaa armeijassa ja parantuneet suhteet näiden kahden välillä.

6) Virike kansan suurelle tuotantokampanjalle. Heti kun armeija ryhtyy harjoittamaan tuotantoa, hallinto- ym. organisaatioiden tarve tehdä samoin käy yhä ilmeisemmäksi ja ne tekevät sen entistä tarmokkaammin; myös tuotannon lisäämiseen tähtäävän koko kansan yleisen kampanjan tarve käy luonnollisesti yhä ilmeisemmäksi ja tätäkin harjoitetaan entistä tarmokkaammin.

Jotkut sanovat, että jos armeijan yksiköt ryhtyvät harjoittamaan tuotantoa, ne eivät kykene suorittamaan koulutusta tai taistelemaan, ja että jos hallinto ym. organisaatiot tekevät näin, ne eivät kykene suorittamaan omaa työtään. Tämä on virheellinen peruste. Viime vuosina armeijamme yksiköt raja-alueella ovat harjoittaneet tuotantoa suuressa mitassa hankkiakseen itselleen runsaasti ravintoa ja vaatteita sekä samanaikaisesti suorittaneet koulutustaan ja harjoittaneet poliittisia opintojaan ja luku- ja kirjoitustaito- ym. kursseja paljon menestyksellisemmin kuin aikaisemmin, ja armeijan piirissä sekä armeijan ja kansan välillä vallitsee suurempi yhtenäisyys kuin milloinkaan. Samalla kun rintamalla käytiin viime vuonna laajamittaista tuotantokampanjaa, taistelussa saavutettiin suuria menestyksiä ja lisäksi aloitettiin laaja koulutuskampanja. Ja tuotannon ansiosta hallinto- ym. organisaatioiden henkilöstö elää parempaa elämää ja työskentelee entistä suuremmalla antaumuksella ja teholla; asia on näin sekä raja-alueella että rintamalla.

 

21 – OMIIN VOIMIIN NOJAUTUMINEN JA TARMOKAS TAISTELEMINEN

 

Mille pohjalle politiikkamme tulisi perustua? Sen tulisi perustua omiin voimiimme, ja se merkitsee omiin voimiimme nojautumista. Emme ole yksin; maailman kaikki imperialismia vastustavat maat ja kansat ovat ystäviämme. Siitä huolimatta korostamme omiin voimiin nojautumista. Nojautuen itse organisoimiimme voimiin me pystymme lyömään kaikki kiinalaiset ja ulkomaiset taantumukselliset.

”Tilanne ja politiikkamme Japania vastaan käydyssä vastarintasodassa saadun voiton jälkeen” (13.8.1945),

Kannatamme omiin voimiin nojautumista. Toivomme saavamme ulkomaista apua, mutta emme voi olla riippuvaisia siitä; turvaudumme omiin ponnistuksiimme, koko armeijan ja koko kansan luovaan voimaan.

Koko maan käsittävän voiton saavuttaminen on vasta ensimmäinen askel kymmenen tuhannen lin pitkällä marssilla... Kiinan vallankumous on suuri, mutta vallankumouksen jälkeen kuljettava tie tulee olemaan pitempi, työ suurempaa ja vaativampaa. Tämä on nyt tehtävä selväksi puolueessa. Tovereita on autettava pitämään työtyylinsä vaatimattomana, harkitsevaisena ja vailla pöyhkeyttä ja äkkipikaisuutta. Tovereita on autettava säilyttämään yksinkertaisen elämisen ja kovan taistelemisen tyyli.

Meidän on saatava kaadereitten keskuudesta perinpohjin poistetuiksi kaikki ajatukset hyvällä onnella, ilman kovaa ja katkeraa taistelua, ilman hikeä ja verta saavutettavista helpoista voitoista.

Meidän tulisi harjoittaa kansan keskuudessa jatkuvaa valistustyötä maailman edistymisen tosiasioista ja edessä olevasta valoisalta tulevaisuudesta, niin että se tulee vahvistamaan luottamustaan voittoon. Samalla meidän on sanottava kansalle ja sanottava tovereillemme, että tiellämme tulee olemaan käänteitä ja mutkia. Vallankumouksen tiellä on vielä monia esteitä ja vaikeuksia. Puolueemme VII edustajakokous otaksui, että vaikeuksia olisi monia, sillä mieluummin otaksumme, että vaikeuksia olisi paljon kuin että niitä olisi vähän. Jotkut toverit eivät pidä paljosta vaikeuksien miettimisestä. Mutta vaikeudet ovat tosiasioita; meidän on tunnustettava niin monia vaikeuksia kuin niitä on emmekä saisi omaksua »tunnustamattomuuden politiikkaa». Meidän on tunnustettava vaikeudet, eriteltävä ne ja taisteltava niitä vastaan. Maailmassa ei ole suoria teitä; meidän on valmistauduttava seuraamaan tietä, jolla on mutkia ja käänteitä, emmekä saa yrittää päästä päämäärään helpolla tavalla. Ei pidä kuvitella, että eräänä kauniina aamuna kaikki taantumukselliset lankeavat polvilleen omasta halustaan, Lyhyesti sanoen, vaikka tulevaisuudennäkymät ovatkin valoisat, tiellä on käänteitä ja mutkia. Edessä on yhä monia vaikeuksia, joita emme saa jättää huomioonottamatta. Yhdistymällä koko kansan kanssa yhteiseen ponnisteluun pystymme varmasti selviytymään kaikista vaikeuksista ja saavuttamaan voiton.

 

Ken näkee vain valoisan puolen, mutta ei näe vaikeuksia, hän ei kykene taistelemaan tehokkaasti puolueen tehtävien täyttämiseksi.

Yhteiskunnan rikkauden luovat työläiset, talonpojat ja työtätekevä sivistyneistö. Jos he ottavat kohtalonsa omiin käsiinsä, noudattavat marxilais-leniniläistä linjaa ja omaksuvat aktiivisen asenteen ongelmien ratkaisemisessa niiden välttämisen asemesta, maailmassa ei ole mitään vaikeutta, josta he eivät voi selviytyä.

Tovereiden koko puolueessa on otettava kaikki tämä täysin huomioon ja valmistauduttava selviytymään kaikista vaikeuksista lannistumattomalla tahdolla ja suunnitelmallisella tavalla. Taantumusvoimilla ja meillä on kummallakin vaikeuksia. Mutta taantumusvoimien vaikeudet ovat voittamattomia, koska ne ovat kuoleman partaalla olevia voimia eikä niillä ole tulevaisuutta. Meidän vaikeutemme ovat voitettavissa, koska me olemme uusia ja nousevia voimia ja meillä on valoisa tulevaisuus.

Vaikeina aikoina emme saa kadottaa näkyvistä saavutuksiamme, meidän on nähtävä valoisa tulevaisuus ja rohkaistava mielemme.

Uusien asioiden on aina kasvaessaan koettava vaikeuksia ja takaiskuja. On silkkaa mielikuvitusta ajatella, että sosialismin asia on pelkkää mutkatonta kulkua ja helppoa menestystä ilman vaikeuksia ja takaiskuja ja ilman valtavia ponnistuksia.

Vallankumouksellisessa taistelussa vaikeudet painavat tiettyinä aikoina vaa’as-sa enemmän kuin suotuisat olosuhteet ja ovat näin ristiriidan pääasiallisena puolena, ja suotuisat olosuhteet ovat toissijaisella puolena. Mutta ponnistuksillaan vallankumoukselliset voivat askel askeleita voittaa vaikeudet ja luoda suotuisan uuden tilanteen; siten vaikea tilanne väistyy suotuisan tieltä.

Mitä on työ? Työ on taistelua. Näillä paikoilla on vaikeuksia ja ongelmia, ja niiden ratkaiseminen on meidän tehtävänämme. Menemme sinne työskentelemään ja taistelemaan näiden vaikeuksien voittamiseksi. Hyvä toveri on se, joka on innokkaampi lähtemään juuri sinne, missä vaikeudet ovat suurimmat.

On ikivanha kiinalainen taru nimeltä »Hupsu vaari siirsi vuoria». Se kertoo Pohjois-Kiinassa kauan, kauan sitten eläneestä vanhuksesta, joka tunnettiin Pohjoisvuoren Hupsun vaarin nimellä. Hänen talonsa oli etelään päin ja hänen oveltaan johtavan tien katkaisi kaksi korkeata vuorta, Taihang ja Vangvu. Suurta päättäväisyyttä osoittaen hän ryhtyi poikiensa kanssa kaivamaan näitä vuoria pois käyttämällä hakkuja. Eräs toinen harmaapartainen ukko, joka tunnettiin Viisaan vanhuksen nimellä, näki heidät ja sanoi pilkallisesti: »Olettepa te typerässä puuhassa! Teidän muutaman on aivan mahdotonta saada pois näitä kahta suurta vuorta.» Hupsu vaari vastasi: "Kun minä kuolen, poikani tulevat jatkamaan työtä; kun he kuolevat, kun he kuolevat, jäävät sitä tekemään pojanpoikani, heidän poikansa, ja pojanpoikansa jne. loppumattomiin. Korkeitahan nämä vuoret ovat, mutta ne eivät voi enää tulla korkeammiksi, vaan ne alenevat sitä mukaa kun me niitä kaivamme. Miksi emme voisi raivata niitä pois?" Kumottuaan viisaan vanhuksen virheellisen käsityksen hän jatkoi kaivamista joka päivä vähääkään epäröimättä. Jumala liikuttui tästä ja lähetti maan päälle kaksi enkeliä, jotka kantoivat vuoret pois selässään. Tänään kaksi suurta vuorta rasittaa Kiinan kansaa kuin kuolemanraskas paino. Yksi niistä on imperialismi, toinen feodalismi. Kiinan kommunistinen on jo kauan sitten päättänyt kaivaa ne pois. Meidän on pysyttävä lujina, ja työskenneltävä lakkaamatta, ja niin mekin hellytämme jumalan sydämen. Meidän jumalamme ei ole kukaan muu kuin Kiinan kansan laajat joukot. Jos ne nousevat ja kaivavat yhdessä meidän kanssamme, miksi näitä kahta vuorta ei voitaisi saada raivatuiksi pois?

 

22 – AJATTELUMENETELMÄ JA TYÖMENETELMIÄ

 

Ihmiskunnan historia on pakon maailmasta vapauden maailmaan tapahtuvan jatkuvan kehityksen historiaa. Tällä prosessina ei ole loppua. Missään yhteiskunnassa, missä luokkia on olemassa, luokkataistelu ei tule koskaan päättymään. Luokattomassa yhteiskunnassa taistelu uuden ja vanhan välillä ja totuuden ja valheen välillä ei tule koskaan ]päättymään. Tuotannon puolesta käytävän kamppailun ja tieteellisen kokeilun aloilla ihmiskunta edistyy jatkuvasti ja luonto muuttuu jatkuvasti; ne eivät koskaan pysy samalla tasolla. Sen vuoksi ihmisen on jatkuvasti tehtävä yhteenvetoja kokemuksistaan ja jatkettava löytämistä, keksimistä, luomista ja etenemistä. Pysähdystilaa, pessimismiä, velttoutta ja itsetyytyväisyyttä ilmentävät ajatukset ovat kaikki virheellisiä. Ne ovat virheellisiä, koska ne eivät vastaa kuluneiden miljoonien vuosien luonnonhistoriallisia tosiasioitakaan (so. luontoa sellaisena kuin se on ilmennyt taivaankappaleiden, maapallon, elämän ym. aikana tapahtuneen yhteiskunnallisen kehityksen historiallisia tosiasioita enempää kuin tähän mennessä tuntemiamme luonnonilmiöiden historiassa).

Luonnontiede on yksi ihmisen aseista hänen taistelussaan vapauden puolesta. Vapauden saavuttamiseksi yhteiskunnassa ihmisen on käytettävä yhteiskuntatiedettä yhteiskunnan ymmärtämiseksi ja muuttamiseksi sekä yhteiskunnallisen vallankumouksen toteuttamiseksi, Vapauden saavuttamiseksi luonnon maailmassa ihmisen on käytettävä luonnontiedettä luonnon ymmärtämiseksi, valloittamiseksi ja muuttamiseksi ja saavuttaakseen siten vapauden luonnosta.

Marxilaisella filosofialla – dialektisella materialismilla – on kaksi huomattavaa luonteenomaista piirrettä. Yksi on sen luokkaluonne: se tunnustaa avoimesti, että dialektinen materialismi palvelee proletariaattia. Toinen on sen käytäntöluonne: se korostaa teorian riippuvaisuutta käytännöstä, korostaa sitä, että teoria perustuu käytäntöön ja palvelee puolestaan käytäntöä.

Marxilaisen filosofian mielestä tärkeimpänä kysymyksenä ei ole se, että ymmärretään objektiivisen maailman lainmukaisuudet ja kyetään siten selittämään sitä, vaan se, että näiden lainmukaisuuksien tuntemusta sovelletaan aktiivisesti maailman muuttamiseksi.

Mistä oikeaa ajatukset ovat peräisin? Tipahtelevatko ne taivaasta? Eivät. Ovatko ne synnynnäisenä mielessä? Eivät. Ne ovat peräisin yhteiskunnallisesta käytännöstä, ja yksinomaan siitä; ne ovat peräisin yhteiskunnallisen käytännön kolmesta lajista – tuotannon puolesta käytävästä kamppailusta, luokkataistelusta ja tieteellisestä kokeilusta.

Ihmisten yhteiskunnallinen oleminen määrää hänen ajattelunsa. Kansanjoukkojen omaksuttua edistykselliselle luokalle ominaiset oikeat ajatukset nämä ajatukset muuttuvat yhteiskuntaa muuttavaksi ja maailmaa muuttavaksi aineelliseksi voimaksi.

Yhteiskunnallisessa käytännössään ihmiset ovat mukana monenlaisissa taisteluissa ja saavat runsaasti kokemusta sekä menestyksistään että epäonnistumisistaan. Lukemattomia objektiivisija ilmiöitä heijastuu ihmisen aivoissa hänen viiden aistiinsa – näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoelintensä – välityksellä. Aluksi tieto on aistitietoa. Harppaus käsitteelliseen tietoon, ts. ajatuksiin, tapahtuu silloin kun on karttunut riittävästi aistitiedosta saatua aineistoa. Tämä on yksi prosessi tiedostamisessa. Se on ensimmäinen vaihe koko tiedostamisprosessissa, objektiivisesta aineesta subjektiiviseen tietoisuuteen, olemassaolosta ajatuksiin johtava vaihe. Heijastavatko ihmisen tietoisuus tai ajatukset (mukaan luettuina teoriat, menettelytavat, suunnitelmat tai toimenpiteet) oikealla tavalla objektiivisen ulkomaailman lainmukaisuuksia vai eivät, se ei tule todistetuksi vielä tässä vaiheessa, jossa ei ole vielä mahdollista saada varmaa tietoa siitä, ovatko ne oikeita vai eivät. Sitten tulee toinen vaihe tiedostamisprosessissa, tietoisuudesta takaisin aineeseen, ajatuksista takaisin olemassaoloon johtava vaihe, jolloin ensimmäisessä vaiheessa saatua tietoa sovelletaan yhteiskunnallisessa käytännössä varman tiedon saamiseksi siitä, kokevatko teoriat, menettelytavat, suunnitelmat tai toimenpiteet ennakoidun menestyksen. Yleisesti puhuen ne, jotka menestyvät, ovat oikeita, ja ne, jotka epäonnistuvat, ovat virheellisiä, ja tämä pitää paikkansa erityisesti silloin kun on kyse ihmisen taistelusta luonnon kanssa.

Yhteiskunnallisessa taistelussa edistyksellistä luokkaa edustavat voimat kärsivät toisinaan tappion, ei siksi että heidän ajatuksensa ovat virheellisiä, vaan siksi että taistelussa mukana olevassa voimasuhteessa he eivät ole sillä kertaa yhtä voimakkaita kuin taantumukselliset voimat; sen vuoksi he joutuvat tilapäisesti tappiolle, mutta ennemmin tai myöhemmin he voittavat varmasti. Ihmisen tieto ottaa vielä yhden harppauksen käytännön kokeen kautta. Tämä harppaus on tärkeämpi kuin edellinen harppaus. Sillä juuri tämä harppaus yksin voi todistaa ensimmäisen harppauksen, ts. objektiivisen todellisuuden heijastumisen kuluessa formuloitujen ajatusten, teorioiden, menettelytapojen, suunnitelmien tai toimenpiteiden paikkansapitävyyden tai virheellisyyden. Mitään muuta totuuden testaamistapaa ei ole.

Usein oikeaan tietoon voidaan päästä vasta sitten kun on moneen kertaan toistettu aineesta tietoisuuteen ja sitten tietoisuudesta takaisin aineeseen johtava prosessi, ts. prosessi, joka johtaa käytännöstä tietoon ja sitten tiedosta takaisin käytäntöön. Tällainen on marxilainen tietoteoria, dialektisen materialismin tietoteoria.

Kenelläkään, joka haluaa tuntea jonkin asian, ei ole muuta keinoa kuin olla kosketuksessa siihen, toisin sanoen, elää (toimia) sen vaikutuspiirissä... Jos haluatte tietoa, teidän on Osallistuttava käytäntöön, joka muuttaa todellisuutta. Jos haluatte tietää, miltä päärynä maistuu, teidän on muutettava päärynää syömällä sitä itse... Jos haluatte oppia tuntemaan vallankumouksen teorian ja menetelmät, teidän on osallistuttava vallankumoukseen. Kaikki todellinen tieto saa alkunsa välittömästä kokemuksesta.

Tieto alkaa käytännöstä, ja käytännön kautta hankitun teoreettisen tiedon on uudelleen palattava käytäntöön, Tiedon aktiivinen funktio ei ilmene vain aktiivisena harppauksena aistitiedosta rationaaliseen tietoon, vaan – mikä on vieläkin tärkeämpää – se on ilmennyttävä harppauksena rationaalisesta tiedosta vallankumoukselliseen käytäntöön.

On tunnettua, että ellette mitä tahansa tehdessänne ymmärrä asian todellisia olosuhteita, sen luonnetta ja sen suhteita muihin asioihin, silloin ette tunne sitä hallitsevia lainmukaisuuksia ettekä tiedä, miten se tehdään, ettekä kykene tekemään sitä hyvin.

Jos ihminen haluaa menestyä työssään, toisin sanoen, saavuttaa ennakoidut tulokset, hänen on saatettava ajatuksensa vastaamaan objektiivisen ulkomaailman lainmukaisuuksia; elleivät ne vastaa, hän tulee epäonnistumaan käytännössään. Epäonnistuttuaan hän ottaa siitä opikseen, oikaisee ajatuksensa saattaen ne vastaamaan ulkomaailman lainmukaisuuksia sekä pystyy näin muuttamaan epäonnistumisen menestykseksi; tätä tarkoitetaan sananparsilla »Epäonnistuminen on menestyksen äiti» ja »Vahingosta viisastuu».

Me olemme marxilaisia, ja marxismi opettaa, että ongelmia tarkasteltaessa meidän olisi lähdettävä objektiivisista tosiasioista eikä abstraktisista määritelmistä ja että meidän olisi johdettava näiden tosiasioiden erittelystä johtavat periaatteemme, politiikkamme ja toimenpiteemme.

Perimmäisin työmenetelmä, joka kaikkien kommunistien on lujasti pidettävä mielessään, on työmme suuntaviivojen määrittäminen tosiasiallisten olosuhteiden mukaan. Kun me tutkimme tekemiemme virheitten syitä, huomaamme niiden kaikkien johtuneen siitä, että me poikkesimme tosiasiallisesta tilanteesta tiettynä aikana ja tietyssä paikassa ja olimme subjektiivisia työmme suuntaviivojen määrittelyssä.

Idealismi ja metafysiiikka ovat helpoimmat asiat maailmassa, koska ihmiset voivat puhua niin paljon pötyä kuin haluavat perustamatta sitä objektiiviseen todellisuuteen tai koettelematta sitä todellisuudessa. Materialismissa ja dialektiikassa taas tarvitaan ponnistelua. Niiden on perustuttava objektiiviseen todellisuuteen ja tultava koetelluksi sillä. Ellei ihminen ponnistele, hän luisuu helposti idealismiin ja metafysiikkaan.

Tarkastellessamme jotakin asiaa meidän on tutkittava sen sisintä olemusta ja käsiteltävä sen ulkonaista muotoa pelkästään kynnyksellä olevana opastajana, ja kynnyksen ylitettyämme meidän on tartuttava asian sisimpään olemukseen; tämä on ainoa luotettava ja tieteellinen erittelymenetelmä.

Asian kehityksen perimmäinen syy ei ole ulkoinen, vaan sisäinen; se on asian sisäisessä ristiriitaisuudessa. Tämä sisäinen ristiriitaisuus on jokaisessa asiassa, ja tästä johtuukin sen liike ja kehitys. Asian sisäinen ristiriitaisuus on sen kehityksen perimmäinen syy, kun taas sen yhteys ja vuorovaikutus muihin asioihin ovat toissijaisia syitä.

Se (materialistinen dialektiikka) katsoo, että ulkoiset syyt ovat muutoksen edellytyksenä ja sisäiset syyt ovat muutoksen perustana, ja että ulkoiset syyt muuttuvat vaikuttaviksi sisäisten syiden kautta. Sopivassa lämpötilassa muna muuttuu kananpoikaseksi, mutta mikään lämpötila ei voi muuttaa kiveä kananpoikaseksi, koska kummallakin on erilainen perusta.

Marxilainen filosofia katsoo, että vastakohtien ykseyden laki on maailmankaikkeuden peruslaki. Tämä laki vaikuttaa yleisesti, niin luonnossa, ihmisyhteiskunnassa kuin ihmisen ajattelussakin. Ristiriidassa olevien vastakohtien välillä on samalla kertaa sekä ykseyttä että taistelua, ja juuri tämä saa asiat liikkumaan ja muuttumaan. Ristiriitoja on kaikkialla, mutta ne ovat erilaisia eri asioiden eritoten luonteiden mukaisesti. Missä tahansa ilmiössä tai asiassa vastakohtien ykseys on ehdollista, tilapäistä ja ohimenevää ja tästä johtuen suhteellista, kun taas vastakohtien taistelu on absoluuttista.

Erittelevä menetelmä on dialektista. Erittelyllä tarkoitamme asioissa olevien ristiriitojen erittelemistä. Ja pätevä erittely on mahdotonta ilman läheistä elämäntuntemusta ja ilman asiaankuuluvien ristiriitojen todellista ymmärtämistä.

Konkreettisten olosuhteiden konkreettinen erittely, Lenin sanoi, on »olennaisin asia marxismissa, marxismin elävä sielu». Vailla erittelevää suhtautumista olevat monet toverimme eivät halua syventyä monimutkaisiin asioihin, eritellä ja tutkia niitä yhä uudelleen ja uudelleen, vaan tekevät mielellään yksinkertaisia johtopäätöksiä, jotka ovat joko absoluuttisesti myöntäviä tai absoluuttisesti kieltäviä... Tästä lähtien meidän olisi parannettava tämä asiaintila.

Tapa, jolla nämä toverit tarkastelevat ongelmia, on väärä. He eivät tarkastele olennaisia tai pääasiallisia puolia, vaan painottavat epäolennaisia tai vähäpätöisiä puolia. On huomautettava, että näitä epäolennaista tai vähäpätöisiä puolia ei saa jättää huomiotta ja ne on käsiteltävä yksitellen. Mutta niitä ei tulisi pitää olennaisina tai pääasiallisina puolina, muuten kadotamme suuntamme.

Asiat ovat tässä maailmassa monimutkaisia, ja niiden ratkaisijoina on monia tekijöitä. Meidän olisi tarkasteltava ongelmia eri puolilta, eikä ainoastaan yhdeltä.

Vain ne, jotka ovat subjektiivisia, yksipuolisia ja pinnallisia suhtautumisessaan ongelmiin, tulevat heti paikalle saavuttuaan omahyväisesti latelemaan käskyjä tai ohjeita harkitsematta olosuhteita, tarkastelematta asioita kokonaisuudessaan (niiden historiaa ja nykyistä tilaa kokonaisuudessaan) ja ottamatta selville asioiden sisintä olemusta (niiden luonnetta ja sisäisiä suhteita yhden ja toisen asian välillä). Tällaiset ihmiset tulevat varmasti kompastumaan ja kaatumaan.

Ongelmaa tutkiessamme meidän on vältettävä subjektiivisuutta, yksipuolisuutta ja pinnallisuutta. Subjektiivisuus tarkoittaa sitä, että ongelmia ei tarkastella objektiivisesti, toisin sanoen, ei käytetä materialistista näkökantaa ongelmia tarkasteltaessa. Tästä olen puhunut tutkielmassani »Käytännöstä». Yksipuolisuus tarkoittaa sitä, ettei ongelmia tarkastella kaikilta puolilta... Tai voidaan myös sanoa, että siinä nähdään osa, mutta ei kokonaisuutta, ei nähdä metsää puilta. Sillä tavalla on mahdotonta löytää ristiriidan ratkaisumenetelmää, on mahdotonta toteuttaa vallankumouksen tehtäviä, suorittaa määrättyä työtä hyvin tai kehittää puolueen sisäistä ideologista taistelua oikealla tavalla. Kun Sun Vu Tzu sanoi sotatieteestä puhuessaan: »Tunne vihollinen ja tunne itsesi, niin voit käydä sata taistelua ilman vähäisintäkään tappion vaaraa», hän tarkoitti taistelun kahta puolta. Tang-dynastian aikana elänyt Vei Tsheng ymmärsi myös yksipuolisuuden virheen sanoessaan: »Kuuntele molempia osapuolia, niin valistut, kuuntele vain yhtä osapuolta, niin elät pimeydessä.» Mutta toverimme tarkastelevat useinkin ongelmia yksipuolisesti ja niinpä he useinkin joutuvat kiperiin tilanteisiin... Lenin sanoi: ...tunteakseen esineen todenteolla on tavoitettava ja tutkittava sen kaikki puolet, kaikki yhteydet ja ’välilliset tekijät’. Emme pääse tähän milloinkaan täydellisesti, mutta monipuolisuuden vaatimus varoittaa meitä virheistä ja luutumisesta. Meidän olisi muistettava hänen sanansa. Pinnallisuus tarkoittaa sitä, että ei oteta huomioon ristiriidalle ominaisia piirteitä kokonaisuudessaan eikä sen kullekin puolelle ominaisia piirteitä; se tarkoittaa sitä, että kiistetään välttämättömyys, eräät ihmiset tarkastelevat niitä vain yksipuolisesti tai pinnallisesti eivätkä tunne niiden sisäisiä yhteyksiä ja sisäisiä lainmukaisuuksia, ja näin ollen heidän menetelmänsä on subjektiivinen. tutkia syvällisesti asiaa ja perehtyä yksityiskohtaisesti sen ristiriidalle ominaisiin piirteisiin, vaan sen sijasta sitä katsotaan vain etäältä ja sen summittaisten ääriviivojen näkemisen jälkeen yritetään heti ratkaista ristiriita (vastataan kysymykseen, ratkaistaan riita, käsitellään työtä tai johdetaan sotilaallisia operaatioita). Tällainen asioiden suoritustapa johtaa varmasti häiriöihin... Yksipuolisuus ja pinnallisuus ovat samalla subjektiivisuutta. Kaikki objektiiviset asiathan ovat todellisuudessa yhteydessä keskenään ja sisäisten lainmukaisuuksien hallitsemaa, mutta paneutumatta heijastamaan niitä sellaisina kuin ne todella ovat

Yksipuolisuus tarkoittaa absoluuttisuutta ajattelussa, toisin sanoen, metafyysistä suhtautumista ongelmiin. Työmme arvioinnissa on yksipuolista pitää kaikkea joko kokonaan myönteisenä tai kokonaan kielteisenä... Pidettäessä kaikkea myönteisenä nähdään vain hyvää eikä pahaa ja suvaitaan vain kiitosta eikä arvostelua. Puhuminen työstämme ikään kuin se olisi hyvää joka suhteessa on ristiriidassa tosiasiain kanssa. Ei pidä paikkaansa, että kaikki on hyvin; vielä on puutteellisuuksia ja virheitä. Mutta ei sekään pidä paikkaansa, että kaikki on huonosti, ja sellainenkin puhe on ristiriidassa tosiasiain kanssa. Eritteleminen on tässä tarpeen. Suhtauduttaessa kielteisesti kaikkeen ajatellaan tekemättä minkäänlaista erittelyä, ettei mitään ole tehty hyvin ja että sosialistisen rakennustyön suurtyö, suuri taistelu, johon osallistuu satoja miljoonia ihmisiä, on täysin sekavassa tilassa ilman mitään kiitoksen arvoista. Vaikkakin monien tällaisia käsityksiä omaavien ihmisten ja sosialistiselle järjestelmälle vihamielisten ihmisten välillä on ero, niin nämä käsitykset ovat hyvin virheellisiä ja vahingollisia ja voivat vain masentaa ihmisiä. On väärin arvioida työtämme joko siltä näkökannalta, että kaikki on myönteistä, tai siltä, että kaikki on kielteistä.

Ongelmaa tarkastellessaan marxilaisen olisi nähtävä niin kokonaisuus kuin osatkin. Kaivossa oleva sammakko sanoo: »Taivas ei ole suurempi kuin kaivon suu.» Tämä ei ole totta, sillä taivashan ei ole kaivon suun kokoinen. Ja se sanoisi: »Osa taivaasta on kaivon suun kokoinen», se olisi totta, koska se vastaa tosiasioita.

Meidän on opittava tarkastelemaan ongelmia kaikilta puolilta ja näkemään asioissa sekä niiden nurja että oikea puoli. Tietyissä olosuhteissa huono asia voi johtaa hyviin tuloksiin ja hyvä asia huonoihin tuloksiin.

Samalla kun myönnämme, että historiallisen kehityksen yleisessä kulussa aine määrää henkisen, yhteiskunnallinen oleminen määrää yhteiskunnallisen tietoisuuden, me myös myönnämme ja meidän on todella myönnettävä että hengeltä on vastavaikutuksensa aineellisiin asioihin, yhteiskunnallisella tietoisuudella on vastavaikutuksensa yhteiskunnalliseen olemiseen ja päällysrakenteella on vastavaikutuksensa taloudelliseen perustaan. Tämä ei ole vastoin materialismia, päinvastoin se välttää mekaanisen materialismin ja pitää vankkumatta voimassa dialektista materialismia.

Voittoon pyrkiessään ne, jotka johtavat sotaa, eivät voi ylittää objektiivisten olosuhteiden asettamia rajoituksia, mutta näiden rajoitusten puitteissa he voivat ja heidän täytyy esittää dynaamista osaa voittoon pyrkiessään. Päälliköiden toiminnan näyttämön on sodassa rakennuttava objektiivisille mahdollisuuksille, mutta tällä näyttämöllä he voivat ohjata monen soinnukkaan ja värikkään, voimakkaan ja suurenmoisen näytelmän esityksen.

Ihmisten on mukautettava ajattelunsa muuttuneisiin olosuhteisiin. Tietysti kenenkään ei pidä päästää mielikuvitustaan harkitsemattomasti lentoon tai suunnitella objektiivisen tilanteen edellytykset ylittävää toimintaa tai pyrkiä tavoittelemaan mahdotonta. Tämän päivän ongelmana on kuitenkin se, että oikeistolainen vanhoillinen ajattelu aiheuttaa yhä vahinkoa monella alalla ja estää näillä aloilla tehtävää työtä pysymästä objektiivisen tilanteen kehityksen tasalla. Nykyisenä ongelmana on se, että monet ihmiset pitävät mahdottomana toteuttaa asioita, jotka voitaisiin toteuttaa, jos he ponnistelevat.

Meidän olisi aina käytettävä aivojamme ja harkittava kaikkea huolellisesti. Tavanomainen sanonta kuuluu: »Rypistä kulmakarvojasi, niin onnistut keksimään sotasuunnitelman.» Toisin sanoen, runsas ajattelu tuottaa tuloksena viisautta. Päästäksemme eroon sokeudesta, jota puolueessamme esiintyy vakavassa määrin, meidän on kannustava tovereitamme ajattelemaan, oppimaan erittelymenetelmä ja harrastamaan erittelyä tapanaan.

Jos missä tahansa prosessissa on lukuisia ristiriitoja, niin yksi niistä on varmasti pääristiriita, joka esittää johtavaa ja ratkaisevaa osaa, kun taas muut ovat toissijaisessa ja riippuvaisessa asemassa. Niinpä siis tutkittaessa mitä tahansa monimutkaista prosessia, jossa on kaksi tai useampia ristiriitoja, meidän on kaikkemme ponnistaen pyrittävä löytämään sen pääristiriita. Kun tähän pääristiriitaan on tartuttu, kaikki ongelmat pystytään ratkaisemaan helposti.

Kahdesta ristiriitaisesta puolesta yksi on varmasti pääasiallinen ja toinen toissijainen, Pääasiallinen puoli on se, joka esittää johtavaa osaa ristiriidassa. Asian luonteen määrää suurimmalta osalta ristiriidan pääasiallinen puoli, se puoli, joka on saanut hallitsevan aseman. Mutta tämä tilanne ei ole muuttumaton; ristiriidan pääasiallinen ja ei-pääasiallinen puoli muuttuvat toisikseen, ja asian luonne muuttuu sen mukaisesti.

Tehtävien asettaminen ei riitä, meidän on ratkaistava myös kysymys niiden toteuttamistavoista. Jos tehtävänämme on joen ylittäminen, emme voi ylittää sitä ilman siltaa tai venettä. Ellei silta- tai venekysymystä ratkaista, on turhaa puhua joen ylittämisestä. Ellei ratkaista kysymystä menetelmästä, tehtävästä puhuminen on hyödytöntä.

Laajoja joukkoja ei voida mobilisoida toimintaan missään tehtävässä, jos yleistä ja laajalle levinnyttä kehotusta ei ole annettu. Mutta jos johtoasemassa olevat henkilöt rajoittuvat yleiseen kehotukseen – jos he eivät henkilökohtaisesti jossakin järjestössä paneudu kehotuksessa edellytettyyn työhön syvällisesti ja konkreettisesti, eivät tee läpimurtoa jossakin yksittäisessä kohdassa, eivät saa kokemusta ja käytä tätä kokemusta muiden yksiköiden opastamiseen – silloin heillä ei ole mitään keinoa tarkistaa yleisen kehotuksensa sisällön paikkansapitävyyttä tai rikastaa sitä, ja on olemassa vaara, ettei siitä tule mitään.

Kukaan johtoasemassa oleva ei ole pätevä antamaan yleistä opastusta kaikille yksilöille, ellei hän saa konkreettisia kokemuksia erityisiltä yksilöillä ja tapahtumista erityisissä alayksiköissä. Tätä menetelmää on edistettävä kaikkialla, niin että johtavat kaaderit kaikissa portaissa oppivat soveltamaan sitä.

Millään paikkakunnalla ei voi olla lukuisia keskeisiä tehtäviä samalla kertaa. Kunakin ajankohtana voi olla vain yksi keskeinen tehtävä, jota täydentämässä on muita tärkeysjärjestykseltään toiseen tai kolmanteen luokkaan kuuluvia tehtäviä. Näin ollen paikkakunnalla kokonaisvastuun omaavan henkilön on otettava huomioon siellä käydyn taistelun historia ja olosuhteet sekä asetettava erilaiset tehtävät asianmukaiseen järjestykseen; hänen ei pitäisi toimia jokaisen ohjeen mukaan sellaisena kuin se tulee ylemmästä järjestöstä ilman minkäänlaista omaa suunnitelmaa ja luoda siten suurta määrää »keskeisiä tehtäviä» ja sekaannuksen ja epäjärjestyksen tilaa. Eikä ylemmän järjestön tulisi samanaikaisesti antaa alemmalle järjestölle monta tehtävää suoritettavaksi osoittamalta niiden suhteellista tärkeyttä ja kiireellisyyttä tai määrittämättä, mikä on keskeinen tehtävä, sillä sellainen tulee johtamaan sekaannukseen toimenpiteissä, joihin alemmat järjestöt ovat työssään ryhtyneet, ja siten ei päästä mihinkään varmoihin tuloksiin. Osa johtamistaitoa on siinä, että koko tilanne otetaan huomioon ja suunnitellaan sen mukaisesti kunkin paikkakunnan historiallisten olojen ja vallitsevien olosuhteiden valossa, päätetään oikein työn painopisteestä ja järjestyksestä jokaisen kauden ajaksi, toteutetaan päätös horjumattomasti ja varmistetaan, että määrätyt tulokset saavutetaan.

Sen (puolueen keskuskomitean aluetoimiston tai alueellisen alatoimiston) olisi aina pidettävä lujasti kiinni työn edistymisestä, vaihdettava kokemuksia ja oikaistava virheitä; sen ei tulisi odottaa useita kuukausia, puolta vuotta tai vuotta ennen kuin pidetään yhteenvetokokouksia yleisen tarkastuksen ja virheiden yleisen oikaisemisen suorittamiseksi. Odottelu johtaa suurempaan menetykseen, kun taas virheitten oikaiseminen heti niiden ilmaannuttua vähentää menetystä.

Älkää odottako kunnes ongelmia kasaantuu ja ne aiheuttavat paljon häiriöitä ennen kuin yritätte ratkaista ne, Johtajien on kuljettava liikkeen edellä eikä laahustettava sen perässä.

Me tarvitsemme nimenomaan innostunutta mutta tyyntä mielialaa ja sekä intensiivistä että hyvin järjestettyä työtä.

 

23 - TUTKIMUS

 

Jokaisen käytännön työtä harjoittavan on tutkittava alemmissa portaissa vallitsevia olosuhteita. Tällainen tutkiminen on erityisen välttämätöntä niille, jotka tuntevat teorian, mutta eivät tunne todellisia olosuhteita, sillä muutoin he eivät kykene yhdistämään teoriaa käytäntöön. Vaikka väitettäni, että »ken ei ole tutkinut, hänellä ei ole puheoikeuttakaan», onkin pilkattu »ahtaana empirisminä», en tänä päivänäkään kadu sen esittämistä – en ainoastaan ole katumatta, vaan pidän edelleenkin kiinni siitä, että ilman tutkimista ei mitenkään voi olla puheoikeutta, »Heti virkavaunuista laskeuduttuaan» monet ihmiset nostavat hälinän, laskettelevat mielipiteitään, arvostelevat tätä ja tuomitsevat tuota; mutta tosiasiassa heidän joukossaan kymmenen kymmenestä epäonnistuu. Sillä sellaiset käsitykset ja arvostelut, jotka eivät perustu perinpohjaiseen tutkimukseen, eivät ole mitään muuta kuin tietämätöntä jaarittelua. Puolueemme on lukemattomia kertoja kärsinyt näiden kaikkialla ryntäilevien »keisarillisten lähettien» käsissä. Stalin sanoo aivan oikein, että teoria tulee tarkoituksettomaksi, ellei se liity vallankumoukselliseen käytäntöön». Ja hän lisää aivan oikein, että »käytäntö hapuilee pimeässä, ellei vallankumouksellinen teoria valaise sen tietä». »Ahtaaksi empiristiksi» ei pitäisi leimata muita kuin »käytännön miestä», joka perspektiiviä ja ennakkonäkemystä vailla hapuilee pimeässä.

 
Tällainen asenne merkitsee totuuden selville saamista tosiasioista. »Tosiasioita» ovat kaikki objektiivisesti olemassa olevat asiat, »totuus» merkitsee niiden sisäisiä suhteita, ts. niitä hallitsevia lainmukaisuuksia, ja »selville saaminen» merkitsee tutkimista. Meidän tulisi lähteä maassa, maakunnassa, piirikunnassa tai aluepiirisissä ja niiden ulkopuolella vallitsevista todellisista olosuhteista ja johtaa niistä toimintamme ohjeeksi niiden luontaisia eikä kuviteltuja lainmukaisuuksia, toisin sanoen, meidän olisi löydettävä ympärillämme sattuvien tapahtumien sisäiset suhteet. Ja sen tehdäksemme me emme saa nojautua subjektiiviseen mielikuvitukseemme, hetkelliseen innostukseen tai hengettömiin kirjoihin, vaan objektiivisesti olemassa oleviin tosiasioihin; meidän on omaksuttava aineisto seikkaperäisesti ja tehtävä siitä oikeat johtopäätökset marxismi-leninismin yleisten periaatteiden opastuksella.

Käyttäytyminen kuin »silmät ummessa varpusia pyydystävä mies» tai »kalaa tavoitteleva sokea», karkea ja huolimaton suhtautuminen, laveasanaisuuteen antautuminen ja tyytyminen tiedon murusiin – tällaista erittäin kehnoa työtyyliä esiintyy yhä puolueemme monien tovereiden keskuudessa, tyyliä, joka on täysin vastoin marxismi-leninismin perushenkeä. Marx, Engels, Lenin ja Stalin ovat opettaneet meille, että on välttämätöntä tunnollisesti tutkia olosuhteita ja lähteä objektiivisesta todellisuudesta eikä subjektiivisista toiveista, mutta monet tovereistamme toimivat jyrkästi tämän totuuden vastaisesti.

Ettekö pysty ratkaisemaan ongelmaa? No, menkää ja tutkikaa sen nykyisiä tosiasioita ja mennyttä historiaa! Kun olette tutkineet ongelman perusteellisesti, tiedätte, miten se ratkaistaan. Johtopäätökset tulevat säännöllisesti vasta tutkimisen jälkeen, eivät ennen sitä. Vain pölkkypää vaivaa päätään omin neuvoin tai yhdessä ryhmän kanssa »löytääkseen ratkaisun» tai »kehitelläkseen ajatusta» tekemättä minkäänlaista tutkimusta, On tähdennettävä, että tämä ei mitenkään voi johtaa mihinkään tehokkaaseen ratkaisuun tai mihinkään hyvään ajatukseen.

Tutkimusta voidaan verrata raskauden pitkiin kuukausiin ja ongelman ratkaisua synnytyspäivään. Ongelman tutkiminen on todellakin sen ratkaisemista.

(Marxilais-leniniläisellä asennoitumisella) henkilö soveltaa marxismi-leninismin teoriaa ja menetelmää ympäristön järjestelmälliseen ja perusteelliseen tutkimiseen. Hän ei työskentele ainoastaan innostuksesta, vaan yhdistää vallankumouksellisen lennokkuuden käytännöllisyyteen, kuten Stalin sanoo.

Ainoa tapa saada tietoa olosuhteista on tehdä yhteiskunnallisia tutkimuksia, tutkia jokaisen yhteiskuntaluokan olosuhteet todellisessa elämässä. Työn johtamisesta vastuussa oleville perusmenetelmänä olosuhteiden tuntemiseksi on keskittyä suunnitelmallisesti muutamiin kaupunkeihin ja kyliin sekä tehdä joukko perusteellisia tutkimuksia käyttäen marxismin perusnäkökantaa, so. luokkaerittelyn menetelmää.

Asioita selvittävän kokouksen ei tarvitse olla laaja; 3–5 tai 7–8 ihmistä on kylliksi. Aikaa on varattava runsaasti ja tutkimusta varten on valmisteltava luonnos; lisäksi on henkilökohtaisesti esitettävä kysymyksiä, tehtävä muistiinpanoja ja käytävä keskusteluja kokouksessa mukana olevien kanssa. Niinpä ilman suurta innostusta, ilman päättäväisyyttä suunnata katseensa alaspäin ja ilman tiedonjanoa sekä ellei heitä pois rehentelyn rumaa viittaa ja asetu auliiksi oppilaaksi ei varmastikaan voi tehdä tutkimusta tai tehdä sitä hyvin.

Päällikön oikeat järjestelyt ovat seurausta hänen oikeista päätöksistään, hänen oikeat päätöksensä ovat seurausta hänen oikeista arvioinneistaan ja hänen oikeat arviointinsa ovat seurausta perinpohjaisesta ja välttämättömästä tiedustelusta ja tiedustelun avulla kerättyjen erilaisten tietojen harkitsemisesta ja yhteen sovittamisesta. Hän käyttää kaikkia mahdollisia ja välttämättömiä tiedustelumenetelmiä ja harkitsee asioita vihollisen tilanteesta kerättyjen tietojen nojalla hyläten kuonan ja valiten olennaisen, eliminoiden perättömän ja säilyttäen todenmukaisen, edeten yhdestä asiasta toiseen ja ulkopuolelta asian sisälle; sitten hän ottaa omalla puolellaan vallitsevat olosuhteet huomioon ja tekee tutkimuksen molemmista puolista ja niiden välisistä suhteista muodostaen niiden mukaan arviointinsa, tehden päätöksensä ja laatien suunnitelmansa. Tällainen on tilanteen selville saamisen täydellinen prosessi, jonka sotilashenkilö käy läpi ennen kuin hän formuloi strategisen suunnitelman, sotaretkeä koskevan suunnitelman tai taistelusuunnitelman.

 

 

24 - VIRHEELLISTEN AJATUSTEN OIKAISEMINEN

 

Vaikka saavuttaisimmekin jättiläismäisiä menestyksiä työssämme, ei ole minkäänlaista syytä itserakkauteen ja pöyhkeyteen. Vaatimattomuus auttaa ihmisiä edistymään, kun taas itserakkaus jätättää jälkeen. Tämä on totuus, joka meidän on aina pidettävä mielessä.

”Avajaispuhe Kiinan kommunistisen puolueen 8:ssa valtakunnallisessa edustajakokouksessa” (15.9.1956).

Voiton myötä puolueessa saattaa kehittyä tietynlaisia mielialoja – pöyhkeyttä, niin sanottuna sankarina esiintymistä, velttoutta ja haluttomuutta edistymiseen, huvittelunhalua ja vastenmielisyyttä jatkuvaa kovaa elämää kohtaan. Voiton myötä kansa on oleva meille kiitollinen ja porvaristo esiintyy meitä imarrellen. On todistettu, että vihollinen ei pysty voittamaan meitä asevoimin. Mutta porvariston harjoittama imartelu saattaa voittaa riveissämme olevat heikkotahtoiset. Saattaa olla joitakin kommunisteja, joita viholliset eivät voittaneet kiväärein ja jotka olivat sankariksi nimeämisen arvoisia noustessaan vastustamaan näitä vihollisia, mutta jotka eivät pysty kestämään sokerina päällystettyjä luoteja; heidät tullaan voittamaan sokerina päällystetyin luodein. Meidän on varottava tällaista tilannetta.

Monista seikoista voi tulla taakka, niistä voi tulla rasituksia, jos pidämme niistä kiinni sokeasti ja kritiikittömästi, Ottakaamme joitakin valaisevia esimerkkejä. Jos olette tehneet virheitä, teistä saattaa tuntua, että ne on sälytetty kannettavaksenne, tuli mitä tuli, ja niin mielenne masentuu; ellette ole tehneet virheitä, teistä saattaa tuntua, että olette erehtymättömiä ja näin tulette itserakkaiksi. Saavutusten puuttuminen työssä saattaa synnyttää pessimismiä ja masentuneisuutta, kun taas saavutus saattaa synnyttää ylpeyttä ja pöyhkeyttä. Toveri, jonka taistelu-ura on lyhyt, saattaa tämän johdosta välttää vastuuta, kun taas veteraanista saattaa tulla omapäinen pitkän taistelu-uransa vuoksi. Työläis- ja talonpoikaistoverit saattavat luokka-alkuperästään ylpeinä halveksia sivistyneistöön kuuluvia, kun taas sivistyneistöön kuuluvat, koska heillä on tietty määrä tietoa, saattavat halveksia työläis- ja talonpoikaistovereita. Mitä tahansa erikoistaitoa saatetaan käyttää pääomana, ja niin se saattaa johtaa pöyhkeyteen ja toisten halveksintaan. Jopa iästäkin saattaa tulla itserakkauden peruste. Koska nuoret ovat älykkäitä ja kyvykkäitä, he saattavat halveksia vanhoja; ja vanhat, koska heillä on runsaasti kokemusta, saattavat halveksia nuoria. Kaikista tällaisista seikoista tulee rasitus tai taakka, ellei niistä olla kriittisesti tietoisia.

Eräistä armeijassa toimivista tovereista on tullut pöyhkeitä ja omavaltaista käyttäytymisessään sotilaita, kansaa, hallitusta ja puoluetta kohtaan. He syyttävät aina paikkakunnalla työskenteleviä tovereita, mutta eivät koskaan itseään, näkevät aina omat saavutuksensa, mutta eivät koskaan omia puutteellisuuksiaan ja ottavat aina tervetulleena vastaan imartelun, mutta eivät koskaan arvostelua... armeijan on pyrittävä hävittämään nämä viat juurineen.

Kova työ on kuin eteemme asetettu taakka, joka haastaa meidät ottamaan sen kannettavaksemme. Jotkut taakat ovat keveitä, jotkut raskaita. Eräät pitävät kevyestä enemmän kuin raskaasta; he ottavat itse kevyen ja sysäävät raskaan muille. Tämä ei ole hyvä asenne. Eräät toverit ovat erilaisia; he jättävät helpon ja mukavan muille ja ottavat itse raskaat taakat; he ovat ensimmäisiä kantamaan vastuksia, viimeisiä nauttimaan mukavuudesta. He ovat hyviä tovereita. Meidän kaikkien olisi otettava oppia heidän kommunistisesta hengestään.

On varsin monia työssään vastuuttomia ihmisiä, jotka pitävät enemmän kevyestä kuin raskaasta, sysäävät raskaat taakat muille ja valitsevat helpot itselleen. Joka käänteessä he ajattelevat itseään ennen muita. Kun he antavat jonkin pienen panoksensa, he paisuvat ylpeydestä ja kerskailevat siitä pelätessään, ettei se tule muiden tietoon. He eivät tunne mitään lämpöä tovereita ja kansaa kohtaan, vaan ovat kylmiä, välinpitämättömiä ja tunteettomia. Tosiasiassa sellaiset ihmiset eivät ole kommunisteja, tai ainakaan heitä ei voida lukea todellisiksi kommunisteiksi.

Ne, jotka vaativat tällaista »itsenäisyyttä», pitävät tavallisesti tiukasti kiinni »minä ensin»-opista ja ovat yleensä väärässä yksilön ja puolueen välistä suhdetta koskevassa kysymyksessä. Vaikka he sanoissa ovatkin kunnioittavinaan puoluetta, käytännössä he asettavat itsensä ensimmäiseksi ja puolueen toiselle sijalle. Mihin nämä ihmiset pyrkivät? He pyrkivät maineeseen ja asemaan ja haluavat olla parrasvaloissa. Aina kun heidät asetetaan hoitamaan jotakin työalaa, he vaativat itselleen »itsenäisyyttä». Tähän tähdäten he vetävät joitakin ihmisiä mukaansa, sysäävät toisia pois ja turvautuvat kerskailuun, imarteluun ja suosion kalasteluun tovereiden keskuudessa tuoden siten porvarillisten poliittisten puolueitten vulgäärin tyylin kommunistiseen puolueeseen. Epärehellisyytensä vuoksi he epäonnistuvat. Minusta meidän olisi toimitettava tehtävät rehellisesti, sillä ilman rehellistä asennoitumista on tässä maailmassa kerrassaan mahdotonta saada aikaan mitään.

Heidän (kommunistien täytyy ymmärtää se periaate, että osan tarpeet on alistettava kokonaisuuden tarpeisiin. Jos jokin ehdotus näyttää mahdolliselta toteuttaa jonkin osatilanteen kannalta, mutta ei koko tilanteen kannalta, silloin osan on väistyttävä kokonaisuuden tieltä. Ja päinvastoin, jos ehdotus ei ole toteutettavissa osan kannalta, mutta on toteutettavissa koko tilanteen valossa, silloinkin osan on väistyttävä kokonaisuuden tieltä. Tätä tarkoitetaan koko tilanteen huomioon ottamisella.

Huvittelunhalu. Puna-armeijassa on myös varsin monia, joiden individualismi saa ilmauksensa huvittelunhalussa. He toivovat aina, että heidän yksikkönsä marssii suuriin kaupunkeihin. He eivät halua mennä niihin työtä tekemään, vaan huvittelemaan. Ennen kaikkea he eivät halua työskennellä punaisilla alueilla, missä elämä on kovaa.

Meidän on vastustettava taipumusta itsekkääseen osastohenkeen, joka huolehtii oman yksikön eduista syrjäyttäen muiden edut. Ken suhtautuu välinpitämättömästi muiden vaikeuksiin, kieltäytyy siirtämästä kaadereita pyynnöstä toisiin yksikköihin tai päästää vain huonommat lähtemään »käyttäen naapurin peltoa tulvavetensä juoksuttamiseen» eikä ota ollenkaan huomioon muita osastoja, paikkakuntia tai ihmisiä – sellainen henkilö on itsekkään osastohengen kannattaja, joka on kokonaan kadottanut kommunismin hengen. Kokonaisuuden huomiotta jättäminen ja täydellinen välinpitämättömyys muista osastoista, paikkakunnista ja ihmisistä ovat itsekkään osastohengen kannattajan luonteenominaisuuksia. Meidän on tehostettava ponnistuksiamme tällaisten henkilöiden kasvattamiseksi ja saadaksemme heidät ymmärtämään, että itsekäs osastohenki on lahkolainen taipumus, josta tulee hyvin vaarallinen, mikäli sen sallitaan kehittyä.

Liberalismi ilmenee eri tavoin. Annetaan asioiden mennä menoaan rauhan ja ystävyyden vuoksi silloin kun joku on selvästi toiminut väärin, ja pidätytään periaatteellisesta väittelystä, koska hän on vanha tuttava, saman kaupungin asukas, koulutoveri, läheinen ystävä, rakastettu, vanha virkatoveri tai vanha alainen. Tai hyvien välien säilyttämiseksi kysymystä kosketellaan kevyesti sen sijaan että siihen paneuduttaisiin perusteellisesti. Tuloksena vahingoitetaan sekä järjestöä että yksilöä. Tämä on yksi liberalismin laji. Antaudutaan vastuuttomaan arvosteluun yksityisesti sen sijaan että ehdotuksia esitettäisiin aktiivisesti järjestölle, Ihmisille ei sanota mitään suoraan, mutta heitä panetellaan selän takana, tai kokouksessa ei sanota mitään, mutta jälkeenpäin juorutaan. Ei piitata lainkaan kollektiivisen elämän periaatteista, vaan seurataan omaa mieltymystä. Tämä on toinen laji.

Jätetään asiat tuuliajolle, elleivät ne koske itseä; sanotaan niin vähän kuin mahdollista, vaikka tiedetään aivan hyvin, mikä on väärin, luovitaan viisaasti ja pyritään vain välttymään moitteelta, Tämä on kolmas laji.

Ei totella käskyjä, vaan annetaan etusija omille mielipiteille. Järjestöltä vaaditaan erityistä huomaavaisuutta, mutta sen kuri hylätään. Tämä on neljäs laji.

Antaudutaan henkilökohtaisiin hyökkäilyihin, haastetaan riitaa, puretaan henkilökohtaista kaunaa tai pyritään kostamaan sen sijaan että ryhdyttäisiin väittelemään ja taistelemaan virheellisiä käsityksiä vastaan yhtenäisyyden tai edistyksen tai työn asianmukaisen suorittamisen vuoksi. Tämä on viides laji.

Kuunnellaan virheellisiä mielipiteitä kumoamatta niitä ja kuunnellaan jopa vastavallankumouksellisia huomautuksia ilmoittamatta niistä, vaan sen sijaan suhtaudutaan niihin tyynesti ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä on kuudes laji.

Ollaan kansanjoukkojen keskuudessa eikä harjoiteta valistusta ja agitaatiota tai puhuta kokouksissa tai tehdä tutkimuksia ja kyselyjä niiden parissa ja sen sijaan ollaan välinpitämättömiä niistä eikä ensinkään pidetä huolta niiden hyvinvoinnista vaan unohdetaan, että ollaan kommunisteja ja käyttäydytään ikään kuin oltaisiin tavallisia ei-kommunisteja. Tämä on seitsemäs laji.

Nähdään jonkun vahingoittavan kansanjoukkojen etuja eikä kuitenkaan tunneta suuttumusta tai varoiteta tai estetä häntä tai koeteta puhua hänelle järkeä, vaan sallitaan hänen jatkaa. Tämä on kahdeksas laji.

Työskennellään innottomasti vailla määrättyä suunnitelmaa tai suuntaa; työskennellään leväperäisesti ja yritetään selviytyä joten miten – »Niin kauan kuin ihminen on munkkina, hän jatkaa kellojen soittoa». Tämä on yhdeksäs laji.

Pidetään itseä suuren palveluksen vallankumoukselle tehneenä, ylpeillään veteraanina, ylenkatsotaan pieniä tehtäviä samalla kun ei lainkaan pystytä suurempiin tehtäviin, ollaan huolimattomia työssä ja velttoja opiskelussa. Tämä on kymmenes laji.

Ollaan selvillä omista virheistä eikä kuitenkaan yritetä oikaista niitä ja omaksutaan liberaali asenne itseä kohtaan. Tämä on yhdestoista laji.

Liberalismi on erittäin vahingollista vallankumouksellisessa kollektiivissa. Se on syövyttävä aine, joka tuhoaa yhtenäisyyden, heikentää kestävyyttä, aiheuttaa apatiaa ja luo erimielisyyttä. Se vie vallankumouksellisilta riveiltä tiiviin organisaation ja tinkimättömän kurin, estää politiikkaa toteutumasta ja vieraannuttaa puoluejärjestöt kansanjoukoista, joita puolue johtaa. Se on erittäin huono taipumus.

Ihmiset, jotka ovat liberaaleja, pitävät marxismin periaatteita abstraktisina dogmeina, hyväksyvät marxismin, mutta eivät ole valmiit harjoittamaan sitä tai harjoittamaan sitä täydellisesti; he eivät ole valmiit korvaamaan liberalismiaan marxismilla. Näillä ihmisillä on marxisminsa, mutta heillä on myös liberalisminsa – he puhuvat marxismista, mutta harjoittavat liberalismia; he soveltavat marxismia muihin, mutta liberalismia itseensä. He pitävät varastossaan molempia tavaralajeja ja löytävät käytön kummallekin. Eräiden ihmisten ajatukset kulkevat tähän tapaan.

Kansan valtio suojelee kansaa. Vasta sitten kun kansalla on sellainen valtio, se voi kasvattaa ja muovata itseään uudelleen demokraattisin menetelmin koko maan laajuisessa mitassa sekä jokaisen osallistuessa karistaa pois kotimaisten ja ulkomaisten taantumuksellisten vaikutuksen (joka on yhä varsin voimakas, tulee säilymään kauan aikaa ja jota ei voida nopeasti hävittää), vapautua vanhassa yhteiskunnassa saaduista huonoista tavoista ja ajatuksista, olla joutumatta taantumuksellisten harhaan johtamaksi ja jatkaa etenemistä – etenemistä sosialistiseen ja kommunistiseen yhteiskuntaan.

Ihmisen ei ole vaikea tehdä hieman hyvää. Vaikeata on tehdä hyvää koko elämänsä ja olla milloinkaan tekemättä mitään pahaa, toimia johdonmukaisesti laajojen joukkojen, nuorten ihmisten ja vallankumouksen etujen hyväksi ja olla mukana vaativassa taistelussa vuosikymmeniä yhtä mittaa. Se on kaikkein vaikeinta!

 

25 – YHTENÄISYYS

 

Maamme yhdistyminen, kansamme yhtenäisyys ja eri kansallisuuksiemme yhtenäisyys – nämä ovat asiamme varman voiton perustakeet.

Koko luokan ja koko kansan yhtenäisyys voidaan saavuttaa vain kommunistisen puolueen yhtenäisyyden avulla, ja vihollinen voidaan lyödä ja kansallinen ja demokraattinen vallankumous voidaan toteuttaa vain koko luokan ja koko kansakunnan yhtenäisyyden avulla. ”Voittakaa miljoonapäiset joukot japanilaisvastaisen kansallisen yhteisrintaman puolelle” (7.5.1937),

Meidän on liitettävä puolueemme kaikki voimat kiinteästi yhteen demokraattisen sentralismin järjestö- ja kuriperiaatteiden pohjalla. Meidän on liityttävä yhteen kenen tahansa toverin kanssa, mikäli hän pitää kiinni puolueen ohjelmasta, perussäännöistä ja päätöksistä.

Tämä kansan keskuudessa esiintyvien ristiriitojen demokraattinen ratkaisumenetelmä esitettiin v. 1942 tiivistetysti kaavana »yhtenäisyys-arvosteluyhtenäisyys». Yksityiskohtaisesti sanottuna se merkitsee sitä, että lähdetään yhtenäisyyden halusta, ratkaistaan ristiriitoja arvostelun tai kamppailun avulla ja päästään uuteen yhtenäisyyteen uudella pohjalla. Kokemuksemme mukaan tämä on kansan keskuudessa esiintyvien ristiriitojen oikea ratkaisumenetelmä.

Tämä (meidän) armeija on saavuttanut huomattavan yhtenäisyyden omissa riveissään ja riviensä ulkopuolella olevien kanssa. Sisäisesti vallitsee yhtenäisyys upseeriston ja miehistön välillä, ylempien ja alempien rivien välillä sekä sotilaallisen työn, poliittisen työn ja selustan huoltotyön välillä; ulospäin vallitsee yhtenäisyys armeijan ja kansan välillä, armeijan ja hallinnollisten organisaatioiden välillä sekä armeijamme ja ystävällismielisten armeijoiden välillä. On välttämätöntä päästä eroon kaikesta tätä yhtenäisyyttä vahingoittavasta.

 

26 – KURI

 

Kansan parissa demokratia on korrelaatiosuhteessa sentralismiin ja vapaus kuriin. Ne ovat yhden kokonaisuuden kaksi vastakkaista puolta, sekä ristiriitaisia että yhdistyneitä, emmekä saisi yksipuolisesti korostaa yhtä ja kieltää toista. Kansan parissa emme voi tulla toimeen ilman vapautta emmekä liioin voi tulla toimeen ilman kuria; emme voi tulla toimeen ilman demokratiaa emmekä voi liioin tulla toimeen ilman sentralismia. Tämä demokratian ja sentralismin, vapauden ja kurin ykseys muodostaa demokraattisen sentralismimme. Tämän järjestelmän vallitessa kansalla on laaja demokratia ja vapaus, mutta samalla sen on pysyteltävä sosialistisen kurin rajoissa.

Meidän on vahvistettava uudelleen puoluekuri, ts:

 

1) yksilö on järjestön alainen,

2) vähemmistö on enemmistön alainen,

3) alempi porras on korkeamman portaan alainen, ja

4) koko jäsenistö on keskuskomitean alainen.

Ken rikkoo näitä kuria koskevia kohtia, hän hajottaa puolueen yhtenäisyyttä.
Yksi puoluekurin vaatimus on se, että vähemmistön on annettava myöten enemmistölle. Jos vähemmistön mielipide on hylätty, sen täytyy kannattaa enemmistön hyväksymää päätöstä. Tarvittaessa se voi esittää asian uudelleen harkittavaksi seuraavassa kokouksessa, mutta muuten se ei saa toimia päätöstä vastaan millään tavalla.

Kurin kolme pääsääntöä ovat seuraavat:

1) Totelkaa käskyjä kaikissa toimissanne.

2) Älkää ottako ainoatakaan neulaa tai langanpätkääkään joukoilta.

3) Luovuttakaa asianomaiseen paikkaan kaikki saaliina haltuunne joutunut.

Kahdeksan huomioonotettavaa kohtaa ovat seuraavat:

1) Puhukaa kohteliaasti.

2) Maksakaa kohtuullisesti siitä mitä ostatte.

3) Palauttakaa kaikki lainaamanne.

4) Maksakaa korvaus aiheuttamastanne vahingosta.

5) Älkää lyökö tai sadatelko ihmisiä.

6) Älkää vahingoittako kasvavaa viljaa.

7) Älkää käyttäytykö liian vapaasti naisia kohtaan.

8) Älkää kohdelko huonosti vankeja.

Heidän (armeijamme kaikkien upseerien ja sotilaiden) on kohotettava kurin tajuaan ja päättäväisesti toteutettava käskyjä, toteutettava politiikkaamme ja toteutettava Kurin kolmea pääsääntöä ja Kahdeksaa huomioonotettavaa kohtaa – armeija ja kansa yhteen liittyneinä, armeija ja hallitus yhteen liittyneinä, upseerit ja sotilaat yhteen liittyneinä ja koko armeija yhteen liittyneenä – sallimatta minkäänlaista kurinpitorikkomusta.

 

27 – KRITIIKKI JA ITSEKRITIIKKI

 

Kommunistinen puolue ei pelkää arvostelua, koska me olemme marxilaisia, totuus on puolellamme ja pääosa kansanjoukoista, työläiset ja talonpojat, ovat puolellamme.

Todelliset materialistit ovat pelottomia; toivomme, että kaikki taistelijatoverimme ottavat rohkeasti kantaakseen vastuunsa ja selviytyvät kaikista vaikeuksista pelkäämättä takaiskuja tai pilkkaa ja epäröimättä arvostella meitä kommunisteja ja esittää meille ehdotuksiaan. »Se joka ei pelkää tuhannen sivalluksen aiheuttamaa kuolemaa, uskaltaa heittää keisarin satulasta» juuri tätä lannistumatonta henkeä tarvitaan taistelussamme sosialismin ja kommunismin rakentamiseksi.

Meillä on marxilais-leniniläinen kritiikin ja itsekritiikin ase. Me voimme päästä eroon huonosta tyylistä ja säilyttää hyvän.

Tunnollinen itsekritiikin harjoittaminen on vielä eräs tunnusmerkki, joka erottaa puolueemme kaikista muista poliittisista puolueista. Kuten me sanomme, ellei huonetta siivota säännöllisesti, sinne keräytyy pölyä, ellemme pese kasvojamme säännöllisesti, ne tulevat likaisiksi. Tovereittemme ajatukset ja puolueemme työ voivat myös kerätä pölyä, ja nekin kaipaavat lakaisua ja pesua. Sananparsi »Juokseva vesi ei pilaannu ja ovensaranaan ei mato pesiydy» merkitsee, että alituinen liike estää bakteerien ja muiden eliöiden hävitysretket, Työmme säännöllinen tarkistaminen ja demokraattisen työtyylin kehittäminen sen kuluessa, pelkäämätön kritiikki ja itsekritiikki ja sellaisten hyvien kansanomaisten kiinalaisten perusohjeitten soveltaminen kuin »Sano kaikki tiedossasi oleva, ja sano se varauksetta», »Älä moiti puhujaa, vaan ota hänen sanansa varoituksena» ja »Oikaise virheet, jos niitä olet tehnyt, varo niitä, jos et ole niitä tehnyt» tämä on ainoa tehokas tapa estää kaikenlaista poliittista pölyä ja poliittisia bakteereja pilaamasta tovereittemme ajatuksia ja puolueemme elimistöä.

Puolueen piirissä ilmenee alituisesti erilaisten ajatusten välistä vastakkaisuutta ja taistelua; tämä on yhteiskunnan luokkien välisten ja uuden ja vanhan välisten ristiriitojen heijastumaa puolueessa. Jos puolueessa ei olisi ristiriitoja eikä ideologisia taisteluja niiden ratkaisemiseksi, puolueen elämä loppuisi.

Kannatamme aktiivista ideologista taistelua, koska se on ase, jolla varmistamme yhtenäisyyden puolueen ja vallankumouksellisten järjestöjen keskuudessa taistelumme hyväksi. Jokaisen kommunistin ja vallankumouksellisen olisi tartuttava tähän aseeseen.

Mutta liberalismi hylkää ideologisen taistelun ja kannattaa periaatteetonta rauhaa synnyttäen siten rappeutuneen, poroporvarillisen asenteen ja saa aikaan poliittista degeneroitumista puolueen ja vallankumouksellisten järjestöjen tietyissä yksiköissä ja joissakin yksilöissä.

Vastustaessamme subjektiivisuutta, lahkolaisuutta ja kaavamaista puoluekirjoittelua meidän on pidettävä mielessä kaksi päämäärää: ensimmäiseksi »opiksi ottaminen menneistä virheistä tulevien virheiden välttämiseksi» ja toiseksi »sairauden parantaminen potilaan pelastamiseksi». Menneisyyden virheet on paljastettava kenenkään herkkätunteisuutta säälimättä; on välttämätöntä eritellä ja arvostella tieteellisesti asennoituen sitä, mikä menneisyydessä oli kehnoa, jotta työ vastaisuudessa tulisi tehdyksi huolellisemmin ja paremmin. »Opiksi ottaminen menneistä virheistä tulevien virheiden välttämiseksi» tarkoittaa tätä. Mutta päämäärämme on erehdyksien paljastamisessa ja puutteellisuuksien arvostelemisessa sama kuin sairautta parantavan lääkärin, ainoastaan potilaan pelastaminen eikä hänen tohtoroimisensa kuolemaan. Umpisuolentulehdusta poteva henkilö pelastuu, kun lääkäri poistaa hänen umpisuolensa. Mikäli virheitä tehnyt henkilö ei hoidon pelosta salaa sairauttaan tai pidä itsepintaisesta kiinni virheistään siksi kunnes hän ei enää ole parannettavissa, mikäli hän rehellisesti ja vilpittömästi haluaa meidän olisi otettava hänet tervetulleena vastaan ja parannettava hänen sairautensa, jotta hänestä voisi tulla hyvä toveri. Emme voi koskaan onnistua, jos päästämme vain ilmoille tunteemme ja puramme sisuamme hänelle. Ideologista tai poliittista sairautta hoidettaessa ei saa olla karkea ja harkitsematon, vaan suhtautumistapa tulee olla "sairauden parantaminen potilaan pelastamiseksi", mikä on ainoa oikea ja tehokas menetelmä.

Puolueen sisäisen arvostelun yhteydessä olisi vielä mainittava siitä, että eräät toverit jättävät suuret kysymykset huomioon ottamatta ja rajoittavat huomionsa pikkuseikkoihin arvostelua esittäessään. He eivät ymmärrä, että arvostelun päätehtävänä on osoittaa poliittisia ja järjestöllisiä virheitä, Mitä tulee henkilökohtaisiin puutteellisuuksiin, elleivät ne liity poliittisiin ja järjestöllisiin virheisiin, ei ole tarpeen olla liian kriittinen, tai muuten asianomaiset toverit ovat ymmällä eivätkä tiedä mitä tehdä. Kaiken lisäksi tällaisen arvostelun kehittyessä on olemassa se suuri vaara, että puolueen piirissä huomio keskitetään yksinomaan pienempiin vikoihin, ja jokainen tulee araksi ja liian varovaiseksi ja unohtaa puolueen poliittiset tehtävät.

Puolueen sisäisessä arvostelussa on varottava subjektiivisuutta, mielivaltaisuutta ja arvostelun muuttamista vulgääriksi; lausuntojen tulisi pohjautua tosiasioihin ja arvostelun tulisi tähdentää poliittista puolta.

Puolueen sisäinen arvostelu on ase puoluejärjestön lujittamiseksi ja sen taistelukyvyn lisäämiseksi. Puna-armeijan puoluejärjestössä arvostelu ei kuitenkaan aina ole luonteeltaan tällaista ja toisinaan se muuttuu henkilökohtaiseksi hyökkäilyksi. Sen tuloksena se vahingoittaa puoluejärjestöä samoin kuin yksilöitä. Tämä on pikkuporvarillisen individualismin ilmaus. Oikaisumenetelmänä on auttaa puolueen jäseniä ymmärtämään, että arvostelun tarkoitus on lisätä puolueen taistelukykyä voiton saavuttamiseksi luokkataistelussa ja että sitä ei pitäisi käyttää henkilökohtaisen hyökkäilyn välineenä.

Jos meillä on puutteellisuuksia, me emme pelkää niiden osoittamista ja arvostelemista, koska me palvelemme kansaa. Jokainen, aivan kuka tahansa, voi osoittaa puutteellisuuksiamme, Jos hän on oikeassa, me oikaisemme ne. Jos hänen ehdotuksensa hyödyttää kansaa, me tulemme toimimaan sen mukaisesti.

Kun me kiinalaiset kommunistit, jotka perustamme kaiken toimintamme Kiinan kansan laajimpien joukkojen ylimmille eduille ja olemme täysin vakuuttuneita asiamme oikeudesta, emme kaihda mitään henkilökohtaista uhrausta ja olemme valmiit antamaan milloin tahansa henkemme tämän asian hyväksi, voimmeko silloin olla haluttomia hylkäämään jonkin ajatuksen, näkökannan, mielipiteen tai menetelmän, joka ei vastaa kansan tarpeita? Voimmeko olla valmiit sallimaan poliittisen pölyn ja bakteerien likaavan puhtaat kasvomme tai syöpyvän terveeseen elimistöömme? Lukemattomat vallankumoukselliset marttyyrit ovat uhranneet henkensä kansan etujen puolesta, ja tuska täyttää meidän elävien sydämen heitä ajatellessamme - voiko siis olla mitään henkilökohtaista etua, jota emme uhraisi, tai mitään virhettä, josta emme sanoutuisi irti?

Emme saa tulla itsetyytyväisiksi minkään menestyksen johdosta. Meidän tulisi hillitä tyytyväisyytemme ja arvostella alituisesti puutteellisuuksiamme aivan kuten meidän tulisi pestä kasvomme tai lakaista lattia joka päivä poistaaksemme lian ja pitääksemme ne puhtaina.

Mitä arvosteluun tulee, esittäkää se hyvissä ajoin; älkää ottako tavaksenne arvostella vasta tapahtuman jälkeen.

Virheitten ja takaiskujen opettamina olemme tulleet viisaammiksi ja hoidamme asioitamme paremmin. Jokaiselle poliittiselle puolueelle tai henkilölle virheiden välttäminen on vaikeata, mutta meidän tulisi tehdä niitä niin vähän kuin mahdollista. Heti kun virhe on tehty, meidän olisi oikaistava se, ja mitä nopeammin ja perusteellisemmin, sitä parempi.

 

28 – KOMMUNISTIT

 

Kommunistilla tulisi olla avara mieli ja hänen tulisi olla uskollinen ja aktiivinen sekä pitää vallankumouksen etuja todellisena elämällään ja alistaa henkilökohtaiset etunsa vallankumouksen eduille; aina ja kaikkialla hänen olisi pidettävä kiinni periaatteesta ja käytävä väsymätöntä taistelua kaikkia virheellisiä ajatuksia ja toimia vastaan puolueen kollektiivisen elämän lujittamiseksi sekä puolueen ja joukkojen välisten siteitten vahvistamiseksi; hänen tulisi olla enemmän kiinnostunut puolueesta ja joukoista kuin kenestäkään yksilöstä ja enemmän kiinnostunut muista kuin itsestään. Vain silloin hän ansaitsee kommunistin nimen.

Jokainen toveri on saatava ymmärtämään, että kommunistin sanojen ja tekojen ylimpänä koetinkivenä on se, vastaavatko ne kansan valtaenemmistön suurimpia etuja ja nauttivatko ne sen kannatusta.

Milloinkaan ja missään olosuhteissa kommunistin ei tule asettaa henkilökohtaisia etujaan ensi sijalle; hänen tulee alistaa ne kansakunnan ja joukkojen etujen alaisiksi. Tästä johtuen itsekkyys, velttous, lahjottavuus, julkisuuden tavoittelu jne. ovat erittäin halveksittavia, kun taas epäitsekkyys, koko tarmolla tehty työ, varaukseton omistautuminen yleisten etujen hyväksi sekä hiljainen uurastus ansaitsevat kunnioitusta. ”Kiinan kommunistisen puolueen osuus kansallisessa sodassa” (lokakuu 1938),

Kommunistien on oltava aina valmiina puolustamaan totuutta,, koska totuus on kansan etujen mukaista; kommunistien on oltava aina valmiina oikaisemaan virheitään, koska virheet ovat vastoin kansan etuja.

Kommunistien on aina paneuduttava jokaisen asian syihin ja vaikuttimiin, käytettävä omaa järkeään ja harkittava huolellisesti, vastaako se todellisuutta vai ei ja onko se todella hyvin perusteltu; missään tapauksessa heidän ei tule seurata sokeasti muita ja rohkaista orjallisuutta.

Meidän tulee rohkaista tovereita ottamaan kokonaisuuden edut huomioon. Jokaisen puolueen jäsenen, jokaisen työajan, jokaisen lausunnon ja jokaisen toimenpiteen on lähdettävä koko puolueen eduista; tämän periaatteen loukkaaminen on ehdottomasti luvatonta.

Kommunistien tulee näyttää esimerkkiä käytännöllisyydessä sekä kaukokatseisuudessa, sillä vain käytännöllisyydellä he pystyvät täyttämään asetetut tehtävät ja vain kaukokatseisuus voi estää heitä kadottamasta suuntaansa marssittaessa eteenpäin.

Kommunistien tulee olla kaikkein kaukokatseisimpia, kaikkein uhrautuvaisimpia, kaikkein päättäväisimpiä ja kaikkein vähiten ennakkoluuloisia tilanteiden arvioinnissa sekä nojautua kansanjoukkojen enemmistöön ja voittaa niiden kannatus.

Kommunistien tulee näyttää esimerkkiä opiskelussa; heidän tulee olla aina kansanjoukkojen oppilaita samoin kuin niiden opettajia.

Jokaisen joukkoliikkeissä työskentelevän kommunistin tulee olla kansanjoukkojen ystävä eikä niiden pomo, väsymätön opettaja eikä byrokraattinen poliitikko.

Kommunistit eivät saa milloinkaan erottautua kansan enemmistöstä tai laiminlyödä sitä johtamalla vain muutamia edistyksellisiä ryhmiä eristetysti ja liiallisesta kiirehtien, vaan heidän on huolehdittava läheisten yhdyssiteitten takomisesta edistyksellisten ainesten ja laajojen joukkojen välille. Tätä tarkoitetaan enemmistön huomioon ottamisella.

Me kommunistit olemme kuin siemeniä ja kansa on kuin maaperä. Minne tahansa menemmekin, meidän on liityttävä yhteen kansan kanssa, juurruttava ja kukoistettava sen keskuudessa.

Meidän kommunistien on kyettävä yhdentymään joukkoihin kaikessa. Jos puolueemme jäsenet viettävät koko elämänsä sisällä istuen lähtemättä koskaan ulos kohtaamaan maailmaa ja uhmaamaan myrskyä, mitä hyötyä heistä silloin on Kiinan kansalle? Ei mitään, emmekä me tarvitse sellaisia ihmisiä puolueen jäseninä. Meidän kommunistien olisi kohdattava rohkeasti maailma, joukkotaistelun suuri maailma, ja uhmattava myrskyä, joukkotaistelun mahtavaa myrskyä.

Kommunistien esittämä esimerkillisen etujoukon osa on elintärkeä. 8:s ja Uudessa 4:ssä armeijassa olevien kommunistien tulee näyttää esimerkkiä rohkeassa taistelussa, käskyjen toteuttamisessa, kurin noudattamisessa, poliittisen työn tekemisessä sekä sisäisen yhtenäisyyden ja solidaarisuuden vaalimisessa.

Kommunisti ei saa koskaan olla omapäinen tai röyhkeä ajatellen, että hän itse on hyvä kaikessa kun taas muut eivät ole hyviä missään; hän ei saa sulkeutua lokeroonsa tai rehennellä ja kerskua tai mahtailla.

Kommunistien on kuunneltava tarkkaavaisesti puolueen ulkopuolella olevien ihmisten mielipiteitä ja annettava heidän sanoa sanottavansa. Jos he puhuvat oikein, meidän olisi tervehdittävä sitä ja otettava oppia heidän vahvoista puolistaan; jos he ovat väärässä, meidän olisi annettava heidän sanoa sanottavansa loppuun saakka ja sitten selitettävä kärsivällisesti asiat heille.

Ellei työssään virheitä tehnyt ole parantumaton, kommunistien olisi käytettävä suhtautumisessaan häneen vakuuttamista auttaakseen häntä muuttumaan ja aloittamaan alusta, eikä syrjimistä.

Mitä tulee poliittisesti takapajuisiin ihmisiin, kommunistien ei pitäisi väheksyä tai halveksia heitä, vaan kohdella heitä ystävällisesti, liittyä yhteen heidän kanssaan, saada heidät vakuuttuneiksi ja rohkaista heitä kulkemaan eteenpäin.

 

29 – KAADERIT

 

Taataksemme sen, että puolueemme ja maamme eivät muuta väriään, meillä tulee olla ei ainoastaan oikea linja ja oikea politiikka, vaan meidän on myös koulutettava ja kasvatettava miljoonia seuraajia, jotka tulevat viemään proletaarisen vallankumouksen asiaa eteenpäin.

Loppujen lopuksi proletariaatin vallankumouksellisen asian seuraajien kouluttamisessa on kysymys siitä, onko ihmisiä, jotka pystyvät viemään proletaaristen vallankumouksellisten vanhemman sukupolven aloittamaa marxilais-leniniläistä vallankumouksellista asiaa eteenpäin, pysyykö puolueemme ja valtiomme johto proletaaristen vallankumouksellisten käsissä, jatkavatko jälkeläisemme kulkua marxismi-leninismin määrittämää oikeaa tietä pitkin eli toisin sanoen, pystymmekö menestyksellisesti estämään Hrustsjovin revisionismin ilmaantumisen Kiinassa. Lyhyesti sanoen, se on erittäin tärkeä kysymys, kysymys elämästä ja kuolemasta puolueemme ja maamme kannalta. Se on perusluonteisen tärkeä kysymys proletariaatin vallankumoukselliselle asialle sadan, tuhannen, jopa kymmenen tuhannen vuoden ajan. Neuvostoliitossa tapahtuneiden muutosten nojalla imperialistiset profeetat asettavat »rauhanomaista evoluutiota» koskevat toiveensa Kiinan puolueen kolmanteen tai neljänteen sukupolveen. Meidän on tehtävä tyhjiksi nämä imperialistien ennustukset. Ylimmistä järjestöistämme perustasolle saakka meidän on kaikkialla kiinnitettävä alituista huomiota vallankumouksellisen asian seuraajien kouluttamiseen ja kasvattamiseen.

Mitkä ovat proletariaatin vallankumouksellisen asian ansiokkaille seuraajille asetettavat vaatimukset?

Heidän on oltava todellisia marxilais-leniniläisiä eikä marxismi-leninismin viittaan verhoutuneita revisionisteja, kuten Hrustsjov.

Heidän on oltava vallankumouksellisia, jotka palvelevat koko sydämestään Kiinan kansan ja koko maailman kansojen valtaenemmistöä, eivätkä he saa olla kuten Hrustsjov, joka palvelee sekä oman maansa etuoikeutetun porvarillisen yhteiskuntakerroksen jäsenten kourallisen että ulkomaisen imperialismin ja taantumuksen etuja.

Heidän on oltava proletaarisia valtiomiehiä, jotka pystyvät yhdistymään ja työskentelemään yhdessä valtaenemmistön kanssa. Heidän on yhdistyttävä ei ainoastaan kanssaan samaa mieltä olevien kanssa, vaan heidän on myös oltava taitavia yhdistymään eri mieltä olevien kanssa ja vieläpä niidenkin kanssa, jotka aikaisemmin vastustivat heitä ja joiden on sittemmin käytännössä todistettu olleen väärässä. Mutta heidän on erityisesti varottava Hrustsjovin kaltaisia kiipijöitä ja vehkeilijöitä ja estettävä tällaisia huonoja aineksia anastamasta puolueen ja valtion johtoa millään tasolla.

Heidän on oltava esikuvia puolueen demokraattisen sentralismin soveltamisessa, hallittava »joukoilta joukoille»-periaatteeseen pohjautuva johtamismenetelmä sekä kehitettävä demokraattista tyyliä ja oltava taitavia kuuntelemaan kansanjoukkoja. He eivät saa olla despoottisia, kuten Hrustsjov, eivätkä loukata puolueen demokraattista sentralismia, tehdä yllätyshyökkäyksiä tovereita vastaan tai toimia mielivaltaisesta ja diktatorisesti.

Heidän on oltava vaatimattomia ja harkitsevia sekä varottava pöyhkeyttä ja kiivautta; heidän on oltava itsekritiikin hengen täyttämiä ja rohjettava oikaista virheitä ja puutteellisuuksia työssään. He eivät saa koskaan peitellä virheitään, kuten Hrustsjov, eivätkä vaatia kaikkea kunniaa itselleen ja sysätä kaikkia syitä muitten harteille. Proletariaatin vallankumouksellisen asian seuraajia tulee esiin joukkotaisteluissa ja karaistuu vallankumouksen suurissa myrskyissä. On välttämätöntä koetella ja arvioida kaadereita sekä valita ja kouluttaa seuraajia pitkän joukkotaistelun kuluessa.

Puoluejärjestömme on ulotettava kaikkialle maahan, ja meidän on määrätietoisesti koulutettava kymmeniä tuhansia kaadereita ja satoja ensiluokkaisia johtajia. Heidän on oltava marxismiin ja leninismiin perehtyneitä, poliittisesti kaukokatseisia, työssään päteviä, uhrautumisen hengen täyttämiä, omin neuvoin ongelmien ratkomiseen pystyviä, vaikeuksien keskellä järkkymättömiä sekä kansakunnan, luokan ja puolueen palvelemisessa uskollisia ja sille omistautuneita kaadereita ja johtajia.

Näihin kaadereihin ja johtajiin puolue nojautuu yhteyksissään jäsenistöön ja kansanjoukkoihin, ja nojautumalla heidän lujaan kansanjoukkojen johtoonsa puolue voi onnistua lyömään vihollisen.

Tällaisten kaadereitten ja johtajien tulee olla vailla itsekkyyttä, individualistista sankarillisuutta, rehentelyä, velttoutta, passiivisuutta ja pöyhkeätä lahkokuntalaisuutta, ja heidän tulee olla epäitsekkäitä kansallissankareita ja luokkasankareita; tällaisia ovat puolueemme jäseniltä, kaadereilta ja johtajilta vaadittavat ominaisuudet ja tällainen tulee olla heidän työtyylinsä.

Kaaderit ovat ratkaiseva tekijä niin pian kuin poliittinen linja on määritelty. Sen vuoksi taistelutehtävänämme onkin kouluttaa suunnitelmallisesti ja suurin joukoin uusia kaadereita.

Kommunistisen puolueen olisi käytettävä kaaderipolitiikassaan kriteerinä sitä, onko kaaderi päättäväinen puolueen linjan toteuttamisessa, noudattaako hän puoluekuria, onko hänellä läheiset suhteet kansanjoukkoihin, kykyä suunnan löytämiseen itsenäisesti ja onko hän aktiivinen, uutterasti työskentelevä ja epäitsekäs. Tätä tarkoitetaan »ihmisten nimittämisellä virkaan ansioittensa mukaan».

On välttämätöntä säilyttää järjestelmä, joka edellyttää kaadereiden osallistumista kollektiiviseen tuotannolliseen työhön. Puolueemme ja valtiomme kaaderit ovat tavallisia työläisiä eivätkä kansan selässä istuvia valtaherroja. Osallistumalla kollektiiviseen tuotannolliseen työhön kaaderit ylläpitävän laajoja, jatkuvia ja läheisiä siteitä työtätekevään kansaan. Tämä on sosialistisen järjestelmän kannalta perusluonteisen tärkeä päätoimenpide; se auttaa voittamaan byrokratian ja estämään revisionismin ja dogmatismin.

Meidän on osattava arvioida kaadereita. Emme saa rajoittaa arviointiamme lyhyeen kauteen tai yhteen ainoaan tapahtumaan kaaderin elämässä, vaan meidän olisi otettava huomioon hänen elämänsä ja työnsä kokonaisuudessaan. Tämä on kaadereitten arvioimisen päämenetelmä.

Meidän on osattava käyttää kaadereita oikein. Loppujen lopuksi johtajuuteen sisältyy kaksi vastuullista päätehtävää: ajatusten kehitteleminen ja kaadereitten oikea käyttäminen. Suunnitelmien laatiminen, päätösten tekeminen sekä käskyjen ja ohjeitten antaminen ym. kuuluvat kaikki »ajatusten kehittelemiseen». Ajatusten toteuttamiseksi käytännössä meidän on liitettävä kaaderit kiinteästi yhteen ja kannustettava heitä ryhtymään toimintaan; tämä kuuluu »kaadereitten oikeaan käyttämiseen».

Meidän on osattava pitää hyvää huolta kaadereista. Tässä käytetään useita tapoja.

Ensiksikin heille annetaan opastusta. Tämä merkitsee sitä, että heille annetaan vapaat kädet työssään, jotta he rohkenevat ottaa vastuun itselleen, ja samalla heille annetaan ajankohtaisia ohjeita, jotta he puolueen poliittisen linjan opastamina saattavat käyttää aloitekykynsä täysin hyväksi.

Toiseksi kohotetaan heidän tasoaan. Tämä merkitsee heidän kasvattamistaan antamalla heille tilaisuus opiskeluun, jotta he voivat lisätä teoreettista ymmärrystään ja työkykyään.

Kolmanneksi tarkistetaan heidän työtään ja autetaan heitä tekemään yhteenvetoja kokemuksistaan, viemään saavutuksiaan eteenpäin ja oikaisemaan virheitään. Työn antaminen tehtäväksi ilman tarkistusta ja huomion kiinnittäminen siihen vasta sitten kun vakavia virheitä on tehty – sillä lailla ei huolehdita kaadereista.

Neljänneksi käytetään yleensä vakuuttamisen menetelmää virheitä tehneisiin kaadereihin ja autetaan heitä oikaisemaan virheensä. Taistelun menetelmä olisi rajoitettava vain niihin, jotka tekevät vakavia virheitä ja kuitenkin kieltäytyvät ottamasta vastaan opastusta. Kärsivällisyys on tässä välttämätöntä. On väärin leimata kevyesti ihmisiä »opportunisteiksi» tai alkaa kevyesti »käydä taisteluja» heitä vastaan.

Viidenneksi autetaan heitä heidän vaikeuksissaan. Kun kaadereita on vaikeuksissa sairauden, taloudellisen ahdingon tai perhe- ym. huolien vuoksi, meidän on pidettävä heistä niin hyvää huolta kuin mahdollista. Tällä tavalla pidetään hyvää huolta kaadereista.

Todella yksimielinen ja kansanjoukkoihin yhdistynyt johtoryhmä voi muodostua asteittain vain joukkotaistelun prosessissa eikä siitä erillään. Suuren taistelun prosessissa useimmissa tapauksissa johtoryhmän kokoonpanon ei tulisi eikä se voi jäädä kokonaan muuttumattomaksi koko alku-, keski- ja loppuvaiheen ajaksi; aktiivisia henkilöitä, joita astuu esiin taistelun kuluessa, on jatkuvasti ylennettävä niiden johtoryhmän alkuperäisten jäsenten paikalle, jotka ovat heihin verrattuna huonompia tai jotka ovat rappeutuneet.

Jos puolueellamme ei ole laajaa joukkoa uusia kaadereita työskentelemässä yhtenäisyydessä ja yhteistyössä vanhojen kaadereitten kanssa, asiamme tulee pysähtymään, Kaikkien vanhojen kaadereitten olisikin sen vuoksi toivotettava erittäin innostuneina uudet kaaderit tervetulleiksi ja pidettävä heistä mitä lämpimimmin huolta. Tosin uusilla kaadereilla on puutteellisuutensa. He eivät ole olleet kauan vallankumouksessa ja heiltä puuttuu kokemusta, ja eräät heistä ovat väistämättömästi tuoneet mukanaan vanhan yhteiskunnan epäterveen ideologian merkkejä, pikkuporvarillisen individualismin jäännöksiä. Mutta tällaiset puutteellisuudet voidaan asteittain poistaa kasvatuksen ja vallankumouksessa karaistumisen avulla. Kuten Stalin on sanonut, uusien kaadereitten vahvana puolena on se, että he ovat tarkan vastaanottavaisia kaikelle uudelle ja sen vuoksi erittäin innostuneita ja aktiivisia - juuri nämä ominaisuudet puuttuvat eräiltä vanhoilta kaadereilta. Kaadereitten, niin uusien kuin vanhojenkin, olisi kunnioitettava toisiaan, otettava oppia toisistaan ja voitettava omat puutteellisuutensa ottamalla opikseen toistensa vahvoista puolista liittyäkseen yhdeksi yhteisessä asiassa ja varoakseen lahkokuntalaisia taipumuksia.

Huolenpitomme tulisi ulottua puolueeseen kuulumattomiin kaadereihin samoin kuin puolueen kaadereihin. Puolueen ulkopuolella on monia kyvykkäitä ihmisiä, joita emme saa jättää huomioon ottamatta. Jokaisen kommunistin velvollisuus on päästä eroon välinpitämättömyydestä ja pöyhkeydestä ja työskennellä hyvin puolueeseen kuulumattomien kaadereitten kanssa, antaa heille vilpitöntä apua, suhtautua heihin lämpimän toverillisesti ja saada heidän aktiivisuutensa suunnatuksi Japanin vastustamisen ja valtakunnan jälleenrakentamisen suureen asiaan.

 

30 – NUORISO

 

Maailma on teidän samoin kuin meidänkin; mutta loppujen lopuksi se on teidän. Te nuoret, täynnä tarmoa ja elinvoimaa, olette elämän kukoistuskaudessa, kuin aurinko kahdeksalta tai yhdeksältä aamulla. Toivomme on asetettu teihin. -----

Maailma kuuluu teille. Kiinan tulevaisuus kuuluu teille. Puhe kiinalaisten opiskelijoiden ja harjoittelijoiden tapaamistilaisuudessa Moskovassa (17. 11. 1957)

Meidän on autettava kaikkia nuoriamme ymmärtämään, että maamme on vielä hyvin köyhä maa, että me emme voi muuttaa tätä tilannetta radikaalisti lyhyessä ajassa ja että vain omin käsin työtä tekevän nuoremman polvemme ja koko kansamme yhteisin ponnistuksin Kiinasta voidaan tehdä voimakas ja vauras useiden vuosikymmenien kuluessa. Sosialistisen järjestelmämme perustaminen on avannut tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaan johtavan tien, mutta tämän ihanteen muuttamisessa todellisuudeksi tarvitaan kovaa työtä.

Poliittisen ja yhteiskunnallisen kokemuksen puutteensa vuoksi varsin monet nuoret eivät pysty näkemään jyrkkää erotusta vanhan ja uuden Kiinan välillä eikä heidän ole helppo täysin käsittää, millaisia vaikeuksia kansamme joutui kokemaan taistelussa vapautuakseen imperialistien ja kuomintangilaisten taantumuksellisten sorrosta tai miten pitkä vaativan työn kausi tarvitaan, ennen kuin onnellinen sosialistinen yhteiskunta saadaan perustetuksi. Tämän vuoksi meidän on alituisesti harjoitettava elävää ja tehokasta poliittista kasvatusta kansanjoukkojen keskuudessa ja meidän tulisi aina kertoa niille totuus vaikeuksista, joita tulee esiin, ja keskustella niiden kanssa,, miten nämä vaikeudet saadaan voitetuiksi.

Nuoret ihmiset ovat aktiivisin ja vitaalisin voima yhteiskunnassa. He ovat kaikkein innokkaimpia oppimaan ja vähiten vanhoillisia ajattelussaan. Näin on asia erityisesti sosialismin aikakaudella. Toivomme, että eri paikkakuntien puoluejärjestöt auttavat nuorisoliiton järjestöjä ja työskentelevät niiden kanssa sekä paneutuvat kysymykseen, miten erityisesti nuorisomme tarmo saadaan vaikuttamaan koko teholtaan. Puoluejärjestöjen ei tulisi käsitellä nuoria samoin kuin kaikkia muita ja jättää huomioon ottamatta heidän erityispiirteitään. Tietenkin nuorten tulisi ottaa oppia vanhoista ja muista aikuisista sekä pyrkiä niin paljon kuin mahdollista mukaan kaikenlaiseen hyödylliseen toimintaan heidän kanssaan asiasta sopien.

Miten meidän tulee arvioida, onko joku nuori vallankumouksellinen? Miten voimme sen todeta? On vain yksi kriteeri, nimittäin se, onko hän halukas yhtymään työläisten ja talonpoikien laajoihin joukkoihin ja tekee niin käytännössä. Jos hän on halukas tekemään niin ja tekee niin todellisuudessa, hän on vallankumouksellinen; muussa tapauksessa hän on ei-vallankumouksellinen tai vastavallankumouksellinen. Jos hän yhtyy tänään työläis- ja talonpoikaisjoukkoihin, silloin hän on tänään vallankumouksellinen; jos hän huomenna ei enää yhdy niihin tai kääntyy ympäri ryhtyen sortamaan tavallista ihmistä, silloin hänestä tulee ei-vallankumouksellinen tai vastavallankumouksellinen.

Sivistyneistöön kuuluvilla on usein taipumus olla subjektiivisia ja individualistisia, epäkäytännöllisiä ajattelussaan ja horjuvia toiminnassaan ennen kuin he ovat heittäytyneet koko sydämestään ja sielustaan vallankumouksellisiin joukkotaisteluihin tai päättäneet palvella kansanjoukkojen etuja ja liittyä yhdeksi niiden kanssa. Tästä johtuen, vaikka vallankumouksellinen sivistyneistöjoukko Kiinassa voikin esittää etujoukon osaa ja olla yhdyssiteenä kansanjoukkoihin, kaikki siihen kuuluvat eivät pysy loppuun saakka vallankumouksellisina. Jotkut jäävät pois vallankumouksellisten riveistä kriittisillä hetkillä ja muuttuvat passiivisiksi, kun taas muutamista saattaa tulla jopa vallankumouksen vihollisia. Sivistyneistö voi päästä puutteellisuuksistaan vain joukkotaistelun pitkän ajanjakson kuluessa.

Paitsi koordinoidun toiminnan jatkamista puolueen kanssa sen keskeisessä toiminnassa nuorisoliiton olisi tehtävä omaa nuorison erityispiirteitten mukaista työtään. Uuden Kiinan on pidettävä huolta nuorisostaan ja huolehdittava nuoren sukupolven kasvamisesta. Nuorten on opiskeltava ja tehtävä työtä, mutta he ovat fyysisesti kasvuiässä. Sen vuoksi onkin kiinnitettävä täydellistä huomiota sekä heidän työhönsä ja opiskeluunsa että heidän virkistykseensä, urheiluunsa ja lepoonsa.

 

31 – NAISET

 

Mies on Kiinassa tavallisesti kolmen valtajärjestelmän (poliittisen vallan, sukuvallan ja uskonnollisen vallan) hallitsema... Mitä naisiin tulee, näiden kolmen valtajärjestelmän hallinnan alaisuuden lisäksi he ovat myös miesten hallitsemia (aviomiehen valta). Nämä neljä valtaa - politiikan, suvun, uskonnon ja aviomiehen valta - ovat ilmentymä koko feodaalispatriarkaalisesta ideologiasta ja järjestelmästä ja muodostavat neljä paksua köyttä, jotka sitovat Kiinan kansaa, varsinkin talonpoikia. Yllä on kuvattu, miten talonpojat ovat kukistaneet tilanherrojen poliittisen vallan maaseudulla. Tilanherrojen poliittinen valta on kaikkien muiden valtajärjestelmien selkäranka. Sen tultua kumotuksi myös sukuvalta, uskonnollinen valta ja aviomiehen valta alkavat horjua... Mitä aviomiehen valtaan tulee, tämä on ollut aina heikompi köyhien talonpoikien keskuudessa, koska taloudellisesta pakosta heidän naisväkensä on tehtävä enemmän ruumiillista ja sen vuoksi heillä on enemmän sananvaltaa ja suurempi päätösvalta perheasioissa. Maaseudun talouden jouduttua viime vuosina yhä suuremmassa määrin vararikkotilaan miesten ylivallan perusta naisiin nähden on jo horjunut. Talonpoikaisliikkeen nousun myötä naiset ovat nyt alkaneet monilla paikkakunnilla järjestää maaseutunaisten liittoja; he ovat saaneet tilaisuuden nostaa päänsä, ja aviomiehen valta horjuu päivä päivältä. Lyhyesti sanoen: koko feodaalispatriarkaalinen ideologia ja järjestelmä horjuu talonpoikien vallan kasvun myötä.

Liittykää yhteen ja osallistukaa tuotantoon ja poliittiseen toimintaan naisten taloudellisen ja poliittisen aseman parantamiseksi.

Omistus aikakauslehdelle ”Uuden Kiinan naisia”, painettuna sen ensimmäisessä numerossa 20. 7. 1949

Suojelkaa nuorison, naisten ja lasten etuja - antakaa apua nuorille opiskelijoille, joilla ei ole varaa jatkaa opintojaan, auttakaa nuorisoa ja naisia järjestäytymään osallistuakseen tasavertaisesti kaikkeen sotaponnistusta ja yhteiskunnallista edistystä hyödyttävään työhön, turvatkaa avioliiton vapaus ja miesten ja naisten välinen tasa-arvoisuus ja antakaa nuorille ja lapsille hyödyllistä kasvatusta...

(Maataloustuotannossa) perustehtävänämme on järjestää työvoiman käyttö järkiperäisesti ja kannustaa naisia tekemään maataloustyötä.

Suuren sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseksi on äärimmäisen tärkeätä saada naisten laajat joukot herätetyiksi ryhtymään tuotannolliseen toimintaan. Miesten ja naisten on saatava sama palkka samasta työstä tuotannossa. Sukupuolten välinen todellinen tasa-arvoisuus voi toteutua vain koko yhteiskunnan sosialistisen muutoksen prosessissa.

Maatalouden osuustoiminnan toteuduttua monet osuuskunnat toteavat työvoimansa riittämättömäksi. On käynyt välttämättömäksi herättää se suuri joukko naisia, jotka eivät ennen työskennelleet vainioilla, ottamaan paikkansa työrintamalla... Kiinan naiset muodostavat valtavan työvoimareservin. Tätä reserviä olisi käytettävä hyväksi kamppailussa suuren sosialistisen maan rakentamiseksi.

Antakaa jokaiselle työkykyiselle naiselle mahdollisuus ottaa paikkansa työrintamalla »sama palkka samasta työstä» -periaatteen mukaan. Tämä olisi tehtävä niin nopeasti kuin mahdollista.

 

32 – KULTTUURI JA TAIDE

 

Tämän päivän maailmassa kaikki kulttuuri, kaikki kirjallisuus ja taide kuuluvat tietyille luokille ja kytkeytyvät tiettyihin poliittisiin linjoihin. Taidetta taiteen vuoksi, luokkien yläpuolella olevaa taidetta, politiikasta erillään olevaa tai siitä riippumatonta taidetta ei itse asiassa ole olemassa. Proletaarinen kirjallisuus ja taide ovat osa koko proletariaatin vallankumouksellista asiaa; kuten Lenin sanoi, ne ovat hammasrattaita ja ruuveja koko vallankumouksen koneistossa.

”Puheet kirjallisuuden ja taiteen kysymyksiä käsitelleessä Jenanin neuvottelukokouksessa” (toukokuu 1942),

Vallankumouksellinen kulttuuri on laajoille kansanjoukoille voimakas vallankumouksen ase. Se valmistaa maaperää ideologisesti ennen vallankumouksen tuloa ja on tärkeä, todella välttämätön taistelurintama yleisessä vallankumouksellisessa rintamassa vallankumouksen aikana.

Koko kirjallisuutemme ja taiteemme palvelevat kansanjoukkoja ja ennen kaikkea työläisiä, talonpoikia ja sotilaita; ne luodaan työläisiä, talonpoikia ja sotilaita varten ja ovat heidän käyttöönsä tarkoitettuja.

Kirjallisuutemme ja taiteemme työntekijäin on toteutettava tämä tehtävä ja muutettava kantaansa; heidän on vähitellen siirryttävä työläisten, talonpoikien ja sotilaiden puolelle, proletariaatin puolelle, menemällä aivan heidän keskuuteensa ja käytännön taistelujen tuoksinaan sekä opiskelemalla ja tutkimalla marxismia ja yhteiskuntaa. Vain tällä tavalla voimme saada kirjallisuutta ja taidetta, jotka todella palvelevat työläisiä, talonpoikia ja sotilaita, todella proletaarista kirjallisuutta ja taidetta.

(Tarkoituksemme on) varmistaa, että kirjallisuus ja taide sopeutuvat hyvin osiksi vallankumouksen koko koneistoon, että ne toimivat voimakkaina aseina kansan yhdistämiseksi ja kasvattamiseksi sekä hyökkäyksen tekemiseksi vihollista vastaan ja sen tuhoamiseksi ja että ne auttavat kansaa taistelemaan vihollista vastaan yksimielisesti.

Kirjallisuuden ja taiteen arvostelussa on kaksi kriteeriä, poliittinen ja taiteellinen... On siis poliittinen kriteeri ja taiteellinen kriteeri; millainen on näiden kahden välinen suhde? Yhtäläisyysmerkkiä ei voi panna politiikan ja taiteen välille eikä yhtäläisyysmerkkiä voi myöskään panna yleisen maailmankatsomuksen ja taiteellisen luomistyön ja taidearvostelun menetelmän välille. Me emme kiistä ainoastaan abstraktista ja ehdottomasti muuttumatonta poliittista kriteeriä, vaan myös abstraktisen ja ehdottomasti muuttumattoman taiteellisen kriteerin; jokaisella luokalla jokaisessa luokkayhteiskunnassa on omat poliittiset ja taiteelliset kriteerinsä. Mutta kaikki luokat kaikissa luokkayhteiskunnissa asettavat poliittisen kriteerin ensimmäiselle sijalle ja taiteellisen kriteerin toiselle... Me vaadimme politiikan ja taiteen ykseyttä, sisällön ja muodon ykseyttä, vallankumouksellisen poliittisen sisällön ja mahdollisimman täydellisen taiteellisen muodon ykseyttä. Taiteelliselta laadultaan puutteellisilla taideteoksilla ei ole tehoa, olivatpa ne sitten poliittisesti miten edistyksellisiä tahansa. Sen vuoksi me vastustammekin sekä poliittiselta näkökannaltaan virheellisiä taideteoksia että taipumusta »juliste- ja iskulausetyyliin», joka on poliittiselta näkökannaltaan oikeaa, mutta taiteelliselta voimallaan puutteellista. Kirjallisuuden ja taiteen kysymyksissä meidän on käytävä taistelua kahdella rintamalla.

Politiikan, joka antaa sadan kukan kukkia ja sadan koulukunnan kilpailla, tarkoituksena on edistää taiteiden ja tieteiden kehitystä ja sosialistisen kulttuurin kukoistusta maassamme. Erilaisten taiteen muotojen olisi kehityttävä vapaasti ja erilaisten tieteen koulukuntien olisi kilpailtava vapaasti. Mielestämme taiteen ja tieteen kehitykselle on vahingoksi, jos hallinnollisin toimin määrätään yksi nimenomainen taidetyyli tai koulukunta hallitsevaksi ja toinen kielletään. Kysymykset oikeasta ja väärästä taiteiden ja tieteiden alalla on ratkaistava taiteellisissa ja tieteellisissä piireissä käytävän vapaan keskustelun ja näillä aloilla tehtävän käytännöllisen työn avulla. Niitä ei pidä ratkaista summittaisesti.

Armeija ilman kulttuuria ori tyhmä armeija, eikä tyhmä armeija pysty lyömään vihollista.

33 – OPISKELU

 

Takapajuisen maatalousvaltaisen Kiinan muuttamisessa pitkälle kehittyneeksi teollisuusmaaksi meillä on edessämme vaativia tehtäviä eikä kokemuksemme ole läheskään riittävä. Niinpä meidän tuleekin olla taitavia oppimaan.

”Avajaispuhe Kiinan kommunistisen puolueen 8:ssa valtakunnallisessa edustajakokouksessa” (15.9.1956).

Olosuhteet ovat kaiken aikaa muuttumassa, ja mukauttaakseen ajatuksensa uusiin olosuhteisiin ihmisen on opiskeltava. Niidenkin, jotka hallitsevat paremmin marxismin ja ovat verrattain lujia proletaarisessa kannassaan, on jatkettava opiskelua, omaksuttava uutta ja tutkittava uusia ongelmia.

Voimme oppia sen mitä emme ole tietäneet. Emme ole taitavia ainoastaan vanhan maailman hävittämisessä, olemme taitavia myös uuden rakentamisessa.

Toisilta otettavaan oppiin voidaan suhtautua kahdella eri tavalla. Toinen on dogmaattinen suhtautuminen, kaiken siirtäminen sellaisenaan, sopipa se tai ei meidän oloihimme Tämä ei ole hyvä tapa. Toinen suhtautumistapa on oman järkemme käyttäminen ja opin ottaminen niistä asioista, jotka sopivat oloihimme, ts. kaiken meille hyödyllisen kokemuksen omaksuminen. Sen tulisi olla suhtautumistapanamme.

Marxin, Engelsin, Leninin ja Stalinin teoria on yleismaailmallisesti käyttökelpoinen. Meidän ei tulisi pitää sitä dogmina, vaan toimintaohjeena. Sen opiskelemisessa ei ole kysymys pelkästään termien ja fraasien oppimisesta, vaan marxismi-leninismin oppimisesta vallankumouksen tieteenä. Kysymys ei ole vain niiden yleisten lainmukaisuuksien ymmärtämisestä, joita Marx, Engels, Lenin ja Stalin johtivat todellista elämää ja vallankumouksellista kokemusta koskevan laajan tutkimuksensa nojalla, vaan heidän näkökantansa ja menetelmänsä oppimisesta ongelmien tarkastelemisessa ja ratkaisemisessa.

Jos meillä on oikea teoria, mutta me vain jaarittelemme siitä, panemme sen sivuun emmekä toteuta sitä käytännössä, silloin tuolla teorialla ei ole mitään merkitystä, olkoon se kuinka hyvä tahansa.

On välttämätöntä hallita marxilainen teoria ja soveltaa sitä, hallita se ainoana tarkoituksena sen soveltaminen, Jos osaatte soveltaa marxilais-leniniläistä katsantokantaa yhden tai kahden käytännöllisen ongelman selvittelemisessä, teitä tulisi kiittää ja katsoa saavutuksenne melkoiseksi. Mitä enemmän ongelmia selvittelette ja mitä laajemmin ja syvällisemmin sen teette, sitä suurempi on saavutuksenne oleva.

Miten marxilais-leniniläinen teoria on yhdistettävä Kiinan vallankumouksen käytäntöön? Yleistä ilmausta käyttääksemme, »ampumalla nuoli maaliin». Marxismi-leninismi on Kiinan vallankumoukselle kuin nuoli maalille. Eräät toverit kuitenkin »ampuvat ilman maalia», ammuskelevat umpimähkään, ja tällaiset ihmiset saattavat helposti vahingoittaa vallankumousta. Työssä kokemusta saaneiden on ryhdyttävä opiskelemaan teoriaa ja luettava vakavasti; vasta sitten he pystyvät systematisoimaan ja syntetisoimaan kokemuksensa ja kohottamaan sen teorian tasolle, vasta sitten he eivät erehdy pitämään osittaista kokemustaan yleisenä totuutena eivätkä tee empiristisiä erehdyksiä.

Lukeminen on oppimista, mutta soveltaminen on myös oppimista ja vielä tärkeämpi oppimisen laji. Päämenetelmänämme on oppia sodankäyntiä sodankäynnin avulla. Henkilö, jolla ei ole ollut tilaisuutta käydä koulua, voi myös oppia sodankäyntiä - hän voi oppia sitä taistelemalla sodassa. Vallankumouksellinen sota on joukkoyritys; usein kysymyksessä ei ole ensin oppiminen ja sitten tekeminen, vaan tekeminen ja sitten oppiminen, sillä tekeminen on sinänsä oppimista.

Tavallisen siviilihenkilön ja sotilaan välillä on tietty välimatka, mutta se ei ole mikään Kiinan muuri ja se saadaan nopeasti poistetuksi, ja sen poistamiskeinona on osallistuminen vallankumoukseen, sotaan. Sanoessamme, ettei oppiminen ja soveltaminen ole helppoa, me tarkoitamme, että on vaikea oppia perusteellisesti ja soveltaa taitavasti. Sanoessamme, että siviilihenkilöistä voi hyvin nopeasti tulla sotilaita, me tarkoitamme, että kynnyksen ylittäminen ei ole vaikeata. Yhdistääksemme nämä kaksi toteamusta voimme lainata kiinalaista sananpartta: »Mikään maailmassa ei ole vaikeata sille, joka paneutuu asiaan päättäväisesti.» Kysymyksen ylittäminen ei ole vaikeata, ja asian täydellinen hallintakin on mahdollista, mikäli tehtävään paneudutaan päättäväisesti ja ollaan taitavia oppimisessa.

Meidän on opittava tekemään taloudellista työtä kaikilta, jotka sen osaavat, ovatpa he keitä tahansa. Meidän on pidettävä heitä arvossa opettajina ja otettava heiltä oppia kunnioittavasti ja tunnontarkasti. Emme saa teeskennellä tietävämme silloin kun emme tiedä.

Tiedoissa on kysymys tieteestä, eikä minkäänlainen epärehellisyys tai itserakkaus ole luvallista. Tässä tarvitaan nimenomaan päinvastaista - rehellisyyttä ja vaatimattomuutta.

Itsetyytyväisyys on opiskelun vihollinen. Emme voi todellakaan oppia mitään ennen kuin pääsemme eroon itsetyytyväisyydestä. Asenteenamme itseämme kohtaan tulisi olla »kyltymättömyys oppimisessa» ja toisia kohtaan »väsymättömyys opettamisessa».

Eräät ovat lukeneet muutamia marxilaisia kirjoja ja arvelevat olevansa varsin oppineita, mutta se, mitä he ovat lukeneet, ei ole tunkeutunut, ei ole juurtunut heidän mieleensä, joten he eivät osaa käyttää sitä ja heidän luokkatunteensa pysyvät samanlaisina kuin ennenkin. Toiset taas ovat hyvin itserakkaita ja joitakin kirjafraaseja opittuaan he arvelevat olevansa valtavan päteviä ja ovat pakahtua ylpeydestä; mutta myrskyn alkaessa puhaltaa he omaksuvat kannan, joka eroaa hyvin paljon työläisten ja talonpoikien enemmistön kannasta. He horjuvat, kun taas nämä pysyvät lujina, he puhuvat epämääräisesti, kun taas nämä ovat mutkattomia.

Marxismin hallitsemiseksi todella perusteellisesti sitä on opittava ei ainoastaan kirjoista, vaan pääasiassa luokkataistelun avulla, käytännön avulla ja läheisessä kosketuksessa työläis- ja talonpoikaisjoukkoihin. Kun eräiden marxilaisten kirjojen lukemisen lisäksi sivistyneistömme on lisännyt ymmärrystään läheisessä kosketuksessa työläis- ja talonpoikaisjoukkoihin ja oman käytännöllisen työnsä avulla, silloin me kaikki puhumme samaa kieltä, ei ainoastaan isänmaallisuuden yhteistä kieltä ja sosialistisen järjestelmän yhteistä kieltä, vaan todennäköisesti jopa kommunistisen maailmankatsomuksen yhteistä kieltä. Jos näin tapahtuu, silloin me kaikki työskentelemme varmasti paljon paremmin.

(Sama, s. 12.)