Tiivistelmä luennosta
Sverdlovin yliopistossa 11.7.1919
Toverit!
Meidän tämänpäiväisen keskustelumme aihe sen suunnitelman mukaan, joka teillä on
hyväksytty ja joka minulle ilmoitettiin, on kysymys valtiosta. En tiedä, missä määrin
te jo tunnette tätä kysymystä. Ellen erehdy, teidän kurssinne ovat vasta alkaneet ja
te joudutte ensi kertaa järjestelmällisesti tarttumaan tähän kysymykseen. Jos asia on
siten, niin on hyvin mahdollista, että ensimmäisessä luennossa tästä vaikeasta
kysymyksestä minun ei onnistu päästä riittävään esityksen selvyyteen ja asian
ymmärrettäväksi tekemiseen monille kuulijoille. Ja jos näin kävisi, niin pyydän,
ettette olisi siitä millännekään, sillä kysymys valtiosta on yksi kaikkein
monimutkaisimmista, vaikeimmista ja porvarillisten tiedemiesten, kirjailijain ja
filosofien ehkä eniten sotkemista kysymyksistä. Sen vuoksi ei pidä milloinkaan odottaa,
että voitaisiin lyhyessä keskustelussa. yhdellä kerralla päästä täyteen selvyyteen
tästä kysymyksestä. Ensimmäisen keskustelun jälkeen tästä kysymyksestä on pantava
merkille käsittämättömät tai epäselvät kohdat, palatakseen niihin toisen, kolmannen
ja neljännen kerran, ja myöhemmin täydentääkseen ja selvittääkseen edelleen sekä
lukemalla että erillisten luentojen ja keskustelujen perusteella sitä, mikä on jäänyt
käsittämättä. Toivon, että meidän onnistuu kokoontua vielä kerran ja silloin
voidaan kaikista lisäkysymyksistä vaihtaa mielipiteitä ja tarkistaa, mikä on jäänyt
eniten epäselväksi. Toivon myöskin, että keskustelujen ja luentojen lisäksi te
omistatte jonkun ajan edes joidenkin Marxin ja Engelsin pääteosten lukemiselle.
Kirjallisuusluettelosta ja oppikirjoista, joita neuvosto- ja puoluekoulun oppilaat saavat
kirjastosta, joka teillä on, - te epäilemättä löydätte nämä pääteokset, ja
vaikka esityksen vaikeatajuisuus taaskin saattaa heti alussa jotakuta pelästyttää, - on
taaskin varoitettava, että siitä ei pidä olla millänsäkään, sillä se, mikä on
jäänyt käsittämättä ensi kertaa lukiessa, tulee ymmärrettäväksi toistamiseen
lukiessa, ja kun te myöhemmin tartutte kysymykseen jonkun verran toiselta puolelta,
sillä toistan vielä kerran, että kysymys on niin monimutkainen ja porvarillisten
tiedemiesten ja kirjailijain siinä määrin sotkema, että jokaisen henkilön, joka
haluaa vakavasti harkita tätä kysymystä ja itsenäisesti omaksua sen, on tartuttava
siihen useamman kerran, palattava siihen yhä uudelleen, mietittävä kysymystä eri
puolilta päästäkseen sen selvään ja. varmaan ymmärtämiseen. Ja tähän kysymykseen
palaaminen on teille sitäkin helpompaa, kun se on sellainen koko politiikan perus- ja
pohjakysymys, että ei vain sellaisena myrskyisänä vallankumousaikana kuin se, mitä me
nyt elämme, vaan kaikkein rauhallisimpana aikana jokaisessa sanomalehdessä, minkä
tahansa taloudellisen tai poliittisen kysymyksen yhteydessä teidän eteenne nousee aina
kysymys: mitä on valtio, mikä on sen olemus, mikä on sen merkitys ja millainen on
meidän puolueemme, puolueen, joka taistelee kapitalismin kukistamiseksi, kommunistien
puolueen suhtautuminen valtioon, - joka päivä te palaatte tähän kysymykseen syystä
tai toisesta. Ja pääasia on, että tuloksena lukemastanne sekä kuulemistanne
keskusteluista ja luennoista valtiosta te oppisitte taidon tarttua tähän kysymykseen
itsenäisesti, sillä tämä kysymys tulee kohtaamaan teidät mitä erilaisimmissa
tilanteissa, jokaisessa pienessä kysymyksessä, mitä odottamattomimmissa yhteyksissä,
keskusteluissa ja kiistoissa vastustajien kanssa. Vasta silloin, jos te opitte
itsenäisesti käsittelemään tätä kysymystä vasta silloin te voitte pitää itseänne
riittävän varmoina vakaumuksissanne ja riittävällä menestyksellä puolustaa niitä
kenen edessä tahansa ja milloin tahansa.
Näiden pikkuhuomautusten jälkeen siirryn itse kysymykseen mitä valtio on, miten se on
syntynyt ja millaisen täytyy pääasiassa olla työväenluokan puolueen suhtautumisen
valtioon, puolueen, joka taistelee kapitalismin täydellisen kukistamisen. puolesta, -
kommunistien puolueen.
Puhuin jo siitä, että tuskin löytyy toista kysymystä, jota porvarillisen tieteen,
filosofian, lakitieteen, kansantaloustieteen ja sanomalehdistön edustajat olisivat
tahallaan ja tahtomattaan siinä määrin sotkeneet kuin kysymys valtiosta. Hyvin usein
tämä kysymys vielä nytkin sekoitetaan uskonnollisiin kysymyksiin, hyvin usein ei
ainoastaan uskonnollisten oppien edustajat (heiltähän sitä voidaan odottaa täysin
luonnollisesti), vaan sellaisetkin ihmiset, jotka pitävät itseään vapaina
uskonnollisista ennakkoluuloista, sekoittavat valtiota koskevan erikoiskysymyksen uskonnon
kysymyksiin ja koettavat rakentaa – hyvin usein monimutkaista, aatteellisin ja
filosofisin ottein ja perusteluin, - oppia siitä, että valtio on jotain jumalallista,
jotain yliluonnollista, että se on eräänlainen voima, jolla ihmiskunta on elänyt ja
joka antaa tai voi antaa ihmisille ja tuo mukanaan jotain, mikä ei ole ihmisestä, vaan
ulkoapäin hänelle annettua, että se on jumalallista syntyperää oleva voima. Ja
täytyy sanoa, että tämä oppi on niin kiinteästi sidottu riistäjäluokkien -
tilanherrain ja kapitalistien - etuihin, siinä määrin palvelee heidän etujaan, on niin
syvälle imeytynyt herrojen porvarillisten edustajain kaikkiin tottumuksiin, kaikkiin
mielipiteisiin, koko tieteeseen, että sen jätteitä te tapaatte joka askeleella, aina
menshevikkien ja eserrien (sosialivallankumouksellisten) mielipiteisiin saakka valtiosta,
heidän, jotka suuttumuksella kieltävät ajatuksen, että he ovat riippuvaisuudessa
uskonnollisista ennakkoluuloista ja ovat varmoja siitä, että he voivat katsoa valtioon
järkevästi. Tämä kysymys on niin sotkettu ja tehty monimutkaiseksi sen vuoksi, että
se (tässä suhteessa se jää jälkeen ainoastaan taloustieteen perusteista) koskee
hallitsevien luokkien etuja enemmän kuin mikään muu kysymys. Oppia valtiosta
käytetään yhteiskunnallisten etuoikeuksien puolusteluna, riiston puolusteluna,
kapitalismin puolusteluna, - juuri siksi on mitä suurin virhe, jos odotetaan tässä
kysymyksessä puolueettomuutta, jos tässä kysymyksessä: otetaan asia siltä kannalta,
että ihmiset, jotka vaateliaasti vetoavat tieteellisyyteensä, voisivat muka tässä
antaa teille puhtaan tieteen näkökannan. Valtiokysymyksessä, valtio-opissa,
valtioteoriassa te näette aina, kun tutustutte kysymykseen ja riittävästi siihen
syvennytte, näette aina eri luokkien taistelun keskenään, taistelun, joka heijastuu tai
saa ilmauksensa valtiota koskevien katsantokantojen taistelussa, valtion tehtävän ja
merkityksen arvioinnissa.
Jotta voitaisiin tarttua tähän kysymykseen kaikkein tieteellisimmällä tavalla, on
luotava edes pikainen historiallinen silmäys siihen, miten valtio on syntynyt ja miten se
on kehittynyt. Kaikkein varminta yhteiskuntatieteen kysymyksessä ja välttämätöntä
sitä varten, että todella hankittaisiin tottumus tarttua oikein tähän kysymykseen
päästämättä itseään harhateille pikkuseikkojen suuressa paljoudessa tahi
taistelevien mielipiteiden suunnattomassa moninaisuudessa, - kaikkein tärkeintä, jotta
tähän kysymykseen voitaisiin tarttua tieteelliseltä kannalta - on se, että ei unohdeta
historiallista perusyhteyttä. että katsotaan jokaista kysymystä siltä kannalta, miten
määrätty ilmiö historiassa on syntynyt, mitkä päävaiheet tämä ilmiö on
kehityksessään käynyt läpi, ja tämän sen kehityksen kannalta katsotaan, mitä
kysymyksessäolevasta ilmiöstä on tullut nyt.
Toivon, että valtiokysymyksessä te tutustutte Engelsin teokseen Perheen,
yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä. Se on nykyaikaisen sosialismin perusteoksia,
jossa voi suhtautua luottamuksella jokaiseen lauseeseen, luottaen siihen, että jokainen
lause on sanottu ei umpimähkään, vaan on kirjoitettu valtavan historiallisen ja
poliittisen aineiston perusteella. Epäilemättä eivät tuossa teoksessa kaikki osat ole
yhtä helppotajuisesti ja ymmärrettävästi esitettyjä: jotkut niistä edellyttävät
lukijaa, jolla on jo määrätyt historialliset ja taloudelliset tiedot. Mutta sanon
taaskin: ei pidä olla millänsäkään, jos ei heti ymmärrä tätä teosta sen
luettuaan. Niin ei käy juuri milloinkaan kenellekään. Mutta palatessanne siihen
myöhemmin, kun mielenkiinto herää, te pääsette siihen, että tulette ymmärtämään
sen valtaosaltaan, joskaan ei aivan kaikkea. Muistutan tästä kirjasta sen vuoksi, että
se opettaa oikealla tavalla tarttumaan kysymykseen mainitussa suhteessa. Se alkaa
historiallisesta katsauksesta siihen, miten valtio on syntynyt.
Voidakseen oikein tarttua tähän kysymykseen, kuten jokaiseenkin kysymykseen, esimerkiksi
kysymykseen kapitalismin synnystä, ihmisten harjoittamasta toisten ihmisten riistosta,
kysymykseen sosialismista, siitä, miten sosialismi on ilmestynyt, mitkä olosuhteet sen
ovat synnyttäneet, - jokaiseen sellaiseen kysymykseen voidaan tarttua vakavasti,
varmuudella, ainoastaan luomalla historiallinen silmäys sen kehitykseen
kokonaisuudessaan. Tässä kysymyksessä on ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota siihen,
että valtio ei ole aina ollut olemassa. On ollut aika, jolloin valtiota ei ollut. Valtio
ilmestyy ilmestyy siellä ja silloin, missä ja milloin ilmestyy yhteiskunnan jakautuminen
luokkiin, kun ilmestyvät riistäjät ja riistettävät.
Siihen saakka, kun ilmestyi
ensimmäinen ihmisen harjoittaman toisen ihmisen riiston muoto, ensimmäinen
luokkajakautumisen muoto - jakautuminen orjanomistajiin ja orjiin, siihen saakka oli
vielä olemassa patriarkaalinen eli – kuten sitä joskus nimitetään - klaaniperhe
(klaani - sukupolvi, suku, jolloin ihmiset elivät sukuina, sukupolvina), ja näiden
alkuaikojen jäljet ovat jääneet monien alkuasteella olevien kansojen elintapoihin
kyllin selvinä, ja jos otatte minkä tahansa teoksen, joka käsittelee alkukulttuuria,
niin te tapaatte aina enemmän tai vähemmän selviä kuvauksia, viitteitä tai muistoja
siitä, että on ollut aika, enemmän tai vähemmän alkukommunismin kaltainen, jolloin ei
ollut yhteiskunnan jakautumista orjanomistajiin ja orjiin. Eikä silloin ollut valtiota,
ei ollut erikoista koneistoa järjestelmällistä väkivaltaa varten ja ihmisten
alistamiseksi väkivaltaan. Sellaista koneistoa sanotaankin valtioksi.
Alkuyhteiskunnassa, kun ihmiset elivät vielä pieninä sukuina, ollen kehityksensä
alimmilla asteilla, tilassa, joka lähenteli villeyden tilaa; aikakautena, jonka
nykyisestä sivistyneestä ihmiskunnasta eroittavat useat vuosituhannet, - siihen aikaan
ei vielä näy merkkejä valtion olemassaolosta. Me näemme tottumusten herruuden, näemme
auktoriteetin, kunnioituksen,. vallan, joka oli suvun vanhimmalla, näemme, että tämä
valta tunnustettiin joskus kuuluvaksi naisille, - naisen asema ei. silloin ollut nykyisen
oikeudettoman, sorronalaisen aseman. kaltainen, - mutta missään emme näe erikoista
ryhmää ihmisiä, jotka eroittautuvat hallitakseen toisia, ja hallitsemisen etuja
silmälläpitäen ja hallitsemistarkoituksessa pitääkseen järjestelmällisesti,
alituisesti hallussaan määrättyä pakoituskoneistoa, väkivaltakoneistoa, jollaisia
nykyaikana ovat, kuten te kaikki ymmärrätte, aseistetut sotaväen osastot, vankilat ja
muut keinot, joilla vieras tahto alistetaan väkivaltaan, - se mikä muodostaa valtion
olemuksen.
Jos emme ajattele niitä niin sanottuja uskonnollisia oppeja, oveluuksia, filosofisia
rakennelmia, niitä erilaisia mielipiteitä, joita porvarilliset tiedemiehet rakentelevat,
vaan etsimme asian todellista ydintä, niin näemme, että valtio pelkistyy juuri
sellaiseksi ihmisyhteiskunnan keskuudesta eroittautuneeksi hallintokoneistoksi. Kun
ilmestyy sellainen erikoinen ihmisryhmä, jolla ei; ole muuta tekemistä kuin hallita ja
joka hallitsemista varten. tarvitsee erikoista pakoituskoneistoa, jolla vieras tahto
alistetaan väkivaltaan - vankiloita, erikoisia joukko-osastoja, sotaväkeä ym., silloin
ilmestyy valtio. Mutta on ollut aika, jolloin valtiota ei ollut, jolloin yleistä
yhteyttä, itse yhteiskuntaa, kuria, työn järjestelyä piti yllä tottumuksen,
perinteiden voima, arvovalta tai kunnioitus, jota nauttivat suvun vanhimmat tai naiset,
joilla siihen aikaan ei ollut ainoastaan tasa-arvoinen asema miesten rinnalla, vaan usein
korkeampikin asema ja jolloin erikoista ihmisryhmää - hallitsemisen ammattimiehiä ei
ollut. Historia osoittaa, että valtio erikoisena ihmisten pakoittamiskoneistona on
ilmestynyt vasta siellä ja silloin, missä ja milloin on ilmestynyt yhteiskunnan
jakautuminen luokkiin - siis jakautuminen sellaisiin ihmisryhmiin, joista toiset voivat
alituisesti omistaa itselleen toisen työn tulokset, jossa toinen riistää toista. Ja
tämä yhteiskunnan jakautuminen luokkiin historiassa on meidän aina pidettävä
selvästi silmäimme edessä perustosiasiana. Kaikkien ihmisyhteiskuntien kehitys
vuosituhansien kuluessa poikkeuksetta kaikissa maissa osoittaa meille tämän kehityksen
yleisen lainmukaisuuden, säännöllisyyden, vuorojärjestyksen sillä tavalla, että
alussa on luokaton yhteiskunta - alkuperäinen patriarkaalinen yhteiskunta,
alkuyhteiskunta, jossa ei ollut ylimyksiä; sitten - orjuuteen perustuva
orjanomistajayhteiskunta. Tämän tien on kulkenut koko nykyinen sivistynyt Eurooppa -
orjuus oli täysin vallitsevana kaksituhatta vuotta sitten. Tämän tien on kulkenut
muiden maanosien kansojen suunnaton enemmistö. Vähimmin kehittyneille kansoille on
orjuuden jälkiä jäänyt vielä nytkin ja orjalaitoksia esimerkiksi Afrikassa te
löydätte vielä nytkin. Orjanomistajat ja orjat - se on ensimmäinen suuri luokkajako.
Ensinmainittu ryhmä ei omistanut ainoastaan kaikkia tuotantovälineitä - maata,
työkaluja, niin alkeellisia kuin ne siihen aikaan olivatkin, vaan se omisti myöskin
ihmiset. Tätä ryhmää sanottiin orjanomistajiksi, ja niitä, jotka tekivät työtä ja
antoivat muille työn tulokset, sanottiin orjiksi.
Tämän muodon jälkeen seurasi historiassa toinen muoto - maaorjuus. Orjuus muuttui
useimmissa maissa kehittyessään maaorjuudeksi. Yhteiskunnan perusjako oli jakautuminen
maaorjuuttaja-tilanherroihin ja maaorja-talonpoikiin. Ihmisten välisten suhteiden muoto
muuttui. Orjanomistajat olivat pitäneet orjia omaisuutenaan, laki vahvisti tämän
käsityksen ja piti orjia esineenä, joka oli kokonaan orjanomistajan vallassa.
Maaorjatalonpoikaan nähden jäi luokkasorto, riippuvaisuus, mutta
maaorjuuttaja-tilanherran ei katsottu omistavan talonpoikaa, kuten esinettä, vaan oli
hänellä oikeus ainoastaan tämän työhön ja pakoittamiseen suorittamaan määrätyn
työvelvollisuuden. Käytännössä, kuten kaikki tiedätte, ei maaorjuus varsinkaan
Venäjällä, missä se pysyi kauimmin ja sai erittäin karkeita muotoja. mitenkään
eronnut orjuudesta. Edelleen maaorjayhteiskunnassa, sitä mukaa kuin kauppa kehittyi,
maailmanmarkkinat ilmestyivät, sitä mukaa kuin rahan kiertokulku kehittyi, ilmestyi uusi
luokka – kapitalistien luokka. Tavarasta, tavaranvaihdosta, rahavallan
ilmestymisestä syntyi pääoman valta. XVIII vuosisadalla, eli oikeammin sanoen XVIII
vuosisadan lopulla ja XIX vuosisadan kuluessa tapahtui vallankumouksia koko maailmassa.
Maaorjuus tungettiin pois kaikista länsi-Euroopan maista. Kaikkein myöhimmin se tapahtui
Venäjällä. Venäjällä tapahtui myöskin vuonna 1861 mullistus, jonka seurauksena oli
yhteiskuntamuodon vaihtuminen toiseen - maaorjuuden korvaaminen kapitalismilla, jonka
vallitessa luokkajako jäi pysymään, jäivät pysymään myöskin erilaiset maaorjuuden
jäljet ja jäännökset, mutta pääasiassa luokkajako sai toisen muodon.
Pääoman omistajat, maan omistajat, tehtaiden omistajat ovat olleet ja ovat kaikissa
kapitalistisissa valtioissa väestön mitätön vähemmistö, joka täydellisesti
määräilee koko kansan työstä ja niin ollen pitää hallussaan, sortonsa ja riistonsa
alaisuudessa koko työtätekevien joukkoa, jonka enemmistö on proletaareja,
palkkatyöläisiä, jotka tuotantoprosessissa saavat elämisen välineet ainoastaan
työkäsiensä, työvoimansa myynnistä. Talonpojat, jotka vielä maa orjuuden aikana
olivat olleet hajallaan ja murjottuja, muuttuivat kapitalismiin siirryttäessä osaksi
(enemmistöltään) proletaareiksi, osaksi (vähemmistöitään) varakkaaksi
talonpoikaistoksi, joka itse palkkasi työväkeä ja oli maalaisporvaristoa. Tämä
perusseikka - yhteiskunnan siirtyminen alkuperäisistä orjuuden muodoista maaorjuuteen ja
vihdoin kapitalismiin - on teidän aina pidettävä mielessänne, sillä vain muistamalla
tämän perusseikan, vain asettamalla näihin peruspuitteisiin kaikki poliittiset opit te
pystytte oikein arvioimaan näitä oppeja ja saamaan selville, mihin ne kuuluvat, sillä
jokainen näistä ihmiskunnan historian suurista kausista - orjanomistus-, maaorjuus- ja
kapitalistinen kausi - käsittää kymmeniä ja satoja vuosisatoja ja sisältää
sellaisen paljouden poliittisia muotoja, erilaisia poliittisia oppeja, mielipiteitä,
vallankumouksia, että saada selvää kaikesta tästä äärettömästä kirjavuudesta ja
suunnattomasta moninaisuudesta, - varsinkin kun siihen yhdistyvät porvarillisten
tiedemiesten ja poliitikkojen poliittiset, filosofiset ja muut opit, voidaan vain siinä
tapauksessa, jos lujasti pidetään kiinni johtavasta peruslangasta - tästä yhteiskunnan
jakautumisesta luokkiin, luokkaherruuden muotojen muuttumisesta ja tältä näkökannalta
tutkitaan kaikkia yhteiskunnallisia kysymyksiä - taloudellisia, poliittisia, henkisiä,
uskonnollisia jne.
Jos te tämän perusjaon kannalta katsotte valtiota, niin näette, että ennen
yhteiskunnan jakautumista luokkiin, kuten jo sanoin, ei valtiota ollut. Mutta sitä mukaa
kuin yhteiskunnallinen luokkajakautuminen ilmestyy ja lujittuu, sitä mukaa kuin ilmestyy
luokkayhteiskunta. sitä mukaa ilmestyy ja lujittuu valtio. Ihmiskunnan historiassa on
kymmeniä ja satoja maita, jotka ovat kokeneet ja kokevat parhaillaan orjuutta,
maaorjuutta ja kapitalismia. Jokaisessa niistä, huolimatta suunnattomista
historiallisista muutoksista, jotka ovat tapahtuneet, huolimatta kaikista poliittisista
tilannevaihteluista ja kaikista vallankumouksista, jotka ovat olleet yhteydessä tähän
ihmiskunnan kehitykseen, siirtymiseen orjuudesta maaorjuuden kautta kapitalismiin ja
nykyiseen yleismaailmalliseen taisteluun kapitalismia vastaan, - te näette aina valtion
ilmaantumisen. Se on aina ollut määrätty koneisto, joka on eroittautunut yhteiskunnasta
ja jonka on muodostanut ihmisryhmä, jonka tehtävänä on yksinomaan tahi miltei
yksinomaan tai pääasiassa hallitseminen. Ihmiset jakautuvat hallittaviin ja
hallitsemisen ammattimiehiin, niihin, jotka nousevat yhteiskunnan yläpuolelle ja joita
sanotaan hallitusmiehiksi, valtion edustajiksi.
Tämä koneisto, tämä ihmisryhmä, joka hallitsee muita, pitää aina käsissään
määrättyä pakoituskoneistoa, fyysillisen voiman koneistoa, - samantekevää, saako
tämä väkivalta ihmisten yli ilmauksensa alkuperäisessä nuijassa, tahi orjuuden
kaudella - täydellisemmässä aseistuksen tyypissä tahi tuliaseessa, joka ilmestyi
keskiajalla, tahi vihdoin nykyaikaisessa aseessa, joka XX vuosisadalla saavutti
teknillisiä ihmeitä ja täydellisesti perustuu nykyaikaisen tekniikan viime
saavutuksiin. Väkivallan käyttämistavat ovat muuttuneet, mutta aina, kun on ollut
valtio, on jokaisessa yhteiskunnassa ollut ryhmä ihmisiä, jotka ovat hallinneet, jotka
ovat komentaneet, olleet herroina ja jotka valtansa säilyttämiseksi ovat pitäneet
käsissään fyysillisen pakoituksen koneistoa, väkivaltakoneistoa, sitä aseistusta.
joka on vastannut kunkin aikakauden teknillistä tasoa. Ja syventymällä tarkastelemaan
näitä yleisiä ilmiöitä ja asettamalla itsellemme kysymyksen, miksi valtiota ei ollut
silloin. kun ei ollut luokkia, kun ei ollut riistäjiä eikä riistettyjä, ja miksi se
ilmestyi silloin, kun luokat ilmestyivät, - ainoastaan siten me löydämme täsmällisen
vastauksen kysymykseen valtion olemuksesta ja merkityksestä.
Valtio on kone yhden luokan herruuden ylläpitämiseksi toisen yli. Kun
yhteiskunnassa ei ollut luokkia, kun ihmiset olemassaolonsa orjakauden edellä
työskentelivät suuren tasa-arvoisuuden alkuperäisissä olosuhteissa, vielä mitä
alhaisimman työn tuottavaisuuden vallitessa, jolloin alkuihminen vaivoin hankki itselleen
kaikkein karkeimman alkuperäisen olemassaolon välttämättömät välineet, silloin ei
ilmestynyt eikä voinut ilmestyä myöskään erikoista ihmisryhmää, joka olisi varta
vasten eroittautunut hallitsemista varten ja joka olisi ollut koko muun yhteiskunnan
herrana. Vasta kun ilmestyi luokkajakautumisen ensimmäinen muoto, kun ilmestyi orjuus,
kun keskittymällä maanviljelystyön kaikkein karkeimpiin muotoihin voitiin määrätylle
ihmisluokalle tuottaa jonkunlainen ylijäämä, kun tämä ylijäämä ei ollut
ehdottomasti välttämätön orjan mitä kurjimman olemassaolon ylläpitoon ja joutui
orjanomistajan kasiin, kun niin ollen tämän orjanomistajaluokan olemassaolo lujittui ja
sitä varten, että se lujittuisi, oli välttämätöntä, että valtio ilmestyisi.
Ja se ilmestyi, - orjanomistajavaltio, - koneisto, joka antoi orjanomistajain käsiin
vallan, mahdollisuuden hallita kaikkia orjia. Sekä yhteiskunta että valtio olivat
silloin paljoa pienempiä kuin nyt, niiden käytettävissä oli monin verroin heikompi
yhteyskoneisto - silloin ei ollut nykyisiä kulku- ja yhteysvälineitä. Vuoret, joet ja
meret olivat tavattoman paljon suurempia esteitä kuin nyt, ja valtion muodostuminen
tapahtui paljoa ahtaampien maantieteellisten rajojen puitteissa. Teknillisesti heikko
valtiokoneisto palveli valtiota, joka ulottui verrattain ahtaisiin rajoihin ja ahtaaseen
toimintapiiriin. Mutta sittenkin oli koneisto, joka pakoitti orjat pysymään orjuudessa,
piti yhteiskunnan yhtä osaa toisen pakoituksessa ja sorrossa. Ilman vakituista
pakoituskoneistoa on mahdotonta pakoittaa toista lukumäärältään suurempaa
yhteiskunnan osaa tekemään, järjestelmällisesti työtä toisen hyväksi. Niin kauan
kuin luokkia ei ollut, ei myöskään ollut tätä koneistoa. Kun luokat ilmestyivät,
niin kaikkialla ja aina tämän jaon kasvun ja lujittumisen mukana ilmestyi myöskin
erityinen laitos - valtio. Valtion muodot ovat olleet hyvin erilaisia.
Orjanomistusaikoina. edistyneimmissä, silloisten käsitteiden mukaan sivistyneimmissä
kulttuurivaltioissa, esimerkiksi antiikin Kreikassa ja Roomassa, jotka kokonaan
perustuivat orjuuteen, havaitsemme jo erilaisia valtion muotoja. Jo silloin syntyy ero
monarkian ja tasavallan, aristokratian ja demokratian välillä. Monarkia - yhden
henkilön valtana, tasavalta - kaikenlaisen valitsemattoman vallan puuttumisena;
aristokratia - verrattain pienen vähemmistön. valtana, demokratia - kansan valtana
(demokratia kirjaimellisesti käännettynä kreikan kielestä merkitseekin kansanvaltaa).
Kaikki nämä eroavaisuudet syntyivät orjuuden kaudella. Näistä eroavaisuuksista
huolimatta orjanomistuskauden. Valtio oli orjanomistajavaltio, yhdentekevää, oliko se
monarkia tai tasavalta, aristokraattinen vai demokraattinen. Jokaisessa vanhan ajan
historian oppikurssissa, kuunnellessanne luentoa tästä aiheesta, te kuulette
taistelusta, jota käytiin monarkististen ja tasavaltalaisten valtioiden välillä, mutta
perusseikka oli se, että orjia ei pidetty ihmisinä; ei siinä kaikki, että heitä ei
pidetty kansalaisina, heitä ei pidetty edes ihmisinä. Rooman laki katsoi heidät
esineiksi. Laki taposta, puhumattakaan muista ihmisten henkilöllisyyden suojelemista
koskevista laeista, ei koskenut orjia. Se puolusti ainoastaan orjanomistajia, jotka
yksinään tunnustettiin täysiarvoisiksi kansalaisiksi. Mutta jos perustettiin monarkia,
niin se oli orjanomistaja-monarkia, jos tasavalta - niin se oli orjanomistaja-tasavalta.
Niissä nauttivat orjanomistajat kaikkia oikeuksia, mutta orjat olivat esineitä lain
mukaan, ja heitä kohtaan ei ollut ainoastaan mahdollinen minkälainen väkivalta tahansa,
vaan orjan tappamistakaan ei pidetty rikoksena. Orjanomistaja-tasavallat erosivat
toisistaan sisäisen järjestyksensä puolesta oli aristokraattisia ja demokraattisia
tasavaltoja. Aristokraattisessa tasavallassa osallistui vaaleihin pieni määrä
etuoikeutettuja, demokraattisessa osallistuivat kaikki, mutta taaskin kaikki
orjanomistajat, kaikki paitsi orjat. Tämä perusseikka on pidettävä mielessä, sillä
se luo eniten valoa kysymykseen valtiosta ja osoittaa selvästi valtion olemuksen.
Valtio on kone, jolla luokka sortaa toista luokkaa, kone, jolla yhden luokan
alaisuudessa pidetään muut alistetut luokat. Tämän koneen muodot ovat erilaiset.
Orjanomistajavaltiossa on monarkia, aristokraattinen tasavalta, jopa demokraattinenkin
tasavalta. Todellisuudessa ovat hallitsemismuodot olleet hyvin erilaisia, mutta asian ydin
on aina ollut sama: orjilla ei ole ollut minkäänlaisia oikeuksia ja he ovat pysyneet
sorrettuna luokkana, heitä ei ole tunnustettu ihmisiksi. Samaa näemme maaorjavaltiossa.
Riiston muodon vaihtuminen muutti orjanomistajavaltion maaorjavaltioksi. Tällä seikalla
oli suuri merkitys. Orjanomistajayhteiskunnassa - orjan täydellinen oikeudettomuus,
häntä ei tunnustettu ihmiseksi; maaorjayhteiskunnassa - talonpojan kiinnittäminen
maahan. Maaorjuuden perustunnusmerkki on se, että talonpoikaisto (ja silloin talonpojat
muodostivat enemmistön, kaupunkilaisväestö oli äärimmäisen vähän kehittynyt)
katsottiin maahan kiinnitetyksi, - siitä on johtunut myöskin itse käsite - maaorjuus.
Talonpoika voi työskennellä jonkun määrän päiviä omaksi hyväkseen sillä
maapalstalla, jonka tilanherra hänelle antoi, muun osan päiviä maaorja-talonpoika
työskenteli herran hyväksi. Luokka-yhteiskunnan olemus jäi ennalleen: yhteiskuntaa piti
yllä luokkariisto. Täysiarvoisia voivat olla ainoastaan tilanherrat, talonpojat
katsottiin oikeudettomiksi. Käytännössä heidän asemansa erosi hyvin vähän orjien
asemasta orjanomistajavaltiossa. Mutta kuitenkin heidän vapauttamiseensa, talonpoikien
vapauttamiseen avautui leveämpi tie, sillä maaorja-talonpoikaa ei pidetty tilanherran
suoranaisena omaisuutena. Hän sai viettää osan aikaa omalla palstallaan, sai niin
sanoaksemme jossain määrin kuulua itselleen, ja vaihdon sekä kauppasuhteiden kehitys
mahdollisuuden laajentuessa maaorjuus rakoili yhä enemmän ja enemmän, ja
talonpoikaiston vapautuksen piiri laajeni yhä. Maaorja-yhteiskunta on aina ollut
monimutkaisempi kuin orjanomistaja-yhteiskunta. Siinä eli paljon ainesta kaupan ja
teollisuuden kehittymiselle, mikä jo siihen aikaan vei kapitalismia kohti. Keskiaikana
oli maaorjuus vallitsevana. Ja silloinkin valtion muodot olivat erilaiset, silloinkin
näemme sekä monarkian että tasavallan, vaikkakin paljoa heikommin ilmenevänä, mutta
hallitseviksi tunnustettiin aina yksistään vain maaorjanomistaja-tilanherrat.
Maaorjatalonpojat oli ehdottomasti jätetty kaikenlaisten poliittisten oikeuksien
ulkopuolelle.
Sekä orjuuden että maaorjuuden vallitessa ei pienen vähemmistön herruutta ihmisten
suunnattoman enemmistön yli voida toteuttaa ilman pakoitusta. Koko historia on täynnä
sorrettujen luokkien keskeytymättömiä yrityksiä sorron kukistamiseksi. Orjuuden
historia tuntee monia vuosikymmeniä kestäneitä sotia orjuudesta vapautumisen puolesta.
Muuten, spartakistien nimen, jonka nyt ovat omaksuneet Saksan kommunistit, tämä ainoa
Saksan puolue, joka todella taistelee kapitalismin iestä vastaan, - tämän nimen he ovat
ottaneet sen vuoksi, että Spartacus oli kaikkein suurimpien orjakapinain huomattavimpia
sankareita noin kaksi tuhatta vuotta .sitten. Useiden vuosien kuluessa kaikkivoivalta
näyttänyt Rooman keisarikunta, joka kokonaan perustui orjuuteen, sai !kokea
järkytyksiä ja iskuja suuren orjien kapinan taholta, -orjien, jotka aseistautuivat ja
liittyivät yhteen Spartacuksen johdolla, muodostaen valtavan suuren armeijan. Loppujen
lopuksi heidät lyötiin hajalle, otettiin kiinni, alistettiin orjanomistajain
toimeenpanemille kidutuksille. Nämä kansalaissodat käyvät läpi koko
luokkayhteiskunnan olemassaolon historian. Esitin juuri esimerkin kaikkein suurimmasta
sellaisesta kansalaissodasta orjanomistuskaudella. Koko maaorjuuden kausi on samoin
täynnä alituisia talonpoikien kapinoita. Esimerkiksi Saksassa keskiajalla saavutti
laajat mitat ja muuttui talonpoikien kansalaissodaksi tilanherroja vastaan taistelu kahden
luokan, tilanherrojen ja maaorjatalonpoikien välillä. Te kaikki tiedätte esimerkkejä
tuollaisista useaan otteeseen toistuneista talonpoikien kapinoista
maaorjuuttajatilanherroja vastaan Venäjälläkin. Herruutensa pystyssä pitämiseksi,
valtansa säilyttämiseksi tilan herralla piti olla koneisto, joka yhdistäisi hänen
alaisuuteensa suuren määrän ihmisiä, alistaisi nämä määrättyihin lakeihin,
sääntöihin, - ja kaikki nämä lait tarkoittivat pääasiassa yhtä ja samaa -
tilanherran vallan ylläpitämistä maaorja-talonpoikaiston yli. Se olikin maaorjavaltio,
joka esimerkiksi Venäjällä tai täysin takapajuisissa Aasian maissa, missä maaorjuus
vallitsee näihin saakka - se on muotonsa puolesta ollut erilaista - on ollut joko
tasavaltalainen tai monarkistinen. Kun valtio oli monarkistinen, tunnustettiin yhden
valta; kun se oli tasavaltalainen, tunnustettiin enemmän tai vähemmän
tilanherra-yhteiskunnan keskuudesta valittujen osanotto, - niin oli maaorjayhteiskunnassa.
Maaorjayhteiskunnassa vallitsi sellainen luokkajako, jolloin suunnaton enemmistö -
maaorja-talonpoikaisto - oli täydellisesti riippuvainen mitättömästä vähemmistöstä
- tilanherroista, jotka omistivat maan.
Kaupan kehittyminen, tavaranvaihdon kehittyminen vei uuden luokan - kapitalistien
muodostumiseen. Pääoma syntyi keskiajan lopulla, jolloin maailmankauppa Amerikan
löydön jälkeen saavutti valtavan kehityksen, jolloin kallisarvoisten metallien määrä
lisääntyy, jolloin hopeasta ja kullasta tuli vaihtoväline, jolloin rahan kiertokulku
antoi mahdollisuuden pitää suunnattomia rikkauksia yksissä käsissä. Hopea ja kulta
tunnustettiin rikkaudeksi koko maailmassa. Tilanherraluokan taloudelliset voimat
rappeutuivat, ja uuden luokan, - pääoman edustajien - voima kehittyi. Yhteiskunnan
uudestijärjestely tapahtui sillä tavoin, että kaikki kansalaiset tulisivat ikäänkuin
tasa-arvoisiksi, että vanha jako orjanomistajiin ja orjiin raukeaisi, että kaikki
katsottaisiin tasa-arvoisiksi lain edessä riippumatta siitä, millaisen pääoman kukin
omistaa - olkoon hänellä maata yksityisomistuksen oikeudella, tai olkoon hän köyhimys,
jolla on pelkät työkädet - kaikki ovat tasa-arvoisia lain edessä. Laki suojelee
yhtäläisesti kaikkia, suojelee omaisuutta, kenellä sitä on, omaisuuden anastamis- tai,
vahingoittamisyrityksiltä sen joukon taholta, joka ollen vailla omaisuutta, ollen vailla
kaikkea muuta kuin omia käsiään vähitellen köyhtyy, joutuu häviöön ja muuttuu
proletaareiksi. Sellainen on kapitalistinen yhteiskunta.
En voi pysähtyä käsittelemään sitä yksityiskohtaisesti. Tähän kysymykseen te
palaatte vielä, kun tulette keskustelemaan puolueen ohjelmasta - silloin te saatte kuulla
selostuksen kapitalistisesta yhteiskunnasta. Tämä yhteiskunta esiintyi
maaorjajärjestelmää vastaan, vanhaa maaorjuutta vastaan vapauden tunnuksin. Mutta se
oli vapautta niitä varten, joilla on omaisuutta. Ja kun maaorjuus murrettiin, mikä
tapahtui. XVIII vuosisadan lopulla ja XIX vuosisadan alussa - Venäjällä se tapahtui
myöhemmin kuin muissa maissa, v. 1861 - silloin maaorjuuttajavaltion tilalle tuli
kapitalistinen valtio, joka julistaa tunnuksekseen koko kansan vapauden, sanoo
ilmaisevansa koko kansan tahtoa, kieltää olevansa luokkavaltio, ja tällöin
sosialistien, jotka taistelevat koko kansan vapauden puolesta, ja kapitalistisen valtion
välillä kehittyy taistelu, joka on nyt johtanut sosialistisen Neuvostotasavallan
luomiseen ja joka käsittää koko maailman.
Jotta ymmärrettäisiin kansainvälistä pääomaa vastaan alkanut taistelu, jotta
ymmärrettäisiin kapitalistisen valtion olemus, on muistettava, että kapitalistinen
valtio esiintyessään maaorjuutta vastaan kävi taisteluun vapauden tunnuksin.
Maaorjuuden lakkauttaminen merkitsi kapitalistisen valtion edustajille vapautta ja teki
heille palveluksen sikäli, mikäli maaorjuus murtui ja talonpojat saivat mahdollisuuden
hallita täytenä omaisuutenaan sitä maata, jonka he olivat ostaneet lunastamalla, tai
osaksi - työveromaksun pohjalla, - siitä ei valtio välittänyt: se suojeli omistusta,
olipa se syntynyt miten, tahansa, sillä se pohjautui yksityisomistukseen. Talonpojista
tuli yksityisomistajia kaikissa nykyaikaisissa sivistysvaltioissa. Valtio suojeli
yksityisomistusta, ja siellä, missä tilanherra antoi, osan maataan talonpojalle,
palkitsi se häntä lunastusmaksulla, rahaksimuutolla. Valtio ikäänkuin julisti: me
säilytämme täydellisen yksityisomistuksen, ja antoi sille kaikenlaista tukea ja
suojelusta. Valtio tunnusti tämän omistusoikeuden jokaiselle kauppiaalle,
teollisuudenharjoittajalle ja tehtailijalle. Ja tämä yhteiskunta, joka perustui
yksityisomistukseen, pääoman valtaan, kaikkien omistamattomien työläisten ja
talonpoikaiston työtätekevien joukkojen täydelliseen alistamiseen, - tämä yhteiskunta
julisti hallitsevansa vapauden perustalla. Taistellessaan maaorjuutta vastaan se julisti
omistuksen vapaaksi ja oli erikoisesti ylpeä siitä, että valtio on muka lakannut
olemasta luokkavaltio.
Mutta valtio pysyi edelleenkin koneena, joka auttaa kapitalisteja pitämään valtansa
alaisina köyhintä talonpoikaistoa ja työväenluokkaa, mutta pinnalta katsoen se oli
vapaa. Se julistaa yleisen äänioikeuden, selittää puoltajiensa, saarnaajiensa,
tiedemiestensä ja filosofiensa suun kautta olevansa luokaton valtio. Vielä nytkin, kun
sitä vastaan on alkanut sosialististen Neuvostotasavaltojen taistelu, he syyttävät
meitä siitä, että me muka olemme vapauden häiritsijöitä, että me muka luomme
valtiota, joka perustuu pakoitukseen, toisten harjoittamaan toisten kurissapitämiseen, ja
he edustavat koko kansan valtiota, demokraattista valtiota. Niinpä onkin tämä kysymys -
kysymys valtiosta nyt, sosialistisen vallankumouksen alkaessa koko maailmassa, ja
nimenomaan vallankumouksen voittaessa eräissä maissa, jolloin taistelu
yleismaailmallista pääomaa vastaan on erityisesti kärjistynyt, - kysymys valtiosta
saanut kaikkein suurimman merkityksen ja me voimme sanoa, että siitä on tullut kipein
kysymys, nykyajan kaikkien poliittisten kysymysten ja kaikkien poliittisten kiistojen
polttopiste.
Otammepa minkä tahansa puolueen Venäjällä tai missä tahansa sivistyneemmässä maassa
- miltei kaikki poliittiset kiistat, erimielisyydet, mielipiteet pyörivät nyt
valtiokäsitteen ympärillä. Onko valtio kapitalistisessa maassa, demokraattisessa
tasavallassa, - varsinkin sen tapaisissa kuin Sveitsi tai Amerikka, - kaikkein vapaimmissa
demokraattisissa tasavalloissa, onko valtio kansan tahdon ilmaus, koko kansan päätöksen
yhteenveto, kansallisen tahdon ilmaus jne, - vai onko valtio kone sitä varten, että
sikäläiset kapitalistit voisivat pitää yllä valtaansa työväenluokan ja
talonpoikaiston yli? Se on peruskysymys, jonka ympärillä nyt pyörivät koko
maailmassa poliittiset kiistat. Mitä sanotaan bolshevismista? Porvarillinen lehdistö
haukkuu bolshevikkeja. Te ette löydä ainoatakaan lehteä, joka ei toistelisi niitä
tavallisia syytöksiä bolshevikkeja vastaan, että he ovat kansanvallan häiritsijöitä.
Jos meidän menshevikkimme ja sosialivallankumouksellisemme sielunsa yksinkertaisuudessa
(ja ehkäpä ei yksinkertaisuudessakaan, tai ehkä se on sellaista yksinkertaisuutta,
josta on sanottu että se on pahempaa kuin varastelu) luulevat, että he ovat sen
bolshevikkeja vastaan esitetyn syytteen löytäjiä ja keksijöitä, että bolshevikit
ovat häirinneet vapautta ja kansanvaltaa, niin he; erehtyvät mitä naurettavimmalla
tavalla. Nykyaikana ei ole ainoatakaan rikkaimmista lehdistä, rikkaimmissa maissa, jotka.
käyttävät kymmeniä miljoonia noiden lehtien levittämiseen ja kymmenien miljoonien
painoksina kylvävät porvarillista valhetta ja imperialistista politiikkaa - ei ole
ainoatakaan näistä lehdistä, joka ei toistelisi noita perusväitteitä ja -syytöksiä
bolshevismia vastaan: että Amerikka, Englanti ja Sveitsi, ne ovat edistyneitä valtioita,
jotka perustuvat kansanvaltaan, kun taas bolshevikkien tasavalta on rosvojen tasavalta,
että se ei tunne vapautta ja että bolshevikit ovat kansanvallan aatteen
häiritsijöitä, ovatpa menneet niinkin pitkälle, että ovat ajaneet hajalle
kansalliskokouksen. Näitä hirveitä syytöksiä bolshevikkeja vastaan toistellaan koko
maailmassa. Nämä syytökset vievät meidät kokonaan kysymykseen: mitä valtio on? Jotta
ymmärrettäisiin nämä syytökset, jotta niitä voitaisiin tutkia ja suhtautua niihin
täysin tietoisesti ja tutkia niitä ei! vain huhujen perusteella, vaan omaten varman
mielipiteen, on selvästi ymmärrettävä, mitä valtio on. Tässä olemme tekemisissä
kaikenlaisten kapitalististen valtioiden kanssa ja kaikkien niiden puolustelua
tarkoittavien oppien kanssa, joita luotiin ennen sotaa. Jotta voitaisiin oikein käydä
kysymyksen ratkaisuun, on suhtauduttava arvostelevasti kaikkiin näihin oppeihin ja
mielipiteisiin.
Mainitsin jo Engelsin teoksen Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä, josta on
teille apua. Juuri siinä sanotaan, mitä on jokainen valtio, jossa vallitsee
yksityisomistus maahan ja tuotantovälineisiin, jossa pääoma hallitsee, että niin demokraattinen
kuin se lieneekin, se on kapitalistinen valtio, se on kone kapitalistien käsissä
työväenluokan ja köyhimmän talonpoikaiston pitämiseksi alistettuna. Ja yleinen
äänioikeus, Perustava kokous, parlamentti - se on ainoastaan muoto, jonkunlainen
vekseli, joka ei suinkaan muuta asian olemusta.
Valtion herruuden muoto voi olla erilainen: pääoma ilmentää voimaansa yhdellä tavalla
siellä, missä on joku määrätty muoto, ja toisella tavalla siellä, missä on toinen
muoto, mutta, itse asiassa valta pysyy pääoman käsissä: olkoonpa se sensusoikeus tai
muu, olkoonpa se demokraattinen tasavalta, ja mitä demokraattisempi se on, sitä
karkeampi ja kyynillisempi on tämä kapitalismin herruus. Pohjois-Amerikan Yhdysvallat
on, maailman demokraattisimpia tasavaltoja - eikä missään niin kuin tuossa maassa (ken
on ollut siellä vuoden 1905 jälkeen, hänellä varmaan on siitä käsitys), ei missään
pääoman valta, miljardimiesten pienen ryhmän valta koko yhteiskunnan yli ilmene niin
karkeasti, niin avoimena lahjusjärjestelmänä kuin Amerikassa. Pääoma, kun se kerran
on olemassa, hallitsee koko yhteiskuntaa, eikä mikään demokraattinen tasavalta, ei
mikään äänioikeus muuta asian ydintä.
Demokraattinen tasavalta ja yleinen äänioikeus olivat valtavaa edistystä
maaorjajärjestelmään verrattuna: ne antoivat proletariaatille mahdollisuuden yhtyä ja
saavuttaa se luja, yhteenliittyneisyys, joka sillä on, muodostaa ne hyvin järjestetyt,
kurinalaiset rivistöt, jotka käyvät järjestelmällistä taistelua pääomaa vastaan.
Mitään edes lähimainkaan samantapaista ei ollut maaorja-talonpojalla, orjista
puhumattakaan. Orjat, kuten tiedämme, nousivat kapinaan, panivat toimeen mellakoita,
aloittivat kansalaissotia, mutta milloinkaan eivät. voineet luoda tietoista enemmistöä,
taistelua johtavia puolueita, eivät voineet selvästi ymmärtää, mitä päämäärää,
kohti kulkivat, ja historian kaikkein vallankumouksellisimpina, hetkinäkin joutuivat aina
olemaan pelinappuloina hallitsevien luokkien käsissä. Porvarillinen tasavalta,
parlamentti, yleinen äänioikeus, - kaikki tämä on yhteiskunnan yleismaailmallisen
kehityksen kannalta valtavaa edistystä. Ihmiskunta kulki kapitalismiin, ja ainoastaan
kapitalismi, kaupunkikulttuurin ansiosta, antoi proletaarien sorretulle luokalle
mahdollisuuden tajuta asemansa ja luoda se yleismaailmallinen työväenliike, ne miljoonat
työläiset, jotka ovat järjestyneet koko maailmassa puolueiksi, - ne sosialistiset
puolueet, jotka tietoisesti johtavat joukkojen taistelua. Ilman parlamentarismia, ilman
valinnallisuutta tämä työväenluokan kehitys olisi, ollut mahdotonta. Senpä vuoksi
kaikki tämä on laajojen ihmisjoukkojen silmissä saanut niin suuren merkityksen. Senpä
vuoksi murros näyttää niin vaikealta.
Eivät ainoastaan tietoisesti ulkokultaiset ihmiset, tiedemiehet ja papit pidä pystyssä
ja puolustele sitä porvarillista valhetta, että valtio on, vapaa ja että sen
kutsumuksena on puolustaa kaikkien etuja, vaan myöskin ihmisjoukot, jotka vilpittömästi
kertailevat vanhoja ennakkoluuloja eivätkä voi ymmärtää siirtymistä vanhasta
kapitalistisesta yhteiskunnasta sosialismiin. Eivät ainoastaan ihmiset, jotka ovat
suoraan riippuvaisia porvaristosta, eivät ainoastaan ne, jotka ovat pääoman sorron
alaisia, tai jotka tämä pääoma on lahjonut (pääoman palveluksessa on joukko
kaikenlaisia tiedemiehiä, taiteilijoita, pappeja jne.), vaan myöskin ihmiset, jotka
yksinkertaisesti ovat porvarillisen vapauden ennakkoluulojen vaikutuksen alaisia, kaikki
tämä on noussut sotajalalle bolshevismia vastaan koko maailmassa sen vuoksi, että
perustamisensa hetkellä Neuvostotasavalta heitti pois tämän porvarillisen valheen ja
julisti avoimesti: te sanotte valtiotanne vapaaksi, mutta todellisuudessa, niin (kauan
kuin yksityisomistus on olemassa, ei teidän valtionne, vaikka se olisi demokraattinen
tasavalta, ole mitään muuta kuin kone kapitalistien käsissä työläisten sortamiseksi,
ja mitä vapaampi valtio on, sitä selvemmin tämä ilmenee. Esimerkkeinä siitä ovat
Sveitsi Euroopassa, Pohjois-Amerikan Yhdysvallat Amerikassa. Pääoma ei hallitse
missään niin kyynillisesti ja säälimättömästi, eikä tämä näy missään niin
selvästi kuin juuri noissa maissa, vaikka ne ovat demokraattisia tasavaltoja, niin
hienosti koristeltuja kuin ne lienevätkin, huolimatta minkäänlaisista sanoista
työdemokratiasta, kaikkien kansalaisten tasa-arvoisuudesta. Todellisuudessa hallitsee
Sveitsissä ja Amerikassa pääoma, ja kaikki työläisten yritykset saavuttaa edes
jossain määrin vakavaa asemansa parantamista otetaan viipymättä vastaan
kansalaissodalla. Noissa maissa on vähemmän sotilaita, vakinaista sotaväkeä, -
Sveitsissä on miliisi ja jokaisella sveitsiläisellä on ase kotonaan, Amerikassa ei
viime aikoihin saakka ole ollut vakituista sotaväkeä, - ja tämän vuoksi, kun lakko
puhkeaa, porvaristo aseistautuu, palkkaa sotamiehiä ja tukahduttaa lakon, eikä tämä
työväenliikkeen tukahduttaminen tapahdu missään sellaisella säälimättömällä
raivolla kuin Sveitsissä ja Amerikassa, eikä pääoman vaikutus ilmene parlamentissa
missään niin voimakkaana kuin juuri täällä. Pääoman voima on kaikki kaikessa,
pörssi on kaikki kaikessa, mutta parlamentti, vaalit - ne ovat marionetteja, nukkeja.
Mutta mitä kauemmaksi mennään, sitä enemmän avautuvat työläisten silmät ja sitä
laajemmin leviää Neuvostovallan aate, varsinkin sen verisen teurastuksen jälkeen, jonka
olemme juuri saaneet kokea. Säälimättömän taistelun välttämättömyys kapitalisteja
vastaan käy työväenluokalle yhä selvemmäksi.
Verhoutukoon tasavalta millaisiin muotoihin tahansa, olkoon se vaikka kaikkein
demokraattisin tasavalta, mutta jos se on porvarillinen, jos siinä on säilynyt maan ja
tehtaiden yksityisomistus ja yksityispääoma pitää palkkaorjuudessa koko yhteiskuntaa,
jos siinä siis ei täytetä sitä, mitä meidän puolueemme ohjelma ja
Neuvostoperustuslaki julistavat, niin se valtio on kone, jolla toiset sortavat toisia. Ja
tämän koneen me otamme sen luokan käsiin, jonka täytyy kukistaa pääoman valta. Me
hylkäämme kaikki sellaiset vanhat ennakkoluulot, että valtio on yleistä
tasa-arvoisuutta, - se on petosta: niin kauan kuin on riistoa, ei voi olla
tasa-arvoisuutta. Tilanherra ei voi olla tasa-arvoinen työläisen kanssa, nälkäinen
kylläisen kanssa. Sen koneen, jota on sanottu valtioksi ja jonka edessä ihmiset
pysähtyvät taikauskoisen kunnioituksen vallassa ja uskovat vanhoihin satuihin, että se
on koko kansan valtaa, - proletariaatti heittää pois tämän koneen ja sanoo: se on
porvarillista valhetta. Me otimme tämän koneen pois kapitalisteilta, otimme sen
itsellemme. Tällä koneella eli nuijalla me lyömme murskaksi kaikenlaisen riiston, ja
kun maailmaan ei jää enää riistämisen mahdollisuutta, ei jää maan omistajia,
tehtaiden omistajia, ei tule olemaan niin, että toiset elävät yltäkylläisyydessä ja
toiset näkevät nälkää, - vasta silloin, kun tähän ei jää mahdollisuuksia, me
heitämme tämän koneen romukasaan. Silloin ei tule olemaan valtiota, ei tule olemaan
riistoa. Sellainen on kommunistisen puolueemme kanta. Toivon, että tähän kysymykseen me
palaamme seuraavissa luennoissa vielä monta kertaa.